|
Rita Trötschkes/2002 Länsimaiseen kulttuuriimme kuuluu, että
ilmaisemme itseämme puheen kautta. Jopa perinteiset älykkyystestit vaativat
puhetaitoa, sillä onhan se on kaikkein joustavin kommunikoinnin väline. Jos
puhuu, on älykäs, ellei puhu, on tyhmä. Näinhän sanoo yleinen mielipide. Tietysti
on olemassa vuolaasti puhuvia ihmisiä, jotka eivät edes ymmärrä kaikkea mitä
sanovat.
Vuonna 1997 Bliss-merkit saatiin tietokoneelle Bliss Butterfly
2000-tietokone- ohjelmaksi. Ohjelman avulla Marjaana ilmaisee itseään,
opiskelee ja piirtää. Marjaanan otsaan on kiinnitetty otsahiiri, joka
toimii infrapunalla. Sen avulla hän piirtää kuvaruudulle. Bliss-kirja
on käytössä tilanteissa, joissa tietokonetta ei ole.
Visuaalinen
purkautumistie
- Hän opetteli tietokoneen piirto-ohjelman.
Nyt hän pystyy välittämään hyvin tarkasti eri tilanteita ja miten on ne
kokenut", sanoo Markku-isä. Viime vuonna Marjaana oli hammaslääkärissä.
Maitohammas oli kovin kiinni ja oli turvauduttava puudutukseen.
-Tilanne oli hyvin jännittävä
ja siitä riitti paljon tarinaa, kertoo Marja-äiti. vasemmalta oikealle:
Marjaanalla tuntuu olevan poikkeuksellisen terävä huomiokyky.
Hän tutkii ihmisiä tarkasti aerodynaamisella katseellaan. Ehkä hän miettii kannattaako
luottaa vai ei. Toiset ihmiset eivät usko, että hän ymmärtää kaiken, vaan kohtelevat
häntä kuin vähä-älyistä.
Vammaiselle saatetaan sanoa sellaista, mitä terveille ei kukaan
sanoisi. Tietokoneella hän piirtää syvimmät tuntonsa ja ilon aiheensa. Aina
eivät Bliss-kirjat merkit ja sanat riitä kertomaan tunnelmia. Toisissa piirroksissa
on synkkiä värejä, jotka kertovat rankoista pettymyksistä.
Piirros siitä, miten yksi on pudonnut joukosta. Marjaana on kuvannut itsensä punaiseksi pisteeksi järjestelmän ulkopuolelle.
Toisissa on hehkuvat iloiset värit, jotka muistuttavat hyvistä hetkistä ja elämän kauniista asioista: "Talviset puut" ja "Hupsis, säikähtänyt jänis"
Marjaanalla on ollut
puheterapiaa, suun motoriikan alueen harjoitusta, mutta mitään varsinaista
vaikeastivammaisten toimintaterapiaa hän ei ole saanut. Piirtämisestä on
tullut tunteiden psykoterapiaa.
Nykysin piirtäminen on hyvin oleellinen osa hänen arkipäiväänsä,
vaikka koulunkäynti on tärkeintä. Hän tekee tietokoneella taitavia tervehdyskortteja
ja kirjoittaa kirjeitä ja kortteja, niille joista hän tykkää.
"Pääsiäistervehdys"
"Itämaan tietäjät" "Kun mieli on maassa, hän kuuntelee Ella Lahtisen 'Tuulee'.
Myös 'Hän on mun mukana', soi usein", kertoo Marja.
Jotkut televisio-ohjelmat herättävät ajatuksia. Nähtyään
elokuvan Jeesuksesta, hän kysyi vanhemmiltaan Bliss-kirjan avulla "saako
piirtää Jeesus ristillä ?"
Avaisjuhlissa ilo oli ylimmillään Perheen kuvataidetta opiskeleva ystävä, Päivi, näki
Marjaanan piirroksia ja ehdotti Pappilanniemen sairaalalle taidenäyttelyä.
Isä ja äiti kehystivät muutamassa yössä piirrokset vaihtokehyksiin ja
asettelivat kymmeniä töitä galleriakäytävälle.
Näyttelyn avautuminen oli suuri ilon päivä, sillä hän
täytti samalla viikolla 13 vuotta. Näytteli kesti yli kuukauden ja toi
perheelle paljon positiivista palautetta.
Taidenäyttelyn surullisin kuvasarja nähtiin Marjaanasta
ja tämän parhaasta ystävästä Sadusta, joka kuoli vuonna 1998. Tytöt olivat
parhaita ystäviä Helsingin Ruskeasuon koululla. Kaksi vuotta Marjaana
piirsi ja kirjoitti Taivas-Sadusta.
Uusi taidenäyttely on sovittu Hämeenlinnan kaupungin kirjastoon
elokuulle 2002.
Tuki
ja kannustus tärkeää
- Kun Marjaana 3-vuotiaana maalasi sormiväreillä, oli hän
hyvin tarkka, miten hän värejä sekoitti ja käytti. Hän valitsi huolellisesti,
mihin laitettiin tummaa ja mihin vaaleaa", kertoo Marja.
Vamman vuoksi hänellä ei pysy tussi eikä kynä kädessä.
Hän piirtää myös kynähanskan avulla.
"Emme koskaan ajatelleet, että maalaaminen olisi taidetta, vaan tavallista lapsen luovaa puuhastelua",sanovat vanhemmat yhdestä suusta. Hänestä tarvitse tulla suurta taiteilijaa eikä perhe halua julkisuutta. Tietokoneen mahdollisuudet ovat hänelle kuin aarreaitta. Hän vain menee pöytänsä ääreen ja yks kaksi taideteos syntyy! -Kukaan ei voi ymmärtää elämäämme ellei elä tässä perheessä. Minulla on 101 %:nen mies, itse olen liikuntarajoitteinen. Syötän Marjaanan ja Markku hoitaa lähes kaiken muun. Yhteiset keskusteluhetket iltaisin ovat Marjaanan ja minun yhteistä aikaa", sanoo Marja. Kodin on oltava turvallinen paikka vammaiselle, jotta hän saa tuntea kaikkia mahdollisia tunteita. Elämä ei ole ollut helppoa, mutta Marjaana on kasvattanut vanhempiaan paljon. Marja ja Markku Koskivuori vannovat: "emme ikinä vaihtaisi häntä vammattomaan lapseen".
|
.
. . . . . . . .
. . . . . . . . . |