Satu-Inkeri Huhta 5.5.2002

Sairaalapetiä ja särkyä

No,eihän se päänsärky ottanut lähteäkseen, ja jossain vaiheessa huomasin että vasemmasta silmästäni oli näkö kadonnut. Avopuolisoni kiikutti minut hatanpään päivystysasemalle, jossa jomotus oli jo niin paha, etten pystyssä pysynyt.

Niinpä lepäsin laakereillani, kunnes terveyskeskuslääkäri tuli kyselemään vointiani. Verenpaineeni oli koholla ja laboratoriokokeiden valmistuttua, sain kuulla että verinäytteeni olivat lipeemisiä, eli hyvin rasvapitoisia. Nuori amanuenssi selitti minulle, että kyseessä on saattanut olla tavallinen mikreenikohtaus, mutta koska oireisiini liittyi myös näköhäiriö ja olen obeesi eli ylipainoinen nainen, on syytä jatkaa tutkimuksia Tampereen yliopistollisen sairaalan huomissa.

Sain lähetteen Tays:in ensiapupolille, jonne minun oli määrä mennä mikäli oireet eivät katoa kolmen päivän kuluessa.

Ensiavuksi amanuenssi määräsi minulle verenohennuslääkettä, eli primaspania. Painonpudotus on toki ensisijaisen tärkeää. Varsinkin kun suvussani on niin suuri kardiovaskulaarinen riski. Tottahan se on. Isoisäni ja enoni ovat molemmat olleet useita kertoja ohitusleikkauksissa. Isäni puolelta oma mummini halvaantui veritulpan takia. Terveysasemalta ulos marssiessani, ensimmäistä kertaa elämässäni tajusin että, voisin yksinkertaisesti tappaa itseni syömällä. Ei kovin houkuttelevaa.

Lue mitä lääkäri sanoi: Ylipaino voi tappaa

Takaisin

Aikaisemmat päiväkirjat
04.05. Hehkuva nainen
03.05. Iloiset syöjättäret 02.05. Turvesaunan syleily
26.04 Aarrekarttaseikkailu 10.04. Syntymäpäiväni