Sadun kokemus hoitoturpeesta (Real Video):

Kerran kesällä kylpylässä...

Satu-Inkeri Huhta 12.7.2002

Löydetty liikunnan ilo

Tuntuu kuin olisin uudesti syntynyt, tai ainakin olen jättänyt
taakseni sen itsesäälissä märehtimisen vaiheen. Minusta oli aivan
uskomatonta huomata, että vapaa-iltanani löysin itseni kuntosalilta
enkä katsomasta leffaa. Liikunta oli pitkään minulle tabu, ja kuten
kerroin näin punaista kun läheiseni yrittivät saada minua lenkille.
Nyt tuntuu siltä, että koen vieroitusoireita jos en pääse chi balliin
tai salille yhteensä 3x viikossa.

Tietysti viikkooni mahtuu vielä joitain ns. lössöpäiviäkin, mutta
sellainen perusolotilani on kohentunut huomattavasti. Kyse on varmasti myös siitä, että olen löytänyt itselleni ns. oikean lajin. Ylipäätänsä se, että olen alkanut taas harrastaa ja uskaltautunut ihmisten ilmoille vapaa aikanakin on tehnyt ihmeitä. Töissäkin uhkun aivan uudenlaista energiaa. Eräs ystäväni joka ei ollut nähnyt minua hetkeen sanoi, että säteilen. Se tuntui hyvältä!

Olen myös huomannut muutamia aivan konkreettisia edistyksen merkkejä. Ensimmäisenä niistä tietysti se vaaka joka näyttää nyt 115kg. VAU! Lisäksi minulla on eräs lempivaate, farkkupaita, joka kävi jo aivan liian tiukaksi minulle mutta nyt taas napit mahtuvat kiinni. Niin ja viimeisimmässä suolistohuuhtelussani Colonic -terapeuttini Sirkka Kilpi totesi masuni todella pehmenneen, jopa niin että, hän pystyi paikantamaan paksusuoleni painelemalla. Tämä ei aloittaessamme onnistunut lainkaan.

Juuri nämä ovat niitä huomioita jotka kannustavat minua jatkamaan
eteenpäin vielä paremmin kuin se vaaka. Sitä paitsi vaaàn kanssa luvut heittelee kellon ajasta, juomisista ja syömisistä riippuen.

Karkkipäivää olen viettänyt aina näin perjantaisin, ja siinä on kyllä
vielä petraamisen varaa. Tarkoituksenihan oli syödä se yksi jäätelöpuikko ja suklaa/per karkkipäivä. Mutta nyt se yksi puikko on ollut vielä yksi litra jne… Joten jos pystyisin vielä määrissä tinkimään, olisin todella kiitollinen itselleni. Edistystä on kuitenkin se, että karkkipäivä ei ole enää joka päivä.

Uskon myös, että tässä makean syönnissä liikunnalla on ollut myös
merkitystä. Olen huomannut sen tehoavan himoihini, että lähden salille ennen kuin lankean. Ikään kuin kanavoin himoni toiseen kohteeseen. Ja kun muutaman kerran on käynyt niin, että himo on tullut ja makeaakin jonkin verran mennyt, olen läksinyt joka tapauksessa kuntoilemaan kalorinpoltto tavoitteenani. Tämä on iso askel minulle. Ennen langetessani ”polulta” vajosin oitis sohvan pohjalle rypemään itsesäälissä tai työnsin sormet kurkkuun.

Koitin tuossa hiljattain laskeskella kuinka monta laihdutusyritystä
minulla on ollut 26 ikävuoteen mennessä. Painonvartijoissa olen ollut
n.4 kertaa ja viimeisen kymmenen vuoden ajan olen joka vuosi
aloittanut ainakin yhden epäonnistuneen yrityksen mm. vichydieetin,
Nutriletin tai ihmesoppakuurin. Se tekeekin sitten n. 14 yritystä, ja
tähän ei ole laskettu niitä satoja huomenna aloitan päätöksiä. Mutta
tämä kaikkihan on nyt historiaa, ja uskonpa, että historia ei toista
enää itseään kohdallani!! SE ON TEHTY; NIIN OLKOON!!!

Takaisin