Minna kirjoitti viime viikolla Rastipisteessä kevään sujuneen vaihtelevasti kuin elokuvissa. Omalla kohdalla hyvin suunniteltuun juoneen tuli maaliskuun jälkeen ikävä käänne. Toivottavasti käsikirjoitus pitää sisällään myös huippuhetken jossain vaiheessa. Kaurismäkeläistä synkkää kuvausta ilman onnellista loppua ei nyt kaivata. Toisaalta pahinta odottaessa pessimisti ei pety.

Kolme viikkoa sitten reisiluuni yläosan muhkurasta (trochanter minor) löytyi alkava rasitusmurtuma ja kisakauden alku siirtyi kerralla reilun kuukauden kauemmas.

Onneksi syy muutaman viikon epämääräisiin oireisiin löytyi heti ja murtuma oli vasta alkuvaiheessa. Vielä ei ole vastaavia tapauksia Suomesta löytynyt kyselyistä huolimatta. Yhdysvalloista löytyy tutkimus, jossa vastaavaa vammaa kuvataan juoksijoilla. Erikoinen vamma ja yllättävää siksikin, etten ole aiemmin rasitusmurtumista kärsinyt.

Ehkä viimeisen kahden vuoden aikana vaivanneet akillesjänteet ovat muuttaneet jalkojen rasitusta, eikä tarvitse miettiä 31-ikävuoden aiheuttamaa alttiutta osteoporoosiin.

Ensimmäisen kerran uralla kisakauden alku jäi väliin. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän harmittavat menetetyt mahdollisuudet.

Ensi viikolla Ruotsissa suunnistetaan EM-kisoja hienoissa maastoissa Moran jäkäläkankailla, maastotyypissä, josta olen aina nauttinut ja kokenut omaksi vahvuudekseni. Edellisen kerran vastaavaa oli tarjolla 2008 Latvian EM-kisoissa, joissa olin flunssassa. Ukrainan vastaavilla mäntykankailla 2007 kisatulla MM-keskimatkalla juoksin hopealle.

Yllättävän vähän on silti ottanut päähän. Tärkeintä oli saada tulevien viikkojen suunnitelmat haltuun ja viime viikon olinkin hiihtämässä Ylläksellä. Hiihtäessä jalassa ei tuntunut ongelmia, ja tämä viikko kuluu maantiepyörän satulassa.

Fyysinen kunto ei kovin paljoa pääse tauon aikana laskemaan, jos vain selviän toivotulla kuukauden juoksutauolla. Ensi viikolla kuukausi tulee täyteen ja otetaan uudet magneettikuvat. Silloin on kaksi kuukautta aikaa MM-kisoihin.

Pakkohan se on keskittyä positiivisiin asioihin. Kun muut jo kilpailevat täysillä, minä keskityn harjoitteluun vain kohti MM-kisoja. Monena vuonna jälkikäteen on noussut esille liiallinen kilpaileminen ja kesältä selkeän MM-kisoihin valmistavan harjoitusjakson puute. Nyt sellaista ei tarvitse miettiä.

Aika moni kotimaasta ja ulkomailta on muistuttanut edellisistä Sveitsin MM-kisoista 2003. Sveitsin Thomas Bührer pääsi eroon vammoistaan ja juoksuharjoittelun pariin vasta toukokuun alussa ja voitti kesällä pitkän matkan MM-kultaa. Siinä olisi sopiva roolimalli, pitänee soittaa reseptiä Thomakselta?

Tero Föhr