Suhde muihin tieteisiin on toisaalta luonteva, toisaalta ongelmallinen. Kriisitilanteissa suhde on läheinen, normaalissa tilanteessa tieteidenvälisyys aina kasvaa.

Filosofian perimmäinen tarkoitus on toimia kriittisenä perustieteenä, ja opettaa ihmisiä ajattelemaan tehokkaammin ja paremmin, lisäksi perustelemaan ja kumoamaan toisten väitteitä. Se on dialogista esim. Platonin dialogit. Dialogisuus on filosofian ydin.

Voisi ajatella että käytännöllisen filsofian kohteena on ihmisen toiminta, ja moraali- ja määrittelykysymykset.

Ajankohtaisimpia tutkimuskohteita ovat genetiikan ongelmat, vaikeat elämänkysymykset kuten abortti ja eutanasia. Sitten tietysti poliittiset kysymymykset. Ja mahdollisesti tällainen kattava yleismaailmallinen etiikka.

Juuri ihmisen toiminta on ihmistä yhdistävä tekijä, tai ihmisen ja luonnon välinen vuorovaikutus.

Toisin kuin fysiikassa tai kemiassa, filosofiassa jatkuvasti vaikuttavat klassikot. Ne ovat myös filosofisten ideoiden lähde.

Filosofian on kreikkalainen sana. Länsimainen filosofia sai alkunsa Jooniassa 700-600 eKr.

Puhutaan esisokraatikoista jotka vaikuttivat Miletoksella. Ongelma on se että näiltä kaikilta on säilynyt vain katkelmia.

Kreikk. filosofian merkitystä ei voi yliarvioida. Platonin ja Aristoteleen aika oli filosofian kulta-aikaa. Heidän teoksistaan rakentuu kestävä pohja kaikelle myöhemmälle ajattelulle.

Miksi nämä lavasteissa olevat filosofit kiinnostavat nuoria tänään? Mielenkiintoinen kokoelma, Kantia lukuunottamatta muita yhdistää epäilyksen ja kriisin ajatus. Näissä kaikissa on kysymymys perinteen kyseenalaistamisesta ja radikaalien kysymysten tekemisestä.

Nietszche oli alkujaan kreikankielen tutkija. Hän oli myös Wagnerin ystävä ja sävelsi itsekin. Sitten hän vetäytyi professorin virasta, ja hänestä tuli eräänlainen yksityisajattelja ja tällöin hän kirjoiti kuuluisat teoksensa.

Sartre ja Beuvoir kirjoittivat kaunokirjallisuutta. Tämä oli paluuta dialogisen filosofian juurille!

ARTO SIITOSEN HAASTATTELU ...JATKUU.

A. Camus on hyvin vahvasti filosofinen kirjailija. Hän on jäänyt hiukan ed. mainituista syrjään, koska hän kuoli nuorena.

Eksistentialismi syntyi toivottomuuden kokemuksesta, jonka II Ms jätti nuorten mieleen. Taustalla oli esim. Kierkegaardin filosofia. Lähtökohtana oli epätoivon voimakas kokeminen.

Eksitentalismi näkyy kirjallisuudessa, musiikissa ja taiteessa yleensä. Se on pysyvä ilmiö.

Sartre, Beuvoir, ja Camus olivat Heideggerin oppilaita, joka puolestaan oli Husserlin oppilas. Heideggerin Sein und Zeit loi pohjan eksistentialismille. Hän vertasi mitä on olemus verrattuna olemiseen.

Yksi etiikan peruskysymys on kysymys hyvästä elämästä. Nämä kysymykset kiinnostavat nuoria ihmisiä; Kuka olen? Miksi olen täällä?

Itämainen filosofia on syntynyt toisaalta Intiassa ja toisaalta Kiinassa. Perustava ero on siinä, ensinnäkin filosofia on kreikkalainen sana. Itämainen filosofia on sidoksissa uskontoon.

Uskonto ja filosofia ovat länsimaissa irrallaan, koska filosofian synty merkitsi myyttisen maailmankuvan voittamista. Mutta kirjastoissa filosofia, uskonto ja psykologia ovat samassa hyllyssä. Keskiajalla filosofia ja kristinusko olivat paljoti yhtä.

Sanotaan että kreikkalainen filosofia tuli mahdollliseksi koska Kreikassa ei ollut yhtenäistä uskontoa. Filosofia merkitsee itsenäistä pohdiskelua riippumatta siitä mitä uskonnollisia vastauksia kysymyksiin kulttuurissa annetaan.

On yllättävää että Platonin akatemiassakin oli naisia mm. Hypatia. Viimeisen 20 vuoden aikana naispuolisia filosofian opiskelijoita on tullut runsaasti lisää.

1960- luvun tapahtumat olivat poliittista liikehdintää, mutta Beuvoirin Toinen Sukupuoli oli tietynlainen lähtökohta feministisen ajattelun synnyssä.

Naispuolisia filosofeja on myös filosofisessa logiikassa. Mutta yhteiskuntafilosofiassa (jatkossa:) ykf ja etiikassa naisfilosofeilla on herkkyyttä jota miehiltä puuttuu.

Tämän hetken suomalaisen filosofian taustalla on Snelmann ja vars. Eino Kaila loogisen empirismin luojana.

G.H. von Wright on tunnetuimpia filosofejamme, myös Jaakko Hintikka on tunnettu filosofimme.

Suomalaisen filosofian taso on kansainvälisen vertailun kestävä ja dynaaminen. Pohjamme on laajentunut.

Älyllinen hölynpöly on oikotie filosofisissa kysymyksissä. Näitä ovat mm. New Age- liikkeen näennäistieteelliset virtaukset.

Em. liikkeillä voi olla filosofialle turhauttavia vaikutuksia. Olemme samankaltaisessa tilanteessa kuin myöhäisantiikissa tai renessanssissa, tällöin tilanne on haasteellinen kriittiselle filosofialle.

Toisaalta filosofian tulevaisuus näyttää Suomessa hyvältä. Mutta taloudelliset rajoitukset tuntuvat. Tukimuskohteita on paljon, ei ole yhtä ohjelmaa. Toisaalta on tietoteoria ja toisaalta käytännöllinen filosofia.

Jaottelua käytänn. ja teoreett. filosofiaan tunnetaan Suomessa, Ruotsissa ja Tanskassa. Muualla maailmassa jako on tuntematon.

Filosofia on tietysti erikoisala kuten tennis tai jalkapallo. Filosofialta odotetaan kannanottoja moraalisiin ja poliittisiin kysymyksiin. Ehkä tällöin se on vieraantunut tavallisesta kansasta.

Kantaaottaminen. Tässä asiassa tilanne on kovasti muuttunut. Perinteisesti filosofiassa ei ole otettu kantaa. 30 vuoden aikana tilanne on kovasti muuttunut. Nykyään ei tunneta filosofia joka ei ottaisi kantaa.

Tietysti kaipaisin taloudellista varmuutta. Mutta ne jotka tekevät filosofiaa työkseen, heidän on parempi pitää vähän etäisyyttä valtaapitäviin. Ehkä valtapitävien olisi hyvä saada hiukan filosofista koulutusta.

Platonin valtiossa hallitsijafilosofi tarkoitti henkilöä joka oli tutkinut filosofiaa.

Eettinen pohdinta on aina vähän satunnaista. Viime aikoina on tehty esim. insinööreille uusi eettinen säännöstö. Myös lääkäreiden ja liikemiesten etiikkaa on pohdittu. Mutta kaupalliseen, lääkärin tai tekniseen koulutukseen ei kuulu eettistä koulutusta.

Filosofin titteliä aikaisemmin käytettiin vain haukkumanimenä. Myöhemmin filosofeiksi taas kutsuivat itseään nekin jotka eivät sitä olleet. Mutta käytännössä filosofi on henkilö joka on suorittanut korkeimman arvosanan filosofiassa, ja kirjoittaa artikkeleita alan julkaisuihin.

Filosofia näkyy toisaalta koulutuksessa, kirjastoissa, kirjakaupoissa. Ja taustalla monessa keskustelussa jota ei vars. koeta filosofisena.

Elämänfilosofia tarkoitti alunperin hieman boheemia suhtautumista elämään. Se myös tunnetaan filosofisena virtauksena Lebensphilosophie, alunperin Saksasta. Se on sukua eksistentialismille. Elämänfilosofeiksi voisi kutsua Schopenhaueria ja Nietzscheä. (-> Jätetään veks...)

Elämänfilosofi voi olla henkilö joka on akateemisen filosofian ulkopuolelta. Heille elämä prosessi ainutlaatuisuudessaan on jotakin suurempaa.

Ongelmanratkaisu on filosofian tärkeä tehtävä. Mitään insinööriongelmia ei voida filosofiassa ratkaista. Mutta jo talouselämään liittyvä ongelmia voitaisiin ratkaista.

ARTO SIITOSEN HAASTATTELU ...JATKUU.

Esim. tiedon käsite. Filosofia on selkeyttänyt asiaa määrittelemällä mitä tieto on: Tieto on paikkansapitävä uskomus jonka puolesta puhuvat hyvät perusteet. Toisaalta käytänn. filosofia on esittänyt erilaisia suosituksia esim. "Jos tavoittelet tätä toimi näin jne."

Tunteen ja järjen välinen suhde ei ole mustavalkoinen. Esim. Kant erotti järjen, tunteen ja tahdon toisistan. Jos ajatellaan fil. ihmettelyn tilaa. Se on tunnetila vaikka kuinka analysoisin sitä. Jos tunnetta ei saavuta, ei pääse sisälle filosofian maailmaan. On olemassa nykyään suuntaus 'Tunteiden filosofia.' Nämä kysymykset on löydetty uudestaan.

Tunteita tutkittessa täytyy lähteä liikkeelle introspektiosta. Tunteita tutkittaessa tutkitaan mm. käsitteellistä erottelua. Koetetaan erotella eri sävyjä toisistaan. Sitten haetaan lisäapua psykologiasta, lääketieteestä ym.

Tunteiden filosofia on eriytynyt omaksi alueekseen. Se liittyy tietoteoriaan ja tajunnan filosofiaan. Myös eettisten ratkaisujen taustalla vaikuttavat voimakkaat tunteet.

Filosofit eivät ole epätavallisia ihmisiä. Mutta jokaisella on käsityksiä itsestään ja maailmankaikkeudesta. Siinä mielessä filosofia on lähempänä kuin uskotaankaan. Jos kuka tahansa hakee käsiinsä vaikka Platonin dialogeja, hän ymmärtää siitä kaiken.

Kenenkään ajattelu ei ole niin selväjärkistä ja kriittistä ettei filosofioalle olisi hänelle annettavaa. Itsensä tietoisemmaksi tekeminen on tärkeää.

Sofian Maailman suosio kertoo että kaikki pikkulapset ovat filosofeja. Murrosiän jälkeen nämä asiat lakkaavat kiinnostamasta. Filosofinen ihmettely on lapsellinen ominaisuus filosofeilla.

Olemuksen ja olemassaolon välinen ero on perustava. Olemus merkitsee kaikkien ominaisuuksien summaa. Antiikissa keskusteltiin siitä mikä on ihminen. Joku ehdotti että ihminen kaksijalkainen höyhenetön. Mutta joku kyni kanan ja sanoi että tässä sinulle on ihminen.

Etiikka on yritys kayttäytyä parhaalla mahdollisella tavalla. Otetaan huomioon tieto, halut ym. Etiikka koskee sitä kuinka eletään ja moraali taas on oppi velvollisuuksista. Käytännössä näillä ei ole paljon eroa.

Etiikka on tutkituimpia asioita filosofiassa tällä hetkellä. Se on osa yleisempää käytänn. filosofiaa. Yleisesti siinä tutkitaan kuinka yht.kunta toimii ja suppeamassa mielessä yksikötasolla. Rationaalisen käyttäytymisen tutkimus on myös käytänn. etiikan aluetta, mutta toisaalta se on oma maailmansa. "Voin käyttäytyä rationaalisesti, mutta se ei ole vielä eetistä käyttäytymistä."

Nuoret varmasti kokevat että maailma on niin monimutkainen, että ei ole vastuksia mihinkään peruskysymyksiin. Nyt kun asiat ovat monimutkaistuneet, lailliset ja uskonnolliset vastaukset eivät riitä. Samoin monikulttuurisuudessa tarvitaan tietoa filosofiasta.

Ensimmäiseksi oli sokraattinen hyvekäsitys l. hyve on tietoa. "Kun tietää ei toimi väärin, kun toimii väärin ei tiedä."

Aristoteles taas puhui ihmisen hyvistä luonteenpiirteistä. Lisäksi Kreikassa olivat stoalainen ja epikurolainen suuntaus.

Oikeusperustainen etiikka lähtee J.S. Millin vapauskäsitteestä. Vapaus on ihmisen oikeus. "Sinä et saa puuttuu minun vapauteeni." Ihminen voi vaatia esim. koskemattomuutta, uskonnonvapautta ym. Oikeudet muodostavat ihmisen ympärille oikeuksien piirin. Useimmat ovat tottuneet tähän niin ettei huomata että itse ajatus on hyvin mullistava.

Oikeuksia on myös kadonnut; esim. aateliston etuoikeudet, jotka haisevat nykyään kovin pahalle.

Utilitarismi on tämän vuosisadan suosituin etiikan teoria. Ennen 1970- lukua Suomessa ei seurattu ulkomaista alan kehitystä juuri lainkaan. Utilitarismin perusajatushan on että meidän täytyy toimia siten että "hyvän määrä maailmassa lisääntyy mahd. paljon." Suomessa oltiin velvollisuusetiikan pauloissa vahvasti.

Mutta toivon että löytyisi globaalin etiikan mininmaalinen ydin; ihmisyyden kunnioittaminen ym. Mutta kun aletaan puhua eri kieliä ja siirrytään eri kulttuuriin, nämä asiat tuntuvat hajoavan käsiin.

Seurausetiikka on oikeastaan utilitarismia jossa teon seuraukset otetaan huomioon. "Kun mä toimin, mun etiikkani selviää seurauksista käsin." Bentham ja Mill ovat tunnetuimmat tämän suunnan ajattelijat.

Velvollisuuetiikkahan on kantilaista etiikkaa jossa velvollisuus määräytyy seurauksista piittaamaatta. Etiikka määräytyy motiiveista ja tahdosta käsin. Tämä on kyllä vaikea ajatus ymmärtää. Pitäisi olla rangaistuksia, " ja etiikassahan ei ole rangaistuksia."

Liberaali etiikka liittyy vapauksien ja valintojen korostamiseen. Eettistä on se että sallit toisten toimia vapaasti, etkä vaningoita tai häpäise toista. Vaan jätät toisen rauhaan ja autat toista. Tärkein filosofi on Feinberg. Suomessa Matti ja Heta Häyry.

Hyve-etiikka on laaja joukko teorioita. Esim. Aristoleteles, ja stoalainen etiikka. "Hyvettä on se että noudattaa velvollisuuksiaan." Tästä on tullut melkein villitys.

Kantin mukaan hyvä tahto suuntautuu velvollisuuksien tekemiseen. Hyveellä ja velvollisuudella on tärkeä ero; hyvä teko ja hyvä luonne ovat eri asioita. "Jos petän ystävääni teen, väärin, mutta se ei tee minusta pahaa luonnetta." !!! Vasta jos ihminen tekee pahoja tekoja jatkuvasti, tämä tekee hänestä pahan luonteen. Siis arvioidaanko tekoja vai luonteita? Uusimmassa etiikassa on otettu jälleen ihmisen luonne etiikan tutkimuksen kohteeksi.

Kun puhutaan etiikasta ei puhuta laeista. Jos yhteiskunta on epäoikeudenmukainen, onko meillä velvollisuus noudattaa sen lakeja?? Vaikea kysymys, unohdetaan se! Etiikka on etiikkaa ja se on riippumatonta sekä uskonnosta että laeista. Silloin ihminen itse vastaa teoistaan. Esim. sananvapaus. "Mulla on oikeus sanoa ihan mitä haluan. Niin kauan kun pysyn vapauteni sisällä olen siitä vastuussa. Mutta heti kun ylitän sananvapauteni rajat, niin mä joudun moraliseen vastuuseen. Se tarkoittaa että jos mä puhun rasistisia vitsejä tms, mä olen tehnyt väärän teon ja mun täytyy paheksua itseäni!!"

TIMO AIRAKSISEN HAASTATTELU ...JATKUU.

(Tässä yhteydessä) etiikka koskee yksilöä, luonnetta ja tekoa. Vastuukysymys on aika erikoinen. Joutua vastuuseen tarkoittaa rangaistusta ja etiikassa ei ole rangaistuksia. Stoalaiset ja Spinoza tuomitsevat itsensätuomitsemisen. Eettinen vastuu on vain sitä että hyvittää tekemänsä haitan ja korjaa tekonsa tulevaisuudessa. Kyse on järkevästä toiminnasta.

On äärimmäisen tärkeä muistaa ettei filosofit ole suhtautuneet tunteisiin kovin innolla. Arjessa on tunne ja järki vastakkain. Esim. jos ihminen pelkää omaa varjoaan, tunne on väärä ja se pitää hävittää. Sen sijaan jos pelkää saavansa syövän jos tupakoi, täytyy torjua pelko lopettamalla tupakanpoltto. Näin järki on sopusoinnussa tunteen kanssa. Tunteiden maailma itsenäisenä on oma maailmansa, filosofan maailma on järjen maailma. Esim. kun katuu jtk. tekoa, katumuksen tunne on turha, riittää kun päättää järkevästi ettei tee enää niin. Ympäristö voi kyllä nauttia jos näkee jonkun katuvan... Jos tunteet filosofian kannalta ovat mielenkiintoisia, niitä täytyy ajatella järjen näkökulmasta.

Etiikan päämäärä: Meillä täytyy olla ymmärrys maailmasta, ja taustalla täytyy olla tietoa. Etiikan päämääränä on toteuttaa hyvää. Ja päättää mitä tällä tarkoitetaan. Sitten kerrotaan kertomuksia siitä kuinka hyvää toteutetaan tai missä se ei toteudu.

Rawlsin elämänsuunnitelma on aika epämääräinen käsite. Mutta keskeistä on että ihmisen arvot voidaan lukea hänen elämänsuunnitelmastaan. Ihmisen täytyy laatia elämänsuunn. siten ettei hän vahingoita muita. Ajattele esim. turkismetsästäjän tai dadaistin elämänsuunnitelmaa; näennäisesti ne ovat erilaisia mutta ne voivat perustaltaan olla hyvinkin samanlaisia. Tämä täyttää tietyllä tavalla yhteisöetiikan vaatimusta.

Yhteisöetiikan mukaan arvot perustuvat yhteisön historialle. Se on uuskonservatiivinen ajattelutapa. Arvot määräytyvät siitä käsin missä yhteisössä ihminen toimii. Jokainen syntyy yhteisöönsä josta hän saa arvonsa. Konsevartiivisuutta siksi, että perinteiden merkitys on suuri. Entä sitten jos yhteisö vihaa naisia ja lapsia, vihaa kulttuuria tms. Jos kulttuuri on hyvä asia, niin asiat ovat hyvin.

Eettisyyden kannalta ei ole nin väliä mistä ne arvot saadaan. Eettisesti on tärkeää että ihminen kritisoi arvoja ympärillään. Se on meidän eettinen velvollisuus. Ja tässä tarvitaan filosofiaa. Jos omaksutaan arvot sellaisenaan, se ei ole hääviä ajattelua. Ja tässä tarvitaan filosofiaa.

Mun mielestä epäarvoja ei ole olemassa. Mitä ne olisivat? Ne ovat vain huonoja arvoja. Pitäisi puhua arvoista ja pahasta. Paha on hyvän poissaoloa. Arvot ovat jotakin ja paha ei ole mitään. Kun yrittää todistaa sitä mikä on pahaa joutuu tyhjyyteen. Jos arvot puuttuu meillä ei ole mitään.

Sekä somaleiden ympärileikkaus, että juutalaisten rituaaliteurastus liittyvät heidän perinteeseensä ja ovat heille tärkeitä. Yhteisön arvo sivuuttaa tässä Suomen lain. Tässä on kyse relativiasmin ongelmasta. Onko olemassa jotakin yleispätevää normia jolla näihin asioihin voidaan puuttua. Tähän liittyy myös valtakulttuurin ja lainsäädännön näkökulma.

Ennakkoluulot ovat uskomuksia jotka koskevat toisten ihmisten arvoja - ilman hyviä perusteita.

Kaikki 10 käskyä ovat prima facie normeja. Kaikki normit ovat jossakin määrin prima facie- normeja. Esim. Kantin mukaan "Ei saa valehdella"- on absoluuttinen normi. "Nimenomaan semmonen tilanne että saa valehdella. Esim. jos joku haluaa murhata sut ja tulee kysymään multa missä toimittaja on. Mun täytyy valehdella toimittajan osoite." Tähän Kantin etiikka kaatuikin.

Filosofit käyttävät rankkoja ja raakoja esimerkkejä irrottaakseen ajatelun arkielämän monimutkaisuudesta. Jos käytetään paljon luontevia esimerkkejä, ajattelusta tulee sotkuista. Filosofia on tekemisissä asioiden logiikan kanssa. "Esim. Kun äiti kysyy oletko tupakoinut, täytyy vastata ettei ole, koska äiti saattaa järkyttyä." (Aika laimea esimerkki)

Valehtelu on kurja tapa ja tottumus. Täytyy verrata etuja ja haittoja keskenään, ja selvittää onko valehtelu hyödyllistä vai hyödytöntä. Tai jos valehtelu lisäsi hyvän määrää, valehtelu kannatti. Ei tällaisia laskelmia ole helppo tehdä. Hyve-etiikan opetus on ettei etiikka koske yksittäisiä asioita.

Rationaalista toimintaa on se että valitsee itselleen parhaan mahdollisen vaihtoehdon. Se on vähän eria asia kuin eettisyys. Esim. Jos on autokolari, ja minä hyvänä ihmisenä otan verisen uhrin autooni. Mulle tulee tappiota. Järkevä ihminen ei ota uhria kyytiin, hyvä ja eettinen ihminen ottaa uhrin kyytiinsä.

Filosofia on aina teoriaa. Käytännöllisen filosofian nimi on vähän harhaanjohtava. Kysymys on aina abstraktista ajattelusta. Tämän asian unohtaminen on kohtalokas virhe. Kysymys on toiminnan arvioimisesta.

Johonkin filosofian täytyy vetää se raja johon filosofia loppuu. Onko kansalaistottelematomuus on oikeutettua?

Kansalaistottelemattomuus on mielenkiinotinen käsite. Jos se hyväksytään, hyväksytään myös lain rikkominen.

Juristeilla on tiukat normit, koska heillä on jatkuvasti houkutus tehdä vääriä tekoja. Lääkäri aina toimii asiakkaan edun mukaisesti. On filosofisesti vahvoja perusteita sanoa että abortti ja eutanasia ovat oikeutettuja kunhan asia hoidetaan riittävän järjen rajoissa. Mun nähdäkseni asia on käynyt selväksi keskustelun kuluessa.

TIMO AIRAKSISEN HAASTATTELU ...JATKUU.

"Siemenestä voi tulla vain puu eikä mitään muuta." Tämä liittyy Aristoteleen ajatteluun. Sisäiset suhteet. Kyllä kreikkalainen ajattelu sai vaikutteita itämaisesta ajattelusta.

Yleisesti filosofia on ollut miesten tekemää. Feminismi on korostanut naisen erityisasemaa. Naisten etiikka saattaa olla 'pehmeämpää' ja miesten etiikka olisi suorituskeskeisempää. Tämäkin on vanhanaikaista. Jokaisessa meissä on mies ja nainen, ne eivät ole toisistaan eroavia asioita. Tämä on se uusin ajattelutapa.

Meidän länsimainen etiikka osoittaa että ihmisen etiikassa on tapahtunut kehitystä. Kun tieto kehittyy, niin etiikka kehittyy. Nyt ollaan tilanteessa, jossa on vaara että etiikka lähtee laskuun... Mutta toisaalta ihmisen sympatian rajat ovat laajenemassa kohti koko maapalloa jos ajatellaan ympäristö- ym. filosofiaa.

Yyhteiskuntafilosofia (jatkossa ykf) on osa käytännöllistä filosofiaa, joka tutkii yht. kunnallisten intitutioiden rakennetta ja yksilön ja yht. kunnan suhdetta.

Tällä hetkellä ykf on mielenkiintoisessa vaihessa. Antiikin aikana ykf ja etiikka oli yhdessä. 1700- luvulla ykf irrotettiin omaksi alueekseen ja keskityttiin käsitteenmäärittelyyn. Nyt ykf on lähestynyt jälleen etiikkaa, ja on siirtymävaiheessa.

Käytänn. filosofia tutkii yhteiskunnallisen toiminnan periaatteita ja arvoja. Käytännöllisen filosofian näkökulmasta ykf tutkii yht. kunnan ja yksilön toiminnallista suhdetta.

Esim. sosiaalipolitiikan kannalta, kuinka me toteutetaan tasa-arvoa, mitä tavoitteita meillä on, ja kuinka ihmiset tulee toimeen keskenään.

Platonin valtio on keskeinen ja ensimmäinen rakennelma oik. mukaisesta valtiosta. Valtion tulee rakentua samoin kuin oikeamielisen ihmisen sielu. Ihmisen tulee pitää vietit kurissa, ja järki johtajana. Kuningas on filosofi (Järki), sotilaat puolustajia (Sydän), käsityöläiset tekee raskaat työt (Vietit).

Mallia on pidetty totalitaristisena, myös kommunistisena. Mutta naiset saivat olla sotilaita tai filosofeja.

Keskeiset tutkim. kohteet tutkimuksessa: 1. Kuvaileva ja määrittelevä tutkimus ja 2. Normatiivinen tutkimus -> Minkälainen hyvän valtion tulisi olla, ym.

Tällä hetkellä tutkimuskohteina mm. J. Rawls, naisnäkökulma, uusi lainsäädäntö, bioetiikka, hyvinvointivaltion oikeudenmukaisuuskysymykset.

Yhteiskuntasopimus ollut keskeinen länsimaissa. T. Hobbesin teoria ensimmäinen sopimusteoria. Yht. kuntasopimus tarkoittaa että yhteiskunta on kansalaistensa keskenään solmima sopimus. Hobbes oli sitä mieltä että ihminen on luonnostaan egoistinen (Hänen tärkein ajatus). Jos elettäisiin luonnossa, siellä vallitsisi kaaos. Yht. kuntasopimus luovuttaa oikeudet suvereenille valtiolle joka takaa yht.kuntarauhan.

J. Locke on edustuksellisen demokratian isä. Hän painotti omistusoikeuksia, ja sopimusta tarvitaan resurssien jakamiseksi.

Rousseaun mukaan ihminen luonnostaan pyrki kohti hyvää. Rousseaun mukaan sopimuksen merkitys on yhteisen tahdon saavuttamminen. Tärkein ero teorioissa on niiden ihmiskäsitys.

J. Rawlsin teoria yhdistää kaksi perinnettä; rousseaulaisen ja hobbesilaisen. Uutta on metodi, ajatus tietämättömyyden verhosta: Meidän tulisi ajatella, millainen yht. kunta tahdottaisiin jos meidät heitettäisiin yhteiskuntaan. Koska on mahdollisuudet joutua alimmalle portaalle, täytyisi miettiä tarkkaan millaisen yht. kunnan haluaisi. Rawlsin yht. kunta tarkoittaa reilua resurssien jakamista. Kysymys sama kuin kakun jakamisesta. Se joka saa kakusta viimeisen palan, leikkaa kakun! Menetelmää on myös kritisoitu. Näkökulma kuitenkin heikomman puolella.

Marxin asema ykf:ssa on ollut perinteisesti vahva. Marxilla oli uusia ajatuksia työn jakamisesta, ja vahva kapitalismin kritiikki. Käytäntö oli asia erikseen. Ihmisiä ei voi pakottaa ulkoapäin solidaarisuuteen, vain kannustaa. Kommunismissakin oli oma valtaeliittinsä.

Koska Marxin teoria ei käytännössä onnistunut, siitä ei ole voinut vähään aikaan puhua. Voiko teoriaa koskaan pakottaa käytäntöön? Mutta nyt mä luulen että Marx tullaan taas kaivamaan esiin ja selvitetään mikä meni pieleen.

Yhteisöetiikkaa on montaa eri laatua. Kaksi pääsuuntausta: Puhutaan yksilökeskeisestä yhteisöetiikasta jossa painotetaan individualismia. Ja yhteisökeskeisestä yhteisöetiikasta jossa painotetaan yhteisöä. Yhteisöetiikka (kommunitarismi) voi olla vaan tapa ajatella siitä kuinka ihminen sosialisoituu yht. kuntaan; mistä arvot tulee? Kommunitarismissa koetetaan miettiä mistä arvot tulevat ja mihin yhteiskunnassa halutaan mennä. Yksilön oikeudet ja velvollisuudet ovat tärkeitä. Yhteisöetiikassa tällä hetkellä painotetaan sitä että individualististen tarpeiden ja oikeuksien ohella on otettava huomioon yhteisö ja ympäristö jossa eletään.

Kulttuurisia arvoja on monenlaisia. Suomessa ollaan toisaalta hyvin yksilökeskeisiä, mutta myös solidaarisia.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, mitä enemmän talous globalisoituu, sitä enemmän joudutaan ottamaan kulutusyhteiskunnan arvoja.

Suomalaiset perusarvot ovat kunnioitettavia, mutta voisimme olla enemmän suvaitsevia ja kriittisempiä, ja ehkä avoimempia keskustelulle.

Luonnon, yksilön ja ihmisen harmonia on itämaisen filosofian ajatus joka on itselleni tärkeä. Tämän painottaminen on tärkeää. Itämainen filosofia ei muuten eroa paljon länsimaisesta. Korostetaan 'viisauden tietä.' Jos kansalaiset löytävät itse harmonian, myös yht. kunta harmonisoituu. Nämä ovat samanlaisia piirteitä kuin Platonin valtiossa. Ehkä Kung Futse on ykf:n näkökulmasta tunnetuin.

Yht. kunnan tärkeimmät tehtävät kansalaisten näkökulmasta ovat yhteisten resurssien ja hyvän jakaminen, oikeudet, koulutus, sosiaalipoliitiset kysymykset, ym.

Onko ihmisillä 'luonnollisia' oikeuksia? Viime kädessä yksilöiden oikeudet ja velvollisuudet perustuvat ihmisarvon ajatukselle, jonka mukaan me ollaan kaikki samanarvoisia.

YK:n ihmisoikeuksilla on ollut julistuksellinen pohja, jossa kenelläkään ei ole ollut vastuuta niiden totetuttamisesta. Kommunitarismissa on tullut ajatus yleismaailmallisista ihmisvelvollisuuksista, jotta em. oikeudet toteutuvat. Tähän liittyy globaalinen oikeudenmukaisuuden ajatus.

Positiivinen vs. negatiivinen vapaus. Negatiivinen vapaus on vapautta 'jostakin' jolloin kukaan ei saa puuttua elämäämme ulkopuolelta. Positiivinen vapaus tarkoitaa vapautta 'johonkin', eli luodaan mahdollisuus toteuttaaa itseämme kokonaisvaltaisesti. Esim. pos. vapaudessa ei riitä se, että kukaan ei käy kiinni kurkkuun kadulla, ihnmisellä täytyy olla mahdollisuudet myös toteuttaa vapauttaan.

SIRKKU HELLSTEN ...JATKUU.

Esim. ed: Vanhemmilla on velvollisuuksia kasvattaa lapsistaan hyviä kansalaisia. Jos vanhemmat eivät saavu vanhempainkokouksiin, voidaan heitä sakottaa. Toinen sanktio on yhteisön paheksunta jos sääntöjä ei noudateta.

Kaikki riippuu siitä mihin liike painottuu; yksilön alistamiseen vai yksilön kehitykseen.

Markkinat, valta ja etiikka vaikuttavat demokratian toteutumiseen yhteiskunnassa. Tasapaino ed. kesken on se tärkein. Vastuulliset markkinat pitävät huolta niistä jotka eivät pysy kilpailussa mukana. Etiikka tulee järjestelmän ja yksilön kautta. Kansalainen missä tahansa hommassa on vastuussa teoistaan. Jos markkinat tai valta eivät painotu liikaa, ja etiikka elää jatkuvasti niin silloin saadaan näiden välinen tasapaino aikaan.

Demokratia perinteisesti tarkoittaa kansanvaltaa. Se on kansallisen enemmistön mielipiteiden toteutumista. Nykyään edustuksellissa demokratiassa kansalaiset eivät pysty itse päättämään. Pyritään luomaan valtio jossa on sivistyneitä ja moraalisia kansalaisia.

Suomi on perustuslaillinen demokratia. Suomen ongelma on ollut se että hyvinvointi on passivoinut ihmisiä, tai yht. kunta tullut niin jäykäksi, että ei voida enää suoraa vaikuttaa, ja halu vaikuttaa on laskenut.

Mitä heikommin meillä on mennyt kansantaloudellisesti, sitä enemmän on tingitty demokratiasta ja otettu markkinatalouden ehdot. Sama juttu EU:n kanssa; jatkuvasti tulee ulkoapäin uusia sääntöjä ja direktiivejä. Suomi on murrosvaiheessa demokratiana tällä hetkellä. Parantamisen varaa löytyy.

Yht. kunnallinen vallankäyttö näkyy poliittisessa vallankäytössä ja talouselämässä, sen vaikuttajissa. Kansalaisten kohdalla se näkyy osallistumisena vaaleissa. Tällä hetkellä meillä on poliittinen vallankäyttö ja ns. 'kolmas sektori' esim. kansalaisjärjestöt ja liikkeet.

Kansalaistottelemattomuus vs. siviilirohkeus. Yhden alan terroristi on toisen alan vapaustaistelija. Ero on enemmän siinä kuinka paljon voidaan suvaita kansalaistottelemattomuutta ja kuinka paljon ihailla sitä siviilirohkeutena. Missä on terrorismin raja? Tottelemattomuus voidaan hyväksyä tilanteissa joissa demokratia ei toimi. Jos lait ovat vanhentuneita niin joskus joudutaan ottaamaan vaikutteita ulkopuolelta, tällöin kans. tottelematomuus on ok. Niin kauan kuin kansalaistottelemattomuus ei sorru toisten alistamiseen ym. se on hyvä asia.

'Ohi edustuksellisen demokratian vaikuttaminen' on suora vaikutuskanava. Kannatan ehdottomasti kansalaistoimintaa, myös yht. kunnan kannalta se on tärkeää. Sen avulla voidaan kasvattaa kansalaisia jotka haluaa ottaa vastuuta. Etenkin nuorten osallistuessa toimintaan he oppivat ottamaan tulevaisuudessa vastuullisia tehtäviä. Ainoa vaara on se korostuu liikaa, tai että esim. puretaan sosiaaliturvaa ja annetaan se esim. 3. sektorille. On hyvä että nuoret haluavat vaikuttaa.

Totalitaristinen valtio ei kunnioita kansalaisten mielipiteitä ja rajoittaa kansalaistensa vapautta. Ja pitää kansalaisia kurissa uskonnon, ideologian, kulttuurin perusteella. Esim. kommunismin kaatumisen myötä myös osa totalitarismia on purkaantumassa. Pohjois-Korea, Kiina ja Zaire ovat vielä tällaisia valtioita. Lisäksi Arabimaat. Siellä esim. naiset eivät ole edes ihmisoikeuksien piirissä.

Monikulttuurisuus voi perustua uskontoon, ideologiaan ym. Suomessa ei vielä voi puhua ehkä monikulttuurisuudesta. Perinteisesti meillä on ollut ruotsalainen, venäläinen, romanikulttuuri ym.

On vaikea ymmärtää ja suvaita nykyisiä vieraita kulttuureja Suomessa. Perinteisesti suomalaisen on vaikea ollut suvaita vieraita täällä. Matkustaminen on eri juttu. Monikultt. valtion ongelma on se miten saadaan ihmiset elämään yhdessä kun suomalaiset eivät tahdo tuntea edes omia naapureitaan.

Siirtymäkysymykset: Yksilö tarvitsee yht. kuntaa... Yhteiskuntaa ei ole olemassa ilman yksilöä. Naisen ja miehen tekemä ykf. Naiset ehkä haluavat ottaa enemmän huomioon tunteet, perheen merkityksen, korostetaan empatiaa, rakkautta, solidaarisuutta ja vastuuta toisesta. Kun miehet ovat keskittyneet järkeen ja sen merkitykseen.

Onko mulla moraalinen oikeus kieltäytyä työnteosta, jos koen se luontoa tuhoavaksi? Kyllä periaatteessa, mutta sitten herää kysymys kuka elättää tällaisen henkilön. Voi kieltäytyä olemasta töissä sellaisessa tehtaassa tms. joka tuhoaa luontoa.

Onko poika velvollinen täyttämään isänsä koko sukua koskevan lupauksen? Kysymys on mielenkiintoinen. Velvollisuuuksia ja oikeuksia on hyvin erilaisia. Tämä on hyvin tilannekohtainen juttu. Ei ole yhtä vastausta.

Uskovatko ykf luovansa täydellisen yhteiksunnan? En usko. On ollut täydellisen yht. kunnan malleja. Esim. Platon tai Marx. Ne pyrkivät hahmottamaan yhden hyvän mallin yhteiskunnasta. Itse tiedän etten pysty tähän. Myöskään käytännössä ei varmaan kukaan luule, tärkeintä on pyrkiä pitämään keskustelua yllä.

Sartre ja ykf. Sartre ei ole perinteinen yhteiskuntafilosofi. Hänellä on ollut kuitenkin erilainen käsitys vapaudesta, mikä on ollut merkitävää länsimaisessa ykf:ssa. Sarten ajatukset ovat mannermaisessa liberalismissa mukana. Ihminen on vapaa ajattelemaan itsensä uudelleen. Sartren vapauskäsitys liittää länsimaiset perinteet yhteen. Vs. positiivinen ja negatiivinen vapaus.

Tärkeää Sartrella oli yksilön ja yht. kunnan välinen suhde. Valintamme ovat sidottuja siihen yht. kuntamalliin jossa elämme. Meidän täytyy ymmärtää itsemme ensin yksilöinä, sitten osana yhteisöä.

Perinteisesti estetiikka on ollut taiteenfilosofian tutkimusta, ja siinä on kysytty mitä on hyvä taide? Annettiin vielä normatiivisia ohjeita siitä esim. mitä on hyvä maku.

Viime aikoina ollaan aihetta ollaan käsitelty niin että mitä on taide? Normatiivisuus on kadonnut. Viime vuosikymmeninä estetiikan kenttä on laajentunut taiteen ulkopuolelle.

Huomiota on alettu kiinnittää luonnon ja kaupunkiympäristön esteettisiin suuntauksiin. Ns. Reaalisen maailman estetiikkaa. Raja ei ole ongelmaton. Ympäristöestetiikka on ollut nousussa varsinkin Suomessa. Kansainvälisesti on alettu kiinnostua populaarikulttuurista. Tutkimuskohteeskksi kelpaavat elokuvat, popmusiikki jne.

Oppikirjamääritelmä kuuluu: "Estetiikka on taiteen, kauneuden ja kritiikin filosofista tutkimusta." Jos puhutaan filosofisesta tutkimuksesta, puhutaan periaatteista joille ei etsitä ratkaisuja, vaan eletään käsitteellisellä tasolla.

Filosofisessa estetiikassa on usein kysymys siitä, että otetaan jokin käsitteellinen ongelma. Wittgensteiniä seuraten määritellään käsitteiden suhteita toisiinsa. Usein tämä sitten vieraantuu taideteoksista ja taiteen tekemisestä. Tavoitteena on käsitteiden tekeminen tehokaammaksi. Esim. esteettinen elämys ja asenne. Näitä ollaan verrattu uskonnolliseen elämykseen ja asennoitumiseen. Aikaisemmin yritettiin etsiä esteettisen elämyksen tunnuspiirteitä, niin että sillä olisi jokin olemus. Myöhemmin tultiin siihen ratkaisuun, että yritetään suhteuttaa käsitteitä toisiinsa. Monet ajattelivat että esteett. ja uskonn. kokemuksellla ei ole mitään yhteistä. A. Kinnusen mukaan em. kokemukset ovat kulttuurisidonnaisia asioita.

Mistä voi saada esteettisen elämyksen? Sen voi saada mistä vaan; tanssista, kirjasta jne. On aina henkilökohtaista mistä sen saa. Se on intensiivinen tunnetila; hyvä meininki. Mutta sen kuvaaminen ei riitä erottamaan sitä esim. rakkaudesta.

Esteettiseen elämykseen liittyy itsensä unohtaminen, arkipäivän unohtaminen. Kokemus on tilanne- ja hetkisidonnainen. Sitä ei voi lähteä hakemaan kuin leipää kaupasta.

Nirvanat, satorit, ym. tilat ovat kokemuksena lähellä voimakkaita esteettisiä elämyksiä. Yhä enemmän länsimaisilla esteetikoilla on kiinnostausta zeniin, taolaisuuteen ja muuhun itämaisuuteen. itämainen käsite 'elämäntaito' on myös lähellä monella esteettisellä ajattelijalla. Itämaisessa ajattelussa näitä asioita (kauneus - hyvyys - totuus) ei ole koskaan pyritty erottamaan toisistaan kuten meillä on tehty.

Estetiikan tehtävää voi lähestyä kahdella tavalla. Puhutaan 1. Estetiikasta tieteenä, ja siitä mitä se voi antaa tieteentutkimukselle. Esim. moraalin estetisoituminen tarkoittaa että hyvä ja kaunis menevät yhteen. Samaten tieto-opissa totuuten liittyvät kysymykset ovat pitkälle myös esteettisiä asioita. Nietszchen mukaaan meillä ei ole mitää absoluuttisia totuuksia, ja totena pitämämme asiat ovat itsemme tekemiä. Siinä mielessä ajatus siitä että estetiikka olisi irrallaan filosofian alueelta, on huono. Kaikkea voidaan katsoa estetiikan luupin läpi. 2. Estetiikan tehtävä on henkilökohtainen; mitä minä voin estetiikalla tehdä? Nykymaailmassa ihmisille olisi hyötyä estetiikan tuntemuksesta. Estetiikka on myös väline.

Perinteisesti on ollut hyve että estetiikka on ollut teoreettista. Nykyisin on alettu kaivata estetiikalta aktiivisempaa otetta esim. ympäristökysymyksissä. On alettu puhua soveltavasta estetiikasta juuri ymp. kysymyksissä.

Estetiikka voisi olla hyödyksi juuri siinä että se voisi tuoda päättävien ihmisten tietoisuuteen esteettisten asioiden merkityksen. Päättäjät pitäisi vakuuttaa siitä että esteetisillä asioilla on todellista merkitystä. Yksi väline hyviin ratkaisuihin pääsemiseksi on tieto asioista.

Estetiikka eriytyi omaksi alueekseen 1700- luvulla Baumgartenin toimesta. Myöhemmin Kant loi oman teoriansa, jolloin se sai vakiintuneen aseman. 1800- luvulle asti estetiikka oli sidoksissa hyvyyteen ja totuuteen. Ja estetiikka käsitteli aina hyvää.

Estetiikasta ja modernista rumuudesta puhuttaessa on huomattava, että aikaisemmin rumuutta ei noteerattu millään lailla. 1800- luvulla myös rumuus havaittiin arvokkaaksi asiaksi. Nykyisessä populaarikulttuurissa yritetään todistaa ettei ole yhtä - kaunista - tapaa nähdä asioita. Ruma ja kaunis ovat jotakin, vain latteus ei ole mitään.

Postmoderni ilmiönä on sellainen, että se on keskustelun ja määrittelyn kohteena koko ajan. Yleisesti siihen kuulu pluralismi, moniarvoisuus, eikä haluta korostaa yhtä oikeaa mallia.

Kitsi on mielenkiintoinen ilmiö, koska sitä on pidetty tyhmien ihmisten taiteena ja banaalina. Mutta on vaikea ajatella että maailma olisi täynnä tyhmiä ihmisiä! Ihmiset ovat kiinnostuneet siitä eri syistä. Kitsi on mielenkiintoista siksi koska se imee itseensä lukemattomia eri asioita.

Taide on Ongelma! Taide on asia joka kysyy itseltään koko ajan identiteeettiään ja menneisyyttään. Monet haluavat vain määritellä taiteen. Mielenkiintoista on ajatella kuinka tunnistan taiteen, tämä on ainakin mulle valaisevampi tapa käsitellä asiaa.

OSSI NAUKKARISEN HAASTATTELU ...JATKUU

Ei ole nykyään mitään yleisesti hyväksyttyä estetiikkaa. On muutamia asioita joita kukaan ei hyväksy. Tietenkin on arvostettuja esteetikkoja mm. Arthur C. Danto, Julia Kristeva tai Wolfgang Welsch. Ja klassikot ovat aina ajankohtaisia.

Modernin estetiikan klassikot mm. Wittgenstein, Monroe C.Beardsley, tai Frank Sipley ovat koko ajan esillä.

Wittgensteinin keskeisin anti estetiikalle on se että taidetta ei voi määritellä mitenkään, sillä ei ole olemusta. Täytyy tyytyä 'perheyhtäläisyyksiin'. Pluralistinen kanta on häneltä peräisin, myös kielen tutkiminen estetiikassa on Witgensteinin peruja.

Jos ajatellaan että kaikki mitä kuvataiteessa tapahtuu, sijoittuisi tähän pöydälle. Keskellä on kaikki klassikot, toisella laidalla on kirjallisuus ja toisella laidalla vaikka performannssi. Näillä eri laidoilla ei ole paljon tekemistä toistensa kanssa muutakuin jonkin verkoston kautta. Ja se raja jolloin siirrytään estetiikasta uskontoon tai psykologiaan on erittäin epäselvä.

Mulle estetiikka on näkökulma asioihin. Ei kuitenkaan Vain näkökulma. Kaikessa on esteettinen kantansa. Aika pitkälle on kysymys suhtautumistavasta.

Ihminen törmää estetiikkaan jo heti aamulla peilin edessä; nyt mä näytän hyvältä tai en näytä. Tämä on tietenkin esteettinen kysymys. Näitä asioita ei voi karata. On ihmisiä jotka kiinnittävät näihin asioihin huomiota koko ajan.

Mä ymmärrän arkipäivän estetikalla pienimuotoisia asioita. Voidaan puhua vaatetuksen, kampauksen, tatuointien estetiikasta. Samaten mediaympäristöllä on oma estetiikkansa, esim. Windows- ympäristö.

Ruoassa viehättää maun ohella se miltä se näyttää, miltä kattaus näyttää, ruoan tuoksu ja se miltä se tuntuu suussa. Usein estetiikkaa pidetään aistien varaisena suhtautumisena.

Jos nykyisellä naisihanteella tarkoitetaan Claudia Schifferiä tai Naomi Campbellia, he ovat kauniita paitsi 'älykköjen' mielestä. En tiedä kuinka moni haluaisi ystävän pelkän ulkonäön perusteella. Monet vanhat ihmiset ovat kauniita; heillä on kaunis katse, ryppyineen päivineen. Mutta jos ajatellaan tämä langanlaiha blondi & barbityyppi on ideaali tytöille, tämä on erittäin epämiellyttävää ja joudutaan tekemisiin leikkausten, anoreksian ym. asioiden kanssa.

Estetiikka voi osaltaan rikkoa näitä liian yhtenäisiä ihanteita ja nuorille markkinoituja ulkonäkömalleja. Kun ei ole mitään perusteita sille, että joku ulkonäkö on parempi kuin joku toinen. Mutta ulkonäkö sinällään ei ole estetiikan kannalta kaikki. Se miltä ihminen tuntuu ja tuoksuu on yhtä tärkeää.

Estetiikan näkökulmasta muoti ja pukeutuminen ei ole ollut kovin tärkeitä asioita. Se on omituista koska esim. taidekin toimii muotivirtausten kautta, vaikka sen sykli on hitaampi kuin vaikka vaatemuodissa. Näitä asioita vertailemalla voisi valaista molempia ilmiöitä. Muotiinhan liittyy myös tyylin, maun ym. kysymykset.

Ihmisen kauneudesta yleensä puhutaan synnynnäisenä asiasta. Tietenkin toiset saavat syntymässään paremmat edellytykset. Plastiikkakirurgia on hankala kysymys; jos olet syntynyt rumana, niin olet nyt sitten ruma!

Järkevä tapa ajatella estetiikan eettistä vastuuta on, ettei sillä tieteenalana tarvitse olla eettistä vastuuta. Mutta tutkijoilla itsellään tulisi olla vastuu, ja heidän tulisi ottaa kantaa havaitseminsa epäkohtiin. Jos puhutaan kauneusleikkauksista, tai lävistyksistä tai kuntosalista, mä en näe sitä ongelmana niinkauan kuin ihminen itse päättää ruumiistaan. Jokainen saa tehdä ruumiilleen mitä haluaa.

Ruumiillisuuden estetiikka näkyy esim. valtavassa urheiluinnostuksessa. Usein esteettinen näkökulma on mukana esim. kuntosaleilla. Toinen alue on kaikki se keskustelu jossa on alettu painottaa ruumiillisuuden merkitystä ja maailmasuhdetta. En tiedä onko se kaukana urheilustakaan. Seksuaalisuuskaan ei ole niin hyvin esillä kuin urheilu.

Tämä raju ruumiillisuus esim. tanssitaiteessa, tai lävistykset voi kertoa yht. kunnastamme se että ihmiset ovat kyllästyneet liialliseen älyllisyyden korostamiseen. Hei meillä on ruumiskin! Jotkut ajattelevat että nämä asiat ovat oireita jostakin, tähän en itse kovin usko. Että kun maailma on muuttunut sairaaksi niin taiteilijat oireilevat!

Mainokset ovat kenttä joka muuttuu nopeasti. Myös esteettisten asioiden suhteen se tarkoittaa sitä että reagoidaan siihen mitä tapahtuu esim. rockmusiikissa. Esim. Solero-jäätelömainoksissa on teknokultuurin ikoneita. Mainonnassa kaikenkaikkiaan ei nouse muita ihanteita kuin tämä naisideaali. Mainokset kertoo esim. kauneusihanteemme.

Ilman muuta mainokset myös luovat yht. kuntaamme. Eihän markkinointia olisi, jollei niillä pyrittäisi vaikuttamaan ihmisten ajatteluun. Esim. Leviksen tarina mainoksissa kasvatti valtavasti markkinoita.

Nuorisokultuurissa on kiinnostavaa kaikki. Se on niin kokonaisvaltaista, elämäntapa. Perinteisesti estetiikassa on tutkittu yhtä kapeaa janaa. Nuorisokulttuuria pitäisi pystyä tutkimaan kokonaisuutena.

Teknokulttuurissa etsitään voimakkaita elämyksiä, jotka siirtää meidät arkimaailmasta johonkin toiseen todellisuuden tilaan. Ilmiö ei ole uusi, taiteessa näitä asioita on tehty aina. Uutta teknossa on vain tekniikka, joilla asiat saadaan aikaan. Asiat näyttävät uudelta. Nuoret hakevat myös esteettistä elämystä, jotkut nuoret korostavat myös jtk. New Age- ilmiöitä. Visuaalisudella on näissä asioissa voimakas merkitys.

OSSI NAUKKARISEN HAASTATTELU ...JATKUU.

Huumeetkin näkyy mainonnassa. Jos ajatellaan C. Kleinin One-parfyymin mainontaa. Myös sellaiset mainokset joissa tuodaan mahdollisuuksia muokata mieltään ym. Tästä voisi joku sanoa että tää on kauhean vastuutonta. Mutta mä ajattelen että nuoret näkee tämän mainonnan ennemmänkin ironisena.

Jos verrataan rappia ja teknoa toisiinsa, ne voidaan nähdä vastakkaisina piirteinä. Teknossa sulkeudutaan maailmalta, poliittinen rap taas haluaa tuoda yht. kunnallisia ongelmia esille. Tämä on kiinnostavaa estetiikan kannalta. Ja jos tähän halutaan liittää graffitit niin niissä jotkut haluaa ottaa kantaa, toiset taas jättää omaa jälkeään, mikä on sidoksissa vaan siihen omaan porukkaan.

Huumori ja estetiikka sopivat hyvin yhteen. Jos puhutaan koomisesta, niin tämä on mielenkiintoinen alue. Siinä on kiinnostavaa tietenkin se, että perint. elitistisessä taiteessa ei ole ollut sijaa huumorille. Mutta tässä kohtaa estetiikka voisi laajentaa tutkimustaan, ja samalla saada kosketuspintaa yleisöön. Aarne Kinnunen on Suomessa tutkinut tätä aluetta.

Tällä hetkellä naisfilosofeilla on enemmän annettavaa myös estetiikalle. Feministinen estetiikka on tuonut esille arkipäivän ja banaalin estetiikkaa. Toinen asia on se että jos kantilaisessa ajattelussa on kuvattu universaaleja ajatuksia, niin feministit ovat olleet tällaista esim. sukupuolisidonnaista ajattelua vastaan. Asiaa ei kuitenkaan parane ajatella niin että nainen ja mies ovat vain fyysisiä sukupuolia. Jotkut naisesteetikot ovat jopa kiistäneet sukupuolien olemassaolon. Esim. kun me rakennetaan omaa seksuaalista identiteettiämme; jos seksuaalinen identiteettimme onkin taideteos, tai oma luomuksemme? (Vrt. Nalle Virolainen -> ruumis = taideteos)

Myös ympäristöfilosofia pitää sisällään esteettisen aspektin.