Satu-Inkeri Huhta 11.6.2002

Syntien tunnustuksesta voimaa

Noin viikkoa myöhemmin saavuin uudelleen suolihuuhteluun mieli maassa. Olin aloittanut uuden ruokavalion toteuttamisen. Alku sujui hyvin, kunnes viikonlopun saapuessa sain ahmimiskohtauksen. Siinä tulikin sitten rikottua kaikkia annettuja ohjeita vastaan.
Kyllä ihmisen täytyy olla täysi pönttö! Hyvä hoitohan siinä hukkaan menee ja rahat kankkulan kaivoon.

Tunnustin Sirkalle "syntini". Sirkka onnistui huojentamaan mieltäni sanoen, että tämä oli osoitus siitä, että ihmisiähän tässä vain ollaan. Olen siis inhimillinen siinä, missä kuka muu hyvänsä. Tämänkertaisessa polulta suistumisessani oli hyvää se, että pystyin analysoimaan miksi ahmimiskohtaukseni yllätti. Lea Polsohan opetti, että on tärkeää oppia tunnistamaan syömisen syy.

Mietin siis, mitä aiemmin oli tapahtunut. Löysin sieltä heti ristiriitatilanteen. Olin kokenut itseni satutetuksi. Tuo tunne laukaisi minussa syömisen tarpeen. No, miksi sitten syön aina makeata alakuloisuuteeni?

Tähän luulen saaneeni vastauksen jo muutama viikko sitten, kun keskustelin isäni kanssa henkeviä. Hän kertoi minulle ajasta jolloin olin ollut n. 4-5 vuotias. Äitini oli ollut paljon töissä ja matkoilla. Olin itkeskellyt usein ikävääni. Niinpä isäni kertoi turvautuneensa useana iltana makeisten ostamiseen lohduttaakseen minua. Itkuhan oli tietysti loppunut siihen. Isääni en suotta moiti, sillä olen yllättänyt myös itseni samasta tilanteesta poikani kanssa.

Jos siis jo varhaisessa lapsuudessaan oppii, että suruun syödään makeaa, ei ole ihme, että toimii samoin vielä aikuisenakin. Uusi motto itseäni ja poikaani varten pitäisikin olla: karkit ne surun vain hetkeksi pois vie, mutta sylissä surut katoaa samantien.

Näitä asioita pohtiessani heräsi kysymys myös siitä, että pitäisikö itsensä hoivaaminen aloittaa ensin mielen alueelta ja sitten vasta siirtyä kehonterapioihin?

Sirkka Kilpi kuitenkin kehotti minua jatkamaan suolihuuhteluja. Onhan suolihuuhteluilla hoidettu masennustakin. Kun suolisto puhdistuu kuonasta ja kaikesta vanhasta sonnasta, olisi aika järkeenkäypää, että tämä vaikuttaisi myös mieleen.

Opin myös hengittämisen tärkeyden toisen hoitokerran aikana. Tuntiessani oikein voimakkaasti "hädäntunteen", Sirkka neuvoi minua hengittämään syvään. Tämä rentouttaa pallean ja edesauttaa ulostemassan kulkua.

Niin ja vielä yksi tärkeä juttu. Tämä ainakin tuntuu helpottavan minua. Päätin nimittäin, että kun en ole onnistunut suggestoimaan itseäni vielä kokonaan makeasta eroon. Sallin sen itselleni kerran viikossa. Esimerkiksi yhden jäätelön tai suklaapatukan muodossa. Silloin ei ehkä synny niin valtavaa ahmimisen tarvetta, kun tietää, ettei se ole kokonaan kielletty!

Satu tapaa tutkija-kirjailija Mauri Oksin

Takaisin

Tietoisen ja alitajuisen mielen yhteistyö
- Mauri Oksi

. . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . .

Aikaisemmat päiväkirjat
04.06. Suoli remonttiin Colonic-terapialla
15.05. Yrttitila - taivas maan päällä
14.05. Laitostunut laihduttaja 
07.05. Osasto 10b ja terapiatiimi 
05.05. Sairaalapetiä ja särkyä 
04.05. Hehkuva nainen  03.05. Iloiset syöjättäret  
02.05. Turvesaunan syleily 
26.04 Aarrekarttaseikkailu 
10.04. Syntymäpäiväni