Satu-Interi Huhta 15.12.2002

Olin törmännyt ravitsemusasiantuntija Paula Heinoseen useita kertoja eri terveyslehtien sivuilla. Viimeisin haastattelu, jonka hänestä luin koski nimenomaan laihduttamista.

Hänen raikas näkökulmansa painonpudotukseen ja uudenlaiseen ravinto-oppiin herätti minun kiinnostukseni. Hänellä ei ole yksityisvastaanottoa, mutta kerrottuani hänelle suunnitelmistani, hän lupasi pönkittää matkaani kohti hyvän olon tasapainoa. Ei mennyt aikaakaan, kun me jo istuimme helsinkiläisessä kahviossa tarkastelemassa eri maiden ruokaympyröitä. Katsoimme vanhat viralliset ruokaympyrät sekä nykyiset. Yli puolet meikäläisten ruokaympyrän ravinnosta koostuu eläinkunnantuotteista. Tämä takaa Paulan mukaan sen, että elimistö eikä myöskään bakteerikanta voi olla kunnossa.

Paula tilitti minulle, kuinka Suomalaiset syövät proteiineja aivan liikaa. Paula puhui välimeren ihmisistä, jotka olivat ennen maailman terveimpiä. Myös tänään heidän ruokavalionsa on terveellisempää kuin meidän. Tämä siksi, että he koostavat ravintonsa koko jyvästä. He syövät valtavia määriä kasviksia, hedelmiä, palkokasveja ja oliiviöljyä. Proteiineja syödään vain muutamia kertoja viikossa. Punaista lihaa vain pari kertaa kuukaudessa. Tällaisten ruokatapojen oppiminen vaatii suomalaisilta myös psyykkistä muutosta.

Kerroin Paulalle tyypillisestä päivästäni, kun syön hyvin ja oikein. Ainakin niin olin kuvitellut. Jostain syystä säännöllisyys ei ole koskaan ollut oma valttikorttini. Aamupalan syön hyvin harvoin.
Ensimmäinen ateriani on vasta klo 12 jälkeen. Lounaalla syön esim. kasviskeiton ja juon vettä päälle. Seuraavan kerran syön kotiin tullessani n. klo 17. Uusinta herkkuani ovat esim. kaalikanarullat. Kypsää kanaa ja keräkaalia. Nam. Siihen päälle jälleen vettä, ja jälkiruoaksi soijasuklaavanukas. Siinäpä se ruokailu onkin.

Paula oli ratketa liitoksistaan, kun hän päivitteli ravintoköyhää päivääni. Aamupalan kohdalla hän tosin totesi, että on hyvä kuunnella itseänsä. Jos on tottunut olemaan syömättä eikä ruoka maita, ei pidä syödä väkisinkään. Ehkä lasi tuoremehua olisi kuitenkin paikallaan.

Paula puhui minulle myös verensokerista. Jos syö aamulla valkoista leipää ja/tai muroja, verensokeri nousee huippuunsa Tällöin elimistö alkaa tuottamaan insuliinia. Roskahiilihydraatit muuttuvat kehossa rasvaksi. Kun verensokeri taas laskee, voi nähdä työpaikoilla jonon kahviautomaatille.

Suupieleni nykivät ilkikurisesti, sillä tunnistin itseni tästä mallista. Koko päivä on usein tätä samaa siksakkia. Hän kehotti minua syömään tuoreravintoa, sillä se pitää verensokerin tasaisena pitkään, enkä joudu kärsimään ruoanhimoista. Lisäksi tuoreravinnosta saa tärkeitä flavonoideja jne.

Välipalaksi Paula suositteli mieluummin hedelmiä kuin roska-hiilihydraatteja. Jokaisella aterialla olisi hyvä syödä salaattia. Salaatinkastikkeeksi kylmäpuristettua öljyä, joka sisältää hyviä rasvahappoja.

Kuitujen syöntiä Paula suositteli myös, kunhan ei tule ns. ylilyöntejä. Jos kuituja käyttää liikaa, voi maha mennä täysin tukkoon. Tästä minullakin oli omakohtainen kokemus. Olin kaatanut puolidesiä kauraleseitä viilini joukkoon, jonka jälkeen olin saanut odotella vatsani toimintaa useita päiviä. Tulipahan tämäkin asia opittua kantapään kautta.

Olen huomannut, että meillä on usein taipumus liioitella kun on kyse esim. ns. funktionaalisista tuotteista. Eihän sitä "Benecol"- margariinia tarvitse leivän päälle 5cm laittaa, että se vaikuttaisi.
Hyvä sääntö siis kaikkiin "terveystuotteisiin" on, että vähän kerrallaan, mutta säännöllisesti.

Jatkoimme Paulan kanssa vielä ruokailuni korjailua. Seuraavaksi Paula varoitti veden juonnista ruokailun yhteydessä. Kun juo ruuan yhteydessä, ruokaa pilkkovat entsyymit laimenevat, eivätkä pysty suorittamaan työtänsä. Ruoka lähtee näin kokkareina eteenpäin.

Paulalta ei huumori puuttunut. Hän kertoi esimerkin koululaisista, jotka juovat järkyttäviä määriä kouluruokailun yhteydessä. Viisi lasia vettä, lihapullat ja muusi. Siellä ne sitten vatsassa hölskyvät vesi ja ruoat. Ei ole ihme, että turvottaa, irvisteli Paula. Jälleen tuli rikottua yksi malli perinteisistä laihdutusoppaista, eli juo vettä aina ennen ruokailua. Nyt uusi ohje kuuluu, että vettä pitäisikin juoda vasta n. puoli tuntia ruokailun jälkeen.

Makealle perso kun olen, Paula neuvoi yhden reseptin soijavaniljamaidosta, joka on makea, mutta vähemmän haitallinen kuin aiemmin mainitut roskahiilihydraatit, suklaapatukat jne

.Paulan tapaaminen sai minussa aikaan toivonkipinän siitä, ettei ruokailu ja oikeanlaisen ravinnon koostaminen välttämättä olekaan niin pirun vaikeaa, kuten olen tähän asti aina ajatellut. Kaikki ravintoon liittyvä, jos se ei tule nopeasti ja helposti, on tuottanut minulle tähän saakka "harmaita" hiuksia.

Lopuksi puhuimme vielä stressistä. Paula kertoi, että jos ihmisellä on jatkuva stressi, elimistö ei pysy perässä. Omaan terveyteen satsaaminen on elinikäinen ja tuottava investointi. Siitä ei pidä syntyä stressiä. Ravinnon oikein koostaminen on terveyden peruspilari. Paula muistuttikin minua, että ei ne pienet virheet vaan ne jokapäiväiset valinnat. Tarkoitus ei siis ole se, että me syömme hirvittävän terveellistä ruokaa naama irveessä, nauttimatta siitä. Kaalisoppaa yäk ja jne. Ruoan pitää olla hyvää ja sen pitää näyttää hyvältä. Kokonaisuus ratkaisee aina. Jos katsoo vaan pisteitä, puutteita voi tulla ravintoon todella paljon, selitti Paula aidosti huolissaan.

Matkani varrella saan varmasti kuulla vielä useita kertoja ravinnosta, mutta uskon, että tästä asiasta ei voi koskaan kuulla liikaa. Olenhan syönyt koko ikäni aivan päin prinkkalaa. Kertaus on opintojen äiti. Tuntuu kuitenkin hassulta, että 26-vuotiaana joudun opettelemaan kirjaimellisesti uudelleen kuinka syödään.

Kotiin päästyäni katselin vanhoja painonvartija-ruokapäiväkirjojani. Se mitä Paula sanoi pisteen laskun vaaroista suhteessa puutteelliseksi jäävään ravintoon, pitää paikkansa. Painonvartijoissa painotetaan, että ruoka tulisi koostaa monipuolisesti. Siitä huolimatta huomaan, että ainoa asia mikä minulla oli syöpynyt aivoihini oli se, että pisteet tulee olla oikein. Eräänäkin päivänä olen syönyt painonvartijoiden suklaapatukoita täyttääkseni lähes kaikki päiväni pisteet, joita sai tuolloin olla 26. Järjenköyhää touhua….

Asiantuntijan haastatteluun

Takaisin

Suolisto - toinen aivo

ravitsemusneuvoja Paula Heinonen

Mitä Sadulle sanottiin

. . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . .

Aikaisemmat päiväkirjat

5.12. Hypnoosin tiellä

1.12. NLP:n avulla mielen syövereihin

20.7. Satu kertoo turvehoidosta, real video

12.7.Liikunnan iloa

23.6. Juhannuksen takapakit
20.6. Chi Ballia ja hikipisaroita
17.6. Iirisanalyysi ja infoähkyä
11.6. Syntien tunnustuksesta voimaa
4.6. Suoli remonttiin Colonic-terapialla
14.5. Laitostunut laihduttaja 
07.5. Osasto10b ja terapiatiimi 
5.5. Sairaalapetiä ja särkyä 
4.5. Hehkuva nainen 
3.5. Iloiset syöjättäret  
2.5. Turvesaunan syleily 
26.4 Aarrekarttaseikkailu 
10.4. Syntymäpäiväni