Suomalaisen jääkiekkomaalivahdin kauhunhetki - "Tuntui, että sydän tulee rinnastani ulos"

Se lähti pikku hiljaa ja tuli hiipimällä – ei kertalaakista. Se kypsytteli pari kautta ennen kuin kroppa kertoi, että se ei enää pysty menemään normaalisti eteenpäin.

urheilu
Jonna Moilanen kuvassa

Näin salakavalasti syömishäiriö iski SM-sarjassa jääkiekkoa pelaavaan maalivahtiin Jonna Moilaseen viitisen vuotta sitten.

Hänen tarkoituksenaan oli syödä mahdollisimman terveellisesti, mutta tämän seurauksena hän sairastui ortoreksiaan.

- Touhu lähti totaalisesti lapasesta, kun lepo, ravinto ja treenit kärsivät eivätkä olleet tasapainossa. Yritin syödä mahdollisimman terveellisesti, mutta aloin kontrolloida liikaa, mitä laitan suuhuni. Laskeskelin myös kaloreitani, nyt 24-vuotias Moilanen kertoo.

Hän on aina ollut tunnollinen ja tehnyt kaikki asiat viimeisen päälle hyvin. Nuoren ajatuksena oli myös syödä hyvin, jotta hän näyttää hyvältä.

- Minulla oli ulkonäköpaineita. Naisurheilussa on valitettavaa, että se tulee aina jossain vaiheessa esille, vaikka pitäisi keskittyä siihen, jotta on terve ja pystyy tekemään suoritukset mahdollisimman hyvin.

Joukkuekaverit yrittivät turhaan auttaa

Moilasen mielikuva ruokailusta lähti vääristymään. Hän ei enää tiennyt, mikä siinä on oikein ja mikä väärin.

Aluksi Moilanen söi normaalisti aamupalan ja kaksi lämmintä ateriaa päivässä sekä mahdollisimman monta väli- ja iltapalaa.

Ruokailutottumukset kuitenkin muuttuivat vaarallisiksi. Kärpissä tuolloin pelannut Moilanen jätti ensin pois ensimmäisen lämpimän aterian, sitten myös toisen. Tämän jälkeen hän söi leipiä ja jugurtteja, mutta jätti pian myös leivät pois.

- Sitten menin eteenpäin proteiinin, hedelmien ja salaattien voimalla enkä nähnyt siinä silloin mitään väärää.

Huolestuneet joukkuekaverit huomauttelivat asiasta Moilaselle ja yrittivät auttaa häntä – turhaan kuitenkin.

- Olin vähän tuittupäinen ja sanoin olevani oikeassa, joten kavereideni oli hirveän vaikea tulla minua neuvomaan. Kenenkään ei auttanutkaan sanoa mitään, kun mieleni meni koko ajan huonompaan suuntaan ja sanoinkin heti takaisin. Minulla oli vahvasti se näkemys, että tein oikein. Piste. Minun oli vaikea hyväksyä asiaa, koska olin pettynyt itseeni, että olin päästänyt asian niin pitkälle.

Moilanen halusikin kieltää koko asian.

Vanhemmat eivät tienneet hänen ongelmistaan, ja myös kavereiden oli vaikea uskoa, mihin tilanteeseen hyvä ystävä oli luisunut.

Jalat eivät enää kantaneet - pieniä ajatuksia kuolemasta

Sitten koitti tuomionpäivä, ja Moilasen silmät rävähtivät auki. Hän havahtui, että on ajautunut kovalla vauhdilla sivuraiteille, kun näki joukkuekaverinsa harjoittavan samaa hommaa.

- Näin ulkopuolisin silmin, että tuo ei ole normaalia. Aloinkin miettiä omia tekemisiäni ja havahduin siihen, että teen samalla lailla. Tuli tunne, että tämä ei voi olla terveellistä ja normaalia.

Niitä Moilasen ruokailutottumukset eivät valitettavasti olleet. Hänen kroppansa antoi ensimmäisiä hälyttäviä viestejä joukkueen yhteisessä perusjuoksuharjoituksessa.

Moilasen jalat eivät enää kantaneet.

- Lysähdin hallin radalle, kun en enää jaksanut. Valmentaja tuli heti apuun, ja treenit jäivät minulta kesken, kun energiat olivat niin vähissä, ettei kroppani enää kestänyt. Olo tuli kuitenkin onneksi nopeasti paremmaksi, kun sain juoda ja syödä ruokaa.

Totaalinen pysähdys tuli jäätreeneissä noin puolitoista viikkoa myöhemmin. Moilasen sykkeet olivat todella korkealla, ja hän ei pystynyt tekemään yhtään mitään.

- Tuntui, että sydän tulee rinnastani ulos.

Moilanen vietiin Oulun yliopistolliseen keskussairaalaan tarkkailtavaksi koko yöksi. Häneltä otettiin sydänfilmit ja verikokeet monta kertaa.

- Kun sydäntäni tutkittiin ja minulla oli pienimuotoisia rytmihäiriöitä, ajatukseni oli, että kelkka pitää kääntää äkkiä. Tuli tunne, että tästä ei voi mitään hyvää seurata. Minulla olikin pieniä ajatuksia kuolemasta, mutta ei ollut hirveää kuolemanpelkoa.

”Kuihduin äkkiä, ja myös lihakset lähtivät”

Sydämestä ei löytynyt mitään vikaa, mutta sairaalan henkilökunta huomautteli Moilasta tämän syömästä ravinnosta.

- He huomasivat, että olen aika pienikokoinen ja heiveröinen.

Laihimmillaan 160-senttinen Moilanen painoi ainoastaan 45-46 kiloa, ja vanhemmat ja kaverit huolestuivat.

- Kuihduin äkkiä, ja myös lihakset lähtivät. Se oli kuitenkin suuri helpotus minulle ja kaikille muille, kun pääsin hoitoon ja tajusin, että syömistottumukseni eivät olleet oikeita.

Nyt Moilanen painaa 52 kiloa.

Selätti syömishäiriön läheisten tuella - haaveilee pääsystä miesten joukkueeseen

Nuorella jääkiekkoilijalla ei ollut hengenvaraa, ja hän pääsikin sairaalasta seuraavana päivänä.

Tämän jälkeen Moilanen otti itse yhteyttä syömishäiriöklinikalle ja joutui pakkolepoon kuukaudeksi, koska loukkaantumiset johtuivat siitä, että ravintoasiat eivät olleet kunnossa ja kroppa kävi kovilla kierroksilla.

- Kävin siellä parin viikon ja kuukauden välein, ja toipuminen syömishäiriöstä kesti vuoden. Monesti tuli myös takapakkia, mutta osasin silloin kieltää ja huomata väärät asiat. Keskityinkin oikeisiin asioihin.

Nyt syömishäiriö on voitettu, ja Moilanen toivoo, että kaikki samassa tilanteessa olevat pystyvät puhumaan asiasta avoimesti, sillä syömishäiriö on voitettavissa.

- Asioihin on puututtava ajoissa, ja niitä ei saa katsoa läpi sormien, koska pienestä asiasta voi äkkiä tulla iso juttu. Silloin se voi olla jo liian myöhäistä. Itse olen kiitollinen perheelleni, kavereilleni, ystävilleni ja kaikille niille, jotka ovat minua hoitaneet. Vaikka halusin olla yksin ja erkaantua muista, ystävät olivat tukenani, sanoo liikunnanopettajan sijaisuuksia tehnyt ja myös iltapäiväkerhossa työskennellyt Moilanen.

Suosittelemme