. . . . . . . . . . .
Rita Trötschkes
Mielikuvaharjoitus kahdella ruoka-aineella
Riitta Asikainen: Käytännössä tunnistimme, millaisena mielikuvana himoittu suklaa on Sadun mielessä (kielt. malli). Tunnistimme myös, millaisena mielikuvana hyvä ja neutraali vaniljajogurtti on mielessä (Sadun valitsema toimiva malli). Sitten Satu antoi suklaa-mielikuvan muuttua samanlaiseksi kuin toimiva mielikuva niin, että tarjoutui mahdollisuus kokea suklaa samalla lailla hyvänä, mutta neutraalina.
Lisäksi Satu harjoitteli 'minä myöhemmin'-ajattelua syöntiin liittyvissä tilanteissa; Satu otti erilaisia ruokavaihtoehtoja ja kävi niitä mielessään lävitse: miltä vaihtoehto yksi näyttää, tuntuu suussa, niellessä, vatsassa puolet annoksesta syötynä, koko annos syötynä ja tunti syönnin jälkeen.
Harjoittelun juju oli 'ohjelmoida' Sadun mieleen erilaisten syömisvaihto-ehtojen ennakkotestausta varten ja aivan erityisesti niin, että Satu alkaisi tehdä jatkossa lopullisen valintansa sen perusteella, millainen on olo tunti syönnin jälkeen.
Tämä idea on syntynyt mallittamalla luonnostaan hoikkana pysyviä ihmisiä sekä lukuisista syömistavoistaan kärsivien kertomuksista, kuinka 'ensin tekee mieli, mutta jälkeenpäin sekä fyysinen että psyykkinen olo onkin aivan kauhea ja kaduttaa'.
Ensimmäinen harjoitusidea onnistui ja ei-onnistunut. Onnistui sikäli,
että suklaan syönti väheni, mikä oli idean päätarkoitus.
Epäonnistui sikäli, että liikasyönti jatkui muualla.
Terapiassa jokainen idea tai muutos on kuitenkin testiä ja tutkimusta.
Epäonnistunut testikin antaa lisätietoa, sillä Sadun ratkaisupaikat
voisivat olla muualla kuin tehdyssä ideassa.
Uudella mielikuvaharjoituksella vaihdettiin Sadun mielikuvissa soijasuklaavanukas toiseen ruoka-aineeseen, joka on Sadun mielestä hyvää, mutta jota hän voi olla syömättä liikaa, ja jonka syömisen hän voi lopettaa milloin vaan. Pitkän harkinnan jälkeen Satu nimesi uudeksi herkuksi itsetehdyn marjapirtelön.
Kysyin Sadulta sekä soijasuklaavanukkaan että marjapirtelön mielikuvan ominaisuuksista, väreistä, kuvan koosta, paikasta ja liikkeistä. Koska Sadun mielikuvissa kohtuuttomasti himoittava ruoka-aine on lähellä ja toinen hyvä, mutta terveellinen ja maukas ruoka-aine on kaukana, ohjasin mielikuvaharjoituksella siirtämään soijasuklaavanukkaan mielikuvan samanlaiseksi kuin marjapirtelö-mielikuvan.
Soijasuklaavanukkaan mielikuva, joka oli 10 sentin päässä kuin venytetty postikortti siirtyi harjoituksen avulla 2,5 metrin päähän, vaikka sisältö säilyy samanlaisena. Mielikuvaharjoituksen aikana kysyin monia tarkennuskysymyksiä Sadun tuntemuksista sitä mukaa, kun mielikuvaa kohta-kohdalta muutettiin.
Suklaavanukas tuntui uhkaavan sävyiseltä, puristavalta, jolloin neuvoin Satua muuttamaan soijasuklaavanukkaan sävyn marjapirtelön mielikuvan kaltaiseksi. Lopulta massasta tuli Sadun mukaan yksi kuva, jota on mielikuvissa riittävästi. Vanukkaitakaan ei tarvitse enää ottaa monta herkutteluun.
. . . . . . . . . . .
. . . . . . . . . . .
