3/5 Kasvien alkuperä

Kasvukauden ja talven olosuhteet vaikuttavat kasvien menestymiseen ilmastossamme. Kasvukauden pituudesta ja lämpimyydestä riippuu, miten hyvin kasvit ennättävät valmistautua seuraavan talven varalle.
Keskitalvella ne sietävät jo kovempia pakkasia kuin alkutalvella. Mutta jos kasvukausi on ollut tuleentumisen kannalta epäedullinen, saattaa kova pakkastalvi kuitenkin koitua kasveille kohtalokkaaksi

Kasvien menestymisyöhykkeet Suomessa

Puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeet
Suomi on jaettu kahdeksaan puuvartisten kasvien menestymisvyöhykkeeseen. Vyöhykkeet on usein merkitty myös taimitarhojen ja puutarhamyymälöiden luetteloihin, taimipakkauksiin ja kasvikirjoihin roomalaisin numeroin I-VIII. Esimerkiksi merkintä I-III tarkoittaa sitä, että kasvi todennäköisesti ei kestä talvea enää neljännellä vyöhykkeellä.

Menestymisvyöhykkeiden rajat ovat kuitenkin vain likimääräisiä. Paikallisilmasto, maaperä, vesistöt, kasvupaikka, hoito ja monet muut tekijät vaikuttavat kasvien menestymiseen.
Kestäväkään kasvi ei tule toimeen oikealla menestymisvyöhykkeellä, jos se on istutettu sille sopimattomalle paikalle. Toisaalta taas lämpimällä ja suojaisalla kasvupaikalla, oikein lannoitettuna ja talveksi suojattuna kasvi voi menestyä huomattavasti pohjoisempanakin.

Tuonti ja kotimainen tuotanto
Moni puutarhakauppaa säätelevä määräys muuttui vuonna 1995 Suomen liityttyä EU:n jäseneksi. Nykyisin meille tuodaan varsin monenlaisia siemeniä, sipuleita ja taimia, joista kaikki eivät menesty edes edullisimmissa kasvuolosuhteissa maassamme.
Myynnissä olevista taimista yksi saattaa olla kokonaan kotimainen, toinen on täällä lisätty ja jossain muussa maassa jatkokasvatettu tai sitten taas päinvastoin. Ja kolmas on kokonaan ulkomainen taimi. Lisäksi osa kotimaisistakin kasveista on alun perin kasvatettu ulkomaisista siemenistä.
Vaikka taimien nimilapuissa onkin nykyään oltava maininta alkuperä- ja kasvatusmaasta, on ostajan syytä olla tarkkana. Usein samastakin kasvista on myynnissä hyvin erilaisia kantoja, joiden ominaisuudet saattavat poiketa toisistaan huomattavasti.

Koristekasvien lisääntynyt kysyntä on vaikuttanut tuonnin kasvun lisäksi myös kotimaiseen taimituotantoon. Talvenkestäviä ja terveitä kasvikantoja on etsitty ns. KESKAS-tutkimuksessa.
Emokasveja on löydetty vanhoista puutarhoista, puistoista, arboretumeista ja hautausmailta. Niiden kasvua ja menestymistä on seurattu koepaikoilla aina Varsinais-Suomesta napapiirille asti.
Maatalouden tutkimuskeskus on myöntänyt suositeltaville kasveille FinE-tunnuksen. Se takaa, että kasvit on lisätty tutkituista ja tautitestatuista emokasveista.

Karstulalainen Ahosen taimisto puuvartisten kasvien V:n ja VI:n menestymisvyöhykkeen rajamailla pyrkii kasvattamaan puut, pensaat ja perennat Keski-Suomessa ja Lapissakin menestyvistä emotaimista, joista osa on kasvanut taimistolla tai sitäkin pohjoisemmassa jo yli 40 vuotta. Taimisto viljelee myös KESKAS-tutkimukseen kuuluvia kasvikantoja. Pensastaimien kasvatus myyntikokoisiksi kestää 3-5 vuotta, lehti- ja havupuiden peräti 6-12.

Varsinkin loppukesällä ja syksyllä istutettavien taimien tulisi olla mahdollisimman talvenkestäviä. Mitä pohjoisempana maatamme ollaan, sitä tärkeämpää se on. Kotimaisuuden lisäksi kannattaa siis suosia myös paikallisia taimistoja ja paikallisia kantoja.

Runsaasti eri puolilla maata sijaitsevia taimistoja on koottu Viherympäristöliiton jäsenjärjestön Taimistoviljelijät ry:n www-sivuille.

Vanhat perinnekasvit
Alkujaan puutarhoissamme viljeltiin vain syötäviä tai muuten hyödyllisiä kasveja kuten lääkeyrttejä, kukkien kasvattamista pidettiin enemmänkin turhana. Itse asiassa vasta muutaman viime vuosikymmenen kuluessa ovat pihapiirimme muuttuneet hyötypuutarhoista enemmänkin koristepuutarhoiksi.
Perennoja kasvatettiin aluksi linnojen ja kartanoiden puutarhoissa, joista ne sitten levisivät läheisiin kaupunkeihin. Sen sijaan maaseudulla suhtauduttiin pitkään epäluuloisesti pelkästään koristeina kasvatettaviin kasveihin.
Viime aikoina on herännyt uudestaan kiinnostus vanhoihin kasveihin, jotka sukupolvien kuluessa olivat jalostuneet ilmastoomme ja maaperäämme sopiviksi.

Yli 550-vuotiaassa huolellisesti entisöidyssä Kenkäveron pappilassa Mikkelissä on Marttojen ylläpitämä näytepuutarha. Siellä kasvaa yli 400 vanhaa kasvilajia ja -lajiketta.
Myös Kangasniemen Pirtinpuisto on perinnepuutarha. Sinne suurten puiden katveeseen on kerätty niitä mauste-, lääke- ja koristekasveja, joita esiäidit viljelivät jo pari kolmesataa vuotta sitten. Niitä kasvoi puutarhoissamme yleisesti aina toiseen maailmansotaan saakka, mutta sittemmin ne pääsivät miltei katoamaan uusien pitkällejalostettujen ulkomaisten puutarhalajikkeiden tieltä.

Kaikkia vanhanajan kestäviä perennoja ei kuitenkaan saa taimimyymälöistä, osaa joutuu haeskelemaan pitkäänkin. Apua saattaa löytyä myös alan yhdistyksistä. Esimerkiksi kymmenkunta vuotta sitten perustettu Maatiainen pyrkii säilyttämään vanhoja, usein jo unohdettujakin hyöty- ja koristekasvikantoja.

Pihapiirin luonnonkasvit
Yksi tie helppohoitoisempaan puutarhaan on runsas luonnonkasvien käyttö. Tontilla jo kasvavat varvut, heinät, sammal ja maanpeitekasvit on syytä mahdollisuuksien mukaan säilyttää ja lisätäkin niiden kasvualaa.
Paikkakunnalla luontaisesti viihtyvät kasvit ovat kestäviä myös kotipihassa niille sopivilla kasvupaikoilla. Kunhan muistaa, että kasveja saa luonnosta siirtää vain maanomistajan luvalla ja omillakin mailla on rauhoitetut ja uhanalaiset lajit jätettävä kasvupaikoilleen.
Sitä paitsi monien luonnonkasvien taimia saa jo nykyään myös puutarhamyymälöistä. Monasti vanhat maatiaiskannat ja luonnonkasvit kukoistavatkin puutarhassa jalostetumpien lajikkeiden veroisina, mutta huomattavasti helppohoitoisempina.

[Etusivu]   [Pihan suunnittelu]  [Kasvupaikka]  [Kasvien alkuperä]  [Koristekasvit]  [Koristetarhan vuosi]