Jukolan Viestiin suuruus ja omaleimaisuus, harrastajien ja kuntoilijoiden alati kasvava määrä sekä ratojen heille asettamat haasteet, suuri talkoolaisjoukko sekä Suomen kyseisen nurkan liikenteen ajoittainen puuroutuminen. Ja tietenkin ainutlaatuinen Jukola-tunnelma. Jukolan Viesti on Suomen suurin urheilutapahtuma ja se kasvaa vuodesta toiseen – Hakunilan maastoissa mukana on lähes 17 000 kilpailijaa.

Jukola on huipputason massatapahtuma – miten massan puristuksessa pärjää huippusuunnistus? Ovatko osanottajamäärien tapaan kasvussa myös kärkijoukkueiden määrä ja laatu? Vaatiiko Jukolan ja Venlojen Viestin voittaminen huipputason joukkuesuorituksen? Tarjoavatko Jukolan ja Venlojen Viesti sitä kihelmöivää jännitystä jota tarjonnan kyllästämät penkkiurheilijat kaipaavat? Ei, kyllä ja toisinaan.

Voittajajoukkueelta vaaditaan kovempaa kokonaissuoritusta kuin vielä kymmenen vuotta sitten – kärkikahinoissa kyyti on kylmää ja virheitä sallitaan hyvin vähän. Jukolan voittoa mielivän joukkueen miehistössä on oltava viidestä seitsemään maajoukkuesuunnistajaa ja näin onkin jokavuotisten suosikkien Haldenin, Kalevan Rastin ja Kristiansandin kohdalla. Mainittujen lisäksi kilpailukykyinen materiaali on vain muutamalla joukkueella, erot kasvavat osuus osuudelta eikä takavuosien dramatiikkaa enää useinkaan koeta. Vuoden 2002 Asikkala-Jukola päättyi viiden joukkueen loppukiriin, Halden SK sijoittui kuudenneksi 31 sekunnin tappion kärsineenä. Kakkoseksi sijoittuneen Kalevan Rastin Antti Tolonen jäi aloitusosuudella kärkeen lähes 7 minuuttia – ero joka tänä vuonna merkitsee väistämättä voittohaaveiden hautaamista.

Tilannetta voidaan verrata tennikseen. Miehissä Djokovic, Nadal ja Federer jakavat pytyt keskenään, Murray ja muutama muu panevat toisinaan kohtalaisesti hanttiin, harvemmin kuitenkaan finaaliin asti. Kevään Tiomilassa kärki oli Halden – Kristiansand – Kalevan Rasti. Neljäs joukkue jäi joensuulaisille 10 minuuttia. Tiettyä lisämaustetta tulevaan Jukolaan tuo tällä kertaa se, että suunnistusmaailman kärkiduo Thierry Gueorgiou (KR) että Daniel Hubmann (Kristiansand) ovat poissa joukkueidensa vahvuudesta vammojen takia. Lisää jännitettä viestiin saadaan siis - ainakin sijojen 2-3 osalta - Halden nimittäin saattaa jyrätä karkuun jo ennen kukonlaulua. Toivon olevani väärässä.

Naisten tennis on mielenkiintoisempaa - tasavahvoja pelaajia on paljon ja toisinaan suosikitkin pelaavat heikosti, ainakin yhden erän - kaksi tietää tappiota. Analogia suunnistukseen toimii jossain määrin myös kauniimman sukupuolen kohdalla – heilahduksia kilpailun aikana tapahtuu suuntaan ja toiseen ja jännitys säilyy usein loppukilometreille asti. Viime vuoden Venlojen viesti ratkesi vasta viimeisillä palloilla Anni-Maija Fincken otteen herpaantumiseen Lena Eliassonin iskiessä ohi ja voittoon.

Toki tämän vuoden viestissäkin on muutama joukkue ennalta ylitse muiden – varmojen alkuosuuksiensa ja etenkin rautaisen ankkurinsa ansiosta: Halden, Linné, Tisaren, Domnarvet, Leksand, Pyrintö. Heti kintereillä vaanii kuitenkin kourallinen joukkueita jotka voivat huippujuoksulla jopa viedä voiton, tai ainakin taistella siitä ankkuriosuudelle asti. Venlojen voittaja löytynee kuitenkin mainitusta kuusikosta ja Halden on suurin suosikki neljän kovan maajoukkuenaisensa turvin.

Mitkä ovat muiden suomalaisjoukkueiden mahdollisuudet? Venloissa Pohjantähti on kevään EM-menestyjien Sofia Haajasen ja Marika Teinin johdolla ehdolla jopa kärkikolmikkoon – riittääkö varmuus ja rutiini, jää nähtäväksi. Myös Paimion Rasti voi kokeneella joukkueellaan venyä kymmenen parhaan joukkoon. Muilla suomalaisjoukkueilla tämä tekee tiukkaa, huippuankkurien Minna Kaupin ja Merja Rantasen edustaessa kevyemmän kaliiberin seuroja.

Jukolassa suomalaistunkua keulapaikoille on enemmän, huippusuorituksilla jopa voittotaisteluun asti. Vaajakoski, Vehkalahti ja Delta ovat kaikki varteenotettavia kärkitrion haastajia vaikka Tiomilassa takkiin tulikin varsin rumasti. Yöosuuksien on onnistuttava likimain täydellisesti ja kotimaan keskikastin miehet ovat paljon vartijoina. Viimeisillä neljällä osuudella kaikilla onkin sitten käytössä maajoukkuepyssyjä ja Ikonen/Lakanen/Nordberg, Lauenstein ja Novikov ovat sen kaliiberin ankkureita, että tarjoavat haasteetta jopa Haldenin Olav Lundanesille, ainakin muutaman minuutin etumatkan turvin.

Ensin mainituissa joukkueissa viestiä vienee kuusi suomalaisjussia, Deltalla luultavasti vain kaksi. Mielenkiintoa riittääkin myös siinä, minkä joukkueen viesti on ensimmäisenä maalissa suomalaisen ankkurin tuomana. Jos Terän ankkurina on Anders Nordberg, se voi olla Kalevan Rastin kakkosjoukkue, viime vuoden kymmenes. Huonoimmassa tapauksessa livutaan lähemmäs sijaa kaksikymmentä. Tämä on tosiasia joka omalla tavallaan kertoo myös Suomen miessuunnistuksen aavistuksenomaisesta alakulosta.

Oma urheilullinen kansallismielisyyteni kulminoituukin – ei seuraavaan jääkiekon MM-kullan odotteluun, vaan siihen milloin taas saan kyynel silmäkulmassa kuunnella suomalaissuunnistajan lukevan Jukolan Viestin sanoman. Pieni mahdollisuus siihen on jo tänä vuonna.

Jännittävää Jukolan ja Venlojen Viestiä odotellen.

Janne Salmi