. . . . . . . . . . . Satu-Inkeri Huhta 14.5.2002 Sairaalasta kotiinpäästyäni olen uhkunut tahdonvoimaa ja hyvää mieltä. Sairaalakeikka oli tarpeellinen pysähdys ja muistutti minua siitä, että jos en ota itse kehoni ohjia käteen, niin ei sitä tee kukaan muukaan. Ehkä parasta kotiinpaluuni jälkeen on oolut huomata se, että "laitostuin". Elimistöni tottui lyhyehkössä ajassa kaipaamaan sairaalan säännöllistä ruokarytmiä. Aamut on edelleen vaikeimpia, kun on ihana nukkua niin pitkään kuin voi, ja sitten onkin jo karmea kiire viedä poika hoitoon ja mars töihin, aamupuurot jäävät siis harvinaisiksi herkuiksi. Lounaan olen oppinut syömään jo suhteellisen säännöllisesti. Vielä kun saisi iltanapostelua vähemmälle. Motivaationi tuntuisi olevan kunnossa ja huomenna sitä lähdetään hakemaan lisää Frantsilan luomuyrttitilalta, jossa minun on määrä tavata itse Virpi Raipala-Cormier. Luomuruokaan olenkin jo hieman tutustunut, koska olen halunnut tarjota pojalleni mahdollisimman puhdasta ravintoa, miksen siis myös itselleni. Yrtit ovat tässä tapauksessa parasta mahdollista luomua ja kuulemma auttavat aineenvaihdunnan toimintaa, ja siinä jos missä olisi kyllä parantamisen varaa. |
|
|
|
Neurologian
erikoislääkäri Jyrki Ollikainen . . . . . . . . . . . |
||
|
Aikaisemmat päiväkirjat 07.05. Osasto 10b ja terapiatiimi |
||
|
. . . . . . . . . . . |
||
![]() |
||
| Takaisin
|
||