Satu-Interi Huhta 5.12.2002

Hypnoosin tiellä

Olin löytänyt kokeilemieni terapioiden myötä psyykkeestäni kiehtovan ja askarruttavan temmellyskentän. Tiesin, että tällä kertaa onnistumiseni laihtumisessa ja hyvän olon tasapainon tavoittelussa kulkisi nimenomaan mielen kautta. Halusin selvittää lisää alitajuisen mieleni koukeroita. Hypnoosi oli aina kiinnostanut minua. Siihen liittyi tietynlainen mysteeri. Voisinko todella vaipua hypnoosiin, miltä se tuntuu ja mitä siinä tapahtuu, voiko hypnoosiin jäädä?

Otin yhteyttä hypnoterapeutti Martti Tenkkuun. Häntä oli suositeltu minulle alansa guruna Suomessa. Martti kertoi heti ensitöikseen, että hypnoosi on täysin turvallista, ja se on tehokas hoitomuoto, kun se tehdään asianosaavissa käsissä.

Ensimmäisellä käyntikerrallani kerroin Martille tähän mennessä aloittamistani terapioista. Tärkeimpinä niistä mainittakoon Rosenterapia, syvä motivaatio ja suolihuuhtelu. Kerroin kuinka kyseiset terapiat olivat minua tähän mennessä auttaneet ja mitä olin niistä oppinut. Keskustelimme myös siitä, mitä olin hypnoosilta hakemassa.

Kerroin Martille haluavani selvittää mahdollisia psykologisia syitä, joita ylipainon ja syömiskohtauksieni taakse piiloutuu. Makeanhimon kerroin olevan suurin ongelmani. Olin jo oivaltanut sen, että makeanhimo iski kohdallani usein stressin tai surun yhteydessä. Martti Tenkku kirjoitti muistiinpanonsa ja rakensi hyvin pian käsityksen kokonaisvaltaisesta tilanteestani. Kuunneltuaan tarinaani, hän löysi yhteyden lapsuudestani nykyhetkeen. Tämä liittyi äitisuhteeseeni, josta muodostuikin ensimmäisen kertamme teema.

Päätimme lähteä kokeilemaan hypnoosia heti.

Sain valita haluaisinko kokeilla hypnoosia istuma- tai makuu-asennossa. Valitsin makuuasennon. Koin, että voisin rentoutua siinä paremmin. Seuraavaksi Martti johdatteli minut hypnoosiin, laskemalla numeroita, kunnes jokainen lihas kehossani oli täysin rentoutunut.

Aloitimme menemällä ajassa taaksepäin. Martti pyysi etsimään menneisyydestäni hetken, jolloin olin ensimmäisen kerran kokenut, että makealla voitetaan suru.

Näin itseni n.4-5 vuotiaana isäni kanssa parkkipaikalla. Tunnistin tuon paikan. Äiti oli jossain poissa. Minulla oli ikävä ja isä oli jostakin pahoillaan. Ilmeisesti siitä, että äitini ei ollut läsnä. Olisin halunnut itkeä ja halata isääni, mutta sen sijaan menimme kauppaan ja ostimme karkkia.

Tässä vaiheessa Martti totesi, että nyt kirjoittaisimme uudelleen lapsuuteni käsikirjoitusta. Sen sijaan, että söisin kaiken isäni ostaman karkin, saisin mennä nyt isäni syliin ja istua siinä niin kauan kuin halusin.

Tämä tuntui todella hyvältä. Viivyin isäni sylissä pitkään ja imin tuota sylin lämpöä. Kyyneleet virtasivat vuolaasti poskiani pitkin. Kun minusta sitten tuntui siltä, että olin saanut istua riittävän pitkään isäni sylissä, jatkoimme hypnoosia lähemmäksi tätä hetkeä. Olin kertonut Martille, kuinka nykyään ollessani äitini luona kyläilemässä syömishäiriöni kärjistyvät. Tässä Martti näki yhteyden lapsuuteeni.

Nyt kun äitini oli sairastunut syöpään, koin uudelleen tietynlaista turvattomuuden ja menettämisen pelkoa. Samanlainen hätä myllersi sisälläni ollessani lapsi ja ikävöidessäni äitiä. Tämä taas Martin näkemyksen mukaan laukaisi minussa tuon saman makean tarpeen, jonka opin jo pienenä. Työnsin siis ruoalla tunteitani alaspäin sen sijaan, että kohtaisin ikävät tunteeni.

Katsoimme hypnoosissa tilanteen, jossa olin taas äitini luona. Tarkoituksena oli katsoa mitä tekisin tällä kertaa syömiskohtaukseni iskiessä. Ensin minun piti tuntea se väänne vatsassani, joka edeltää tyypillistä syömiskohtaustani. Kun tunsin tuon tunteen, Martti kysyi minulta: mitä haluaisin nyt tehdä? Vastasin ,että haluaisin halata äitiäni ja niin tein.

Löysin hypnoosissa paremman mallin reagoida tuohon epämiellyttävään väänteeseen vatsassani. Ei ole siis kiellettyä mennä aikuisenakaan äitinsä syliin. Tai jos niin ei voi tehdä, sen voi kuvitella.

Päätimme hypnoosin tältä erää.

Minusta oli jännää, kuinka pystyin muistamaan lähes kaiken hypnoosissa tapahtuneen. Martti selitti minulle, että muistaisin kaiken sen, mikä oli minulle tärkeätä. Loput asiat painuisivat takaisin mielen syövereihin. Hypnoosiin mentäessä minusta tuntui, ettei se onnistuisi lainkaan.
Koin olevani jotenkin niin tietoinen koko ajan. Mutta silti, jos joku olisi rynnännyt kesken session huoneeseen, en olisi siitä havahtunut. Silmiänikään en olisi pystynyt aukaisemaan, vaikka olisin halunnut.

Ensimmäisen hypnoosikerran jälkeen kuvailisin itse hypnoosia jotenkin epätodellisena tilana. Olin läsnä, mutta silti olin jossain kaukana. Ensin puheen muodostuskin tuntui samealta ja hassulta. Mistä tiedän olinko todella hypnoosissa, vai kuvittelinko kaiken.
Oli miten oli, asiat joita hypnoosissa kävimme läpi, olivat kuitenkin eheyttäviä. Olin todella helpottunut siitä, että sain purettua vihdoin viikkojen, kuukausien ellei vuosienkin tauon jälkeen itkemätöntä itkua sisältäni.

Klikkaa tästä real player ja lataa ilmaiseksi real player videoklipin katsomista varten.

Videoklippi hypnoterapian vastaanotolta

Takaisin

Sisäinen reppu kevenee tunnepulmista-

hypnoterapeutti Martti Tenkku

Videoklippi vastaanotolta

Klikkaa kukkaa ja lataa ilmaiseksi real player videoklipin katsomista varten.

. . . . . . . . . . .

. . . . . . . . . . .

Aikaisemmat päiväkirjat

1.12. NLP:n avulla mielen syövereihin
20.7. Satu kertoo turvehoidosta, real video 12.7.Liikunnan iloa
23.6. Juhannuksen takapakit
20.6. Chi Ballia ja hikipisaroita
17.6. Iirisanalyysi ja infoähkyä
11.6. Syntien tunnustuksesta voimaa
4.6. Suoli remonttiin Colonic-terapialla
14.5. Laitostunut laihduttaja 
07.5. Osasto10b ja terapiatiimi 
5.5. Sairaalapetiä ja särkyä 
4.5. Hehkuva nainen 
3.5. Iloiset syöjättäret  
2.5. Turvesaunan syleily 
26.4 Aarrekarttaseikkailu 
10.4. Syntymäpäiväni