Niemi-Nikkolan mukaan Suomessa on kahden vuoden ajan tiedetty, että maamme huippu-urheilu tarvitsee rajua muutosta pysyäkseen kärjen mukana. Erityisesti odotetaan, että urheilijoille saadaan taattua tukea uran kaikissa vaiheissa.

Niemi-Nikkolan mukaan Suomessa saadaan jo Rion vuoden 2016 olympialaisiin jalkeille iskukykyisempi joukkue kuin mitä oli Lontoossa.

- Suurin osa niistä, jotka Riossa voivat menestyä, ovat jo niminä tiedossa. Meidän pitää pystyä satsaamaan näihin nimiin. Mielestäni on selvästi nähtävissä, että amatööriaika on nyt loppuun asti käsitelty. Tämä on yhden aikakauden loppu, Niemi-Nikkola totesi.

- Meidän täytyy Suomessa ymmärtää, että meillä täytyy olla sellainen iskukyky ja järjestelmä, jonka tiedetään tuottavan menestystä. Meillä ei ole tällä hetkellä yhtäkään sellaista urheilijaa, joka voisi tulla kesäkisoihin ja olla varma, että jos hän onnistuu, hän ottaa kultaa. Ja jos hän epäonnistuu hieman, niin hän ottaa himmeämmän mitalin.

Niemi-Nikkolan mukaan suomalaista systeemiä pitää pystyä vahvistamaan niin, että urheilijat ovat ammattimaisesti harjoittelevia, valmentajat ovat ammattimaisesti valmentavia ja tukitoimet ovat ammattimaisesti hoidettuja.

- Amatööritasolla tapahtuva toiminta, jossa oletetaan, että urheilija hoitaa harjoittelun ja siviilipuolen ammattimaisesti, on nyt loppu. Tämä on täysiaikaista touhua, joka vaatii ammattimaisen organisaation ja maailman parhaat tekijät.

Tasapäistäminen ei tuo tulosta

Suomalaisessa järjestelmässä on suosittu vahvaa priorisointia lajien kesken tekemällä järjestelmätuki- ja huippu-urheilutukipäätöksiä. Niemi-Nikkolan mukaan Suomessa ei ole varaa ylläpitää järjestelmiä lajikohtaisesti. Mutta mitkä elementit otetaan taustaksi päätöksiä tehtäessä ja missä lajeissa on tulevaisuutta?

- Nämä ovat moniulotteisia kysymyksiä. Emme voi vain katsoa mitalitaulukkoa. Meidän täytyy harkita lajin perinteet, menestys, kulttuuri, tekijät ja kustannukset. Saisimme esimerkiksi helposti upotettua kaikki resurssit purjehduksen tukemiseen, jos haluaisimme kilpailla esimerkiksi Ison-Britannian tai Australian kanssa, Niemi-Nikkola muistutti.

- Näissä kisoissa on noin kymmenellä maalla miljoonia maksavia korkeatasoisia väliaikaisia harjoittelukeskuksia, jonne on tuotu alipaine-, ylipaine-, kylmä- ja lämpöhoitovälineitä, täydelliset voimaharjoitteluvälineet ja niiden asiantuntijakäyttäjät. Me emme voi toimia tällä tavalla.

Miten siis toimitaan niin, että kaikille annetaan mahdollisuus, mutta samalla terävöitetään kärkeä? Siinä on huippu-urheilun muutostyön huippuvaiheen konkreettinen problematiikka.

- Kaikkia ei voida miellyttää. Meidän täytyy pystyä tukemaan jokaisesta lajista niitä yksittäisiä huippuja, jotka ovat niin lahjakkaita ja sitoutuneita lajiinsa, että omaavat mahdollisuuksia menestykseen.

Niemi-Nikkola haluaisi, että tukitoimia ei arvotettaisi euroissa, sillä toisissa lajeissa maksimaaliseen suoritukseen tarvitaan huomattavasti enemmän rahaa kuin toisiin.

- Meidän pitäisi arvioida lajeittain, millaisia tukitoimia tarvitaan ja mitä se maksaa. Sitten tehdään päätös, onko meillä siihen varaa ja lähdetäänkö tukemaan sitä. Tasapäistäminen ei tuo tulosta.