Vapaa taidekoulu

Vapaa taidekoulu perustettiin Helsinkiin Maire Gullichsenin aloitteestavuonna 1935, saman vuonna kuin Artek. Vapaa taidekoulu syntyi uudistamaantaidekoulutusta. Sen opettajilla on ollut suuri merkitys Suomen taiteenmurrokseen. Konstruktivistien Unto Pusan ja Sam Vannin edustamaei-esittävän taiteen suuntaus oli Suomessa uusi. Vapaa taidekoulu onkansainvälisesti suuntautunut ja sille on ominaista väriä tutkiva linja.Taidekoulu on kannatusyhdistyksen ylläpitämä. Koululla ei ole sisäänpääsykoetta.

Porin taidemuseo

Porin taidemuseo on keskittynyt nykytaiteeseen. Se on ollut Suomen sodanjälkeisen taide-elämän tärkeimpiä instituutioita yhdessä Sara Hildénin Tampereen taidemuseon kanssa. Porin taidemuseo on perustettu 1981. Museo toimii 1864 valmistuneessa entisessä tulli- ja pakkahuoneessa. Rakennuksen modernisoinnin museoksi suunnitteli Christian Gullichsen 1977-81. Maire Gullichsenin kotimaisista kokoelmista osa on lahjoitettu Porin taidemuseoon. Sinne on sijoitettu myös Porin kaupungin kokoelmat. Kansainvälisvaikutteinen konstruktivismi ja kansallinen ekspressionismi ovat hyvin edustettuna kokoelmissa, kuten myös 1900-luvun lopun kotimainen kuvanveisto.

Villa Mairea

Villa Mairea sijaitsee historiallisessa ruukkimiljöössä Noormarkussa. Alvar ja Aino Aalto suunnittelivat sen Maire ja Harry Gullichsenille 1938-39. Yksityistalo tarjosi Aallolle mahdollisuuden kerätä 1930-luvun teemat yhdeksi kokonaisuudeksi. Loisteliaan huvilan suunnittelussa oli mahdollisuus kokeilemiseen - Villa Maireasta tulikin Aallon arkkitehtuurin kehityksen keskeinen koetalo. Nämä ideat olivat myöhemmin hyödynnettävissä myös sosiaalisessa rakentamisessa. Villa Mairealle on ominaista sen herkkyys maastoon sovituksessa ja puun käytössä. Edustustilana on yksi ainoa avara huone, joka aukeaa ulos luontoon jatkuvana tilana. Aallolle tyypillinen vapaa viiva, vapaasti kiemurtava muoto tulee esille esimerkiksi uima-altaassa. Villa Maireaa pidetään modernismin käännekohtana. Tästä eteenpäin modernismi alkoi muuttua kansallisemmaksi. Rakennusta verrataan usein toiseen suomalaiseen kokonaistaideteokseen, Gesellius-Lindgren-Saarisen suunnittelemaan Hvitträskiin.

Iittalan lasitehdas

Iittalan lasitehdas on perustettu 1881. A. Ahlström Osakeyhtiöt ostivat Iittalan ja Karhulan lasitehtaat vuonna 1915. Karhula järjesti 1932 laajan muotoilukilpailun, joka merkitsi funktionalismin läpimurtoa lasiteollisuudessa. Kilpailussa oli useita eri sarjoja. Aino Aalto voitti käyttölasien/kodin arkiesineiden sarjassa toisen palkinnon Bölgeblick-astioillaan. Porrasreliefinen lasisto on ollut hyvin suosittu. Tämän vuoden 1932 kilpailun yhteydessä Alvar ja Aino Aalto solmivat suhteet myöhemmän teollisen arkkitehtuurin mesenaattiinsa.
Iittalan lasitehtaiden muita merkittäviä suunnittelijoita ovat olleet mm. Tapio Wirkkala, Gunnel Nyman, Kaj Franck ja Timo Sarpaneva. Iittalan ja Nuutajärven lasitehtaan yhdistyivät vuonna 1987, tällöin koko Suomen lasiteollisuus siirtyi Ahlströmin piiriin.

Aalto-maljakko

Karhula-Iittalan lasitehdas järjesti 1936 kilpailun, jolla etsittiin esineitä vuoden 1937 Pariisin maailmannäyttelyyn. Alvar Aalto voitti kilpailun nimimerkillä Eskimonaisen nahkahousut. Maljakko on sittemmin tullut tunnetuksi Aalto- ja Savoy -nimillä. Alvar Aalto suunnitteli tuohon aikaan myös Helsingin ravintola Savoyn sisustusta. Sisustuksessa käytettiin myös tätä aaltoilevaa maljakkoa. Pariisin maailmannäyttelyssä maljakkoa toteutettiin yli metrin mittaisina välkehtivinä lasipilareina.

Sunilan tehdasalue

Sunilan sulfaattiselluloosatehdas sijoitettiin ennestään rakentamattomalle saarelle Karhulaan, Kotkan lähelle. Alvar Aallon tehtävänä oli laatia alueella yleiskaava ja suunnitella koko tehdasalue asuntoineen. Sunilan kokonaisuutta pidetään Suomen funktionalismin päätyöiä sekä käännekohtana Aallon tuotannossa.
Tehtaan suunnittelu aloitettiin 1936. Piirustukset valmistuivat 1937 ja jo 1938 käynnistettiin tuotanto. Aalto antoi tehtaalle esteettisen arvon. Rakennuksessa on sopeutettu yhteen voimakas kalliomaasto ja tehtaan tuotantoprosessi. Sitä onkin kutsuttu kubistiseksi maisemaveistokseksi.
Aalto käytti tehtaassa ensimmäisen kerran täysitehoisesti punatiiltä. Materiaali oli valittu ottaen huomioon ankarat ympäristöolosuhteet ja tehtaan päästöjen aiheuttamat rasitukset. Tehdasrakennuksen myöhemmät uutokset ovat osittain turmelleet Aallon luoman kokonaisuuden. Sunilan asuintalot Aalto suunnitteli 1936-39. Asuinalue on vapaa rytminen sommitelma maastossa. Asunnot sijoittuvat viuhkamaisiin riveihin metsäiseen maastoon. Aallolle ominainen teema asumisen ja luonnon yhteys nousee selvästi esille. Lähes joka asunnosta on kulkuyhteys luontoon. Ylimmissä asunnoissa on tilava terassi etelään. Tavoitteena oli myös luokkaerojen tasoittaminen. Vain johtajalle rakennettiin oma yksityistalonsa. Kaikkien muiden asunnot näyttivät asemasta riippumatta ulospäin samalta, vain asunnon koossa ja varustelussa oli eroja. Asuinalueen julkisivut ovat yksinkertaiset, liettämällä laastitut ja valkoiseksi maalatut.

Kiasma

Nykytaiteen museo perustettiin 1990 osaksi Valtion taidemuseota. Vuoteen 1998 asti se toimi Helsingissä Ateneumin taidemuseon tiloissa. Nykytaiteen museoon sijoitettiin Ateneumin kokoelmista kaikki vuoden 1960 jälkeen syntyneet teokset. Kokoelmia kartutti myös Porkkana ry:n lahjoitus, joka sisälsi parisataa teosta ulkomaisilta nykytaiteilijoilta. Valtion vuonna 1997 hankkima ns. Kiasma-kokoelma kartutti myös kansanvälistä kokoelmaa. Keväällä 1998 kokoelmiin kuului kaikkiaan noin 4000 teosta: maalauksia, grafiikkaa, veistoksia, installaatioita, valokuvia ja mediataiteen teoksia.
Nykytaiteen museo on toiminut toukokuusta 1998 lähtien sille varta vasten rakennetuissa tiloissa, Kiasmassa. Rakennuksen suunnittelusta järjestettiin arkkitehtuurikilpailu vuonna 1992. Kilpailun voitti yhdysvaltalainen arkkitehti Steven Holl.

Valtion taidemuseon Kiasma -sivut