BLOGI: Liikenteen vaarat
Talven aikana ja peruskuntokauden edetessä kohti kilpailukauden alkua tuntuu että blogin aiheita ei oikein löydy. Eihän nyt ketään varmastikaan kiinnosta mitä minä puuhailen. Kun olen hiihtänyt tuntikausia tai ajanut pyörällä vesisateessa, niin se antaa minulle hyvän olon. Olen hirmu tyytyväinen ja hieman ylpeäkin itsestäni kun harjoitus meni kuten suunniteltu.
Teille lukijoille tämä tieto on varmasti vain yhtä huuhaata. Ei kyllä minuakaan ns. ulkopuolisena kiinnostaisi pätkääkään jos urheilija on vaikkapa hiihtänyt viisi tuntia lumimyräkässä. Toteaisin vain että hieno homma. Taitaapa kaikki maailman huipulla olevat harjoitella määrällisesti ja laadullisesti kovaa
Urheilija kuitenkin myös tekee muuta kuin urheilee. Päivään kuuluu myös tavalliset askareet. Kaupassa käynti, ruoan laitto, syöminen, lepo ja laskujen maksu. Välillä on myös tarvetta hoitaa sitä sosiaalista kanssakäymistä. Omissa oloissa oleminen on aika tylsää.
Pyöräily on treenimielessä aika sosiaalinen laji. Siinä saa siis kaupan päälle myös sitä sosiaalista kanssakäymistä. Yleensä pyöräilijä hakeutuu porukkaan, pyrkii mukaan lenkkiporukkaan. Yhdessä on kivempi ajaa monta tuntia ja siinä samalla jutella niitä näitä. Tämän myötä tullaankin nyt päivän aiheeseen. Nimittäin pyöräilijän harjoitusolosuhteet maantiellä.
Olen viimeiset viikot sosiaalisessa mediassa seurannut Ruotsissa tapahtuvia onnettomuuksia. Autoilija ja pyöräilijä kolaroivat Taalanmaassa. Onneksi pyöräilijä selvisi hengissä ja lenkkikaverit vain säikähdyksellä. Pyöräilijät olivat ylittämässä tietä ja liukkaalla tiellä autoilija ei kerinnyt jarruttamaan. En tiedä sen enempää yksityiskohdista. Poliisi tutkii asiaa.
Tapaturman jälkeen yleisö kommentoi asiaa netissä ja syylliseksi nostettiin pyöräilijöitä. Liukkaalla ei pitäisi ylipäätänsä ajaa pyörällä ja etenkin ei ymmärretty sitä miksi pyöräilijät eivät aja peräkkäin.
Tuntuu siltä että Pohjoismaissa ei aina tiedetä miten on suhtauduttava kun porukkalenkillä olevia pyöräilijöitä ohitetaan. Ei kannata suuttua ja hermostua siihen kun pyöräilijät ajavat kaksin vierekkäin. Se on nyt vain meille opetettu (minä opin sen aikoinaan Hollannissa 1996 kun kansainvälinen urani sai alkunsa) harjoitusmuoto. Kärjessä ajetaan toisen joukkuekaverin kanssa ja pidetään vauhtia yllä. Sitä kutsutaan myös vetovuoroksi. Vetovuoroa vaihdetaan sillä tavoin että toinen tiputtautuu vasempaan laitaa ja toinen oikeaa laitaa porukan hännille. Nyt saa taas peesata ja pyöritellä porukan mukana, kunnes taas koittaa oma vetovuoro.
Lajiamme harjoitellaan nyt vain liikenteen seassa ja vaaratilanteita valitettavasti syntyy. Liikennekulttuureissa on kuitenkin myös eroa. Isoissa pyöräilymaissa autoilija odottaa ja ohittaa pyöräilyporukan turvallisesti vaarantamatta ketään. Saksa on hieman siellä välimaastossa oleva pyöräilymaa. Täällä saattaa välillä olla aggressiivinen ihminen ratin takana joka huitoo nyrkkiään. Näyttää sivussa olevaa pyörätietä. Haluaa nyrkillään sanoa että pyörätielle koko porukka jatkamaan lenkkiä.
Pyörätiellä ajaminen on kuitenkin kun porukassa ajaa vaarallista. Yksin ollessani ajan aina pyörätiellä. Pyörätiellä saattaa sattua kolareita keskenään kun ajamme 35-45km/h. Pyöräteillä kun on myös muita ihmisiä liikenteessä, on koiria, on lastenvaunuja, on lapsia. Pyöräteiden käyttöä suositellaan, mutta lakikirjan mukaan sitä ole ei ole pakko käyttää. Näin ainakin täällä Saksassa. Suomesta en tiedä.
Lopuksi haluan vielä toivottaa Ruotsin Emma Johansonille pikaista paranemista. Hän kolaroi eilen auton kanssa Gran Canarialla. Siinä oli hengen lähtö lähellä. Onneksi hänellä murtui vain molemmat solisluut.
Tuoreimmat aiheesta: Pia Sundstedt
Olympiapaikan saaminen on todella kovan työn takana
Välillä tuntuu että tämä olympiapaikan saaminen on todella kovan työn takana. Niinhän se onkin. Jokainen maa tietää mitkä ovat valintakriteerit. Olkoon laji mikä tahansa.
Blogi: Pohjoista kohti
Sateinen kevät jatkuu. Onneksi lämpöä on kuitenkin sen verran tähän aikaan vuodesta, että voi jättää hanskat kotiin. Sadetakki on kuitenkin aina otettava mukaan lenkille. Sadekuuroja kun aina tulee silloin tällöin.
Blogi: Bella Italia
Huhtikuu oli hieman hankala kuukausi. Oli sateista, oli kylmää ja energiatasoni oli jostain syystä alhainen. Normi ihminen varmasti pitäisi neljän tunnin lenkkejä hirmu hyvänä, mutta urheilija vaatii kropaltaan hieman enemmän.

Kommentoi aihetta
(0 kommenttia)
Kiitos! Kommenttisi on lähetetty Yle Urheilun toimitukseen. Julkaisemme kommentteja klo 07-23 välisenä aikana.
Yle Urheilun toimitus lukee kommentit ennen julkaisua. Asiattomia ja hyvien tapojen vastaisia kommentteja ei julkaista. Pitkiä kirjoituksia voidaan lyhentää, muuten kommentit julkaistaan sellaisenaan.
Kiitos! Ilmoituksesi asiattomasta kommentista on lähetetty Yle Uutisten toimitukseen. Käsittelemme ilmoituksia asiattomista kommenteista klo 07-23 välisenä aikana.
Toimitus tarkastaa kommentin, josta ilmoitus on annettu ja poistaa tarvittaessa kommentin verkkosivuilta.