Fromage


Normandian juustot

Normandian vehreillä pelloilla käyskentelevät lehmät, jotka tuottavat maitoa mm. juustoihin. Ja millaisiin juustoihin! Normandiasta on kotoisin yksi Ranskan kuuluisimmista juustoista, camembert, sekä moni muu vähintään yhtä herkullinen juusto, kuten livarot, neufchâtel ja pont-l'évêque, jotka kaikki ovat saaneet A.O.C. -laatumerkinnän. Normandian juustot ovat tyypillisesti rasvaisia ja pehmeämassaisia, à pâte molle, ja niillä on samettimainen pinta, la croûte fleurie (esim. camembert, neufchâtel) tai ne ovat pestykuorisia, à croûte lavée (livarot, pont-l'évêque).

Camembert. Camembert-juusto syntyi Ranskan suuren vallankumouksen pauhuissa, kun Brien seudulta kotoisin ollutta niskoittelevaa pappia piilotellut normandialaisrouva Marie Harel vuonna 1791 kehitteli uuden juuston normandialaista ja brieläistä menetelmää yhdistellen. Alunperin camembertiä peitti sinihomeinen pinta ja se oli kääritty olkiin. Marie Harel kertoi salaisen reseptinsä tyttärelleen, joka ryhtyi juustonvalmistukseen Camembertin kylässä. Kun Napoleon III maistoi seudulla käydessään juustoa, ihastui hän siihen ja tiedusteli juuston alkuperää. Kuultuaan, että juusto oli kotoisin Camembertin kylästä, kastoi Napoleon juuston camembertiksi. Nimeä ei koskaan sen kummemmin virallistettu, ja niinpä vuonna 1924 annetun oikeuden päätöksen mukaan camembert ei voinut saada A.O.C. -alkuperämerkintää. Näin ollen camembert-nimistä juustoa voidaan valmistaa myös teollisesti tai vaikkapa ulkomailla. Mutta normandialainen camembert, Camembert de Normandie, on saanut A.O.C.:n ja se on sitä ainoaa oikeaa! Raa'asta maidosta valmistettu camembert myydään nykyään pyöreässä, litteässä lasturasiassa, joka keksittiin viime vuosisadan loppupuolella: uudessa pakkauksessaan camembertiä pystyttiin kuljettamaan pitkienkin matkojen taakse. Valkohomeinen pinta on vieläkin uudempaa perua: se istutettiin camembertin pinnalle vasta vuonna 1910.

Neufchâtel. Jo 1000-luvulla Neufchâtelin kylä oli maineikas juuston ja voin tuotannon keskus. 100-vuotisen sodan myötä juustojen maine levisi myös Kanaalin toiselle puolelle Englantiin, ja myöhemmin rajan yli Belgiaan. Edes Ranskan valtion yritykset vähentää juustontuotantoa - ja näin lisätä valtion mielestä tärkeämpää voin tuotantoa - pitämällä kokomaidosta valmistettujen juustojen hinta keinotekoisesti alhaisena, ei tehonnut sitkeisiin juustomaakareihin. Vielä nykyäänkin seudulla märehtivät alkuperäistä normandialaista rotua olevat lehmät, jotka tuottavat rasvaista ja proteiinipitoista maitoa. Ja tästä kokomaidosta neufchâtel-juustoa valmistetaan usean muotoisena: neliönä, pitkulaisena lieriönä ja erikokoisina sydäminä.

Livarot. Livarot on yksi Normandian vanhimmista juustoista, ja maineikas juusto pääsi vuonna 1708 jopa ranskalaiseen "Maantiedon ja historian yleismaailmalliseen sanakirjaan" Dictionnaire universel géographique et historique. Voimakkaan tuoksuista, oranssipintaista livarot-juustoa valmistetaan vain Livarot'n seudun kylissä, ja tuoksun lisäksi sen tunnistaa ulkonäöstä: pyöreän litteähkön juuston reunan ympäri on kierretty viisi kaislanauhaa (tai nykyään myös paperisuikaletta). Siitä on tullut myös juuston lempinimi "Colonel" eli "eversti" - everstin kaluunoissa kun on viisi nauhaa.

Pont-l'Evêque. Pont-l'Evêquen seudun luostareissa valmistettiin jo 1100-luvulla juustoa, joka on nykyisen pont-l'évêque -juuston esi-isä. Alunperin juusto valmistettiin vielä lypsylämpimästä maidosta, mutta valmistustekniikkaa on kehitetty nykyajan vaatimusten mukaisesti niin, että sitä osataan valmistaa nyt myös viilennetystä maidosta. Pont-l'évêque on litteähkö neliön- tai suorakaiteen muotoinen, kullan- tai oranssinkeltainen, sileäkuorinen juusto, joka myydään joko paljaana tai sitten voipaperiin käärittynä lasturasiassa. Se on hyvin voimakkaan hajuinen, mutta maku on huomattavasti hienostuneempi. Vanhan sanonnan mukaan sen tulee tuoksua maaperältä muttei tunkiolta - il doit sentir le terroir et non le fumier.