Renkaiden valintaan ensimmäiseksi vaikuttaa sponsori. Joillakin merkeillä on valikoimassaan aika selkeästi vain muutama kisakelpoinen kuviovaihtoehto. Mukavaa on, kun merkiltä löytyy yksi vaihtoehto märälle ja yksi nopea kumi kuivalle alustalle. Silloin on helppo tehdä valintoja ja jos ei millään pääse päätökseen millä setillä ajaa, voi märän kelin kumin laittaa eteen ja nopean kumin taakse. On sitten kaikkea alla. Itse ajan sellaisella merkillä, että uusia kuvioita tulee vuosittain ja niitä on nimetty kaikkien legendaaristen kuskien mukaan. Kuvioita myynnissä on varmasti parisenkymmentä. Positiivista on, että on mistä valita, mutta jos alkaa tekemään hommasta liian tieteellistä oikeaa kumia ei löydy koskaan tai ei sitä ainakaan ole koskaan ehtinyt testaamaan ja tekemään siitä tuttua, jolla uskaltaa ajaa kurveihin ja tietää hiukan minkälaiset kivikot se kestää. Monta kumia omaavilta merkeiltä on vaan pakko valita omat suosikit ja unohdettava muut vaihtoehdot.

Sitten kun on päästy kuvioista selvyyteen voi alkaa miettiä renkaan ilmatilaa. Pitäisikö ajaa 1.9:llä vai 2.2:lla? Joillakin merkeillä yksi koko on tullut suosituksi monissa kuvioissa, mutta omalla merkilläni renkaan koot vaihtelevat kuvion mukaan aika suurestikin. Iso ilmatila tarkoittaa mukavuutta, pitoa, ei rengasrikkoja, tuskaisia nousuja ja asfalttipätkiä. Pieni ilmatila tarkoittaa keveyttä ja kolinaa.

Koon ja kuvion selvittyä voi vielä mietti ajaako sisärenkailla, normaaleilla kumeilla litkuilla, litkutukseen sopivaksi tehdyillä kevyillä kumeilla vai laittaako kunnon jytkyt UST kumit alle. Tähän valintaan taas vaikuttaa myös kiekko sponssi. Kuinka helppoa on litkukumit tehdä ja tarvitaanko lisäpainoa tuovia teippejä ja vannenauhoja.

Monesti suurimpana vaikuttajana rengasvalintaan on kuinka suurella riskillä kisaan mennään. Mukana menossa on kaksi riskiä. Toinen on renkaiden kanssa hyvin tuttu riski, eli puhkeamisriski. Toinen on kuinka suuria riskejä haluaa ottaa alamäissä pysyäkseen ehkä hiukan pitävämmillä kumeilla ajavien matkassa.

Viime kaudella alla pyöri kiekot, joihin oli hiukan vaikea tehdä litkukumit. Litkukumit sai kyllä tehtyä, mutta sitä ei voinut jättää kisaa edeltävään päivään jolloin rata oli kunnolla tiedossa. Monesti siis jouduin valitsemaan sisärenkaat kumeihini. Hyvä latex sisäkumi on kyllä monesti ihan hyvä, rullaava ja kohtalaisen kevyt vaihtoehto kestävyyteensä nähden. Sisäkumien käytössä mukavaa on se, että renkaat voi vaihtaa vielä kisa-aamunakin, ilma pysyy sisällä kumin ollessa ehjä ja rengasrikon sattuessa kisassa renkaan vaihto on siistiä ja nopeaa hommaa.

Menneissä EM-kisoissa kakkossijalle ajoin aika painavilla ja pitävillä kumeilla. Edessä oli yli 600 grammainen tosi karhea kumi ja takana 550 grammainen peruskumi. Molemmat päät tehtynä litkuilla. Valinta oli hiukan outo minulle, mutta heitin nuo renkaat alle, sillä yöllä oli satanut ja oli aika liukasta. Ajoin 20 psi:llä, eli todella varmoilla kumeilla joilla ei ollut suurta kyljelleen ajon riskiä, eikä myöskään puhkeamisriskiä. Tulos oli hyvä, joten ehkä säästin energiaa, koska oli helppoa pysyä pystyssä ja ei tarvinnut kaikkia kivikoita kierrellä. Miettinyt olen kuitenkin paljon, jos olisin ajanut 500 grammaa kevyemmillä kumeilla. Olisinko sitten voittanut loppukirin vai olisinko ollut kyljelläni jossain mutkassa tai vaihtamassa sateessa kuraista rengasta. Vähän huono arpoa nyt.

Moneen hyvin menneeseen kisaan lähdin rullaavilla 310 grammaisilla liukkailla kumeilla sisärenkailla. Kumit olivat 1.9:jä joten painetta piti olla 40 psi, jotta ei löisi vanteelle ensimmäisillä kivillä. Ajoin noilla kumeilla MM-kisoissa ja Dolomiiteilla.

MM-kisoissa rata oli pientä nousua täynnä ja paljon polkua, mutta polku oli savipohjoista. Pienellä tarkkaavaisuudella polulla pysyi pystyssä ja pienellä riskillä jopa muiden perässä. Puhkeamisriski oli suuri sillä ajettiin porukassa ja kaikkea ei silloin näe, joten kiveen törmää helposti ja kumi lyö vanteelle. Maaliin pääsin ja kumit kesti. Päätin ettei koskaan enää näitä kumeja. Onni ei voi aina riittää!

Parin viikon päästä Dolomiiteilla vaihtelin samaiset kumit kuitenkin alle. Siellä rata on pelkästään asfalttia ja soratietä. Nousua on paljon! Tunsin olevani aika heikossa kunnossa, joten pienet renkaanvaihto-operaatiot olisivat voineet olla jopa tervetulleita hellittämään hetkeksi tuskia. Siellä laskuissa on ikäviä teräviä kiviä joissa voisi renkaan puhkaista. Toisaalta viiden tunnin kisassa, jossa on nousua varmaan 4000 metriä, voi olla vielä 500 grammaa kevyemmillä kumeilla vielä nopeampi yhdellä kahden minuutin rengasoperaatiollakin, kuin painavilla varmoilla kumeilla. Puolikiloa renkaissa nousussa rankaisee ajassa aika paljon. Ei puhjennut sielläkään kumi ja olin varmasti renkaideni ansiosta hyvillä sijoilla.

Kevyissä kumeissa ei ehkä suurin rankaiseva tekijä ole renkaan puhkeamisen aiheuttava kaksiminuuttinen. Sekin voi olla paha, jos sattuu pahassa paikassa ja ajetaan vielä porukalla ja sieltä tippuu. Joutuu sitten ajelemaan yksin renkaan vaihdettuaan huonolla mielellä ja aikaa menee. Suurin kevyiden kumien haittapuoli on varmasti mukavuus ja vauhti alamäissä. Suuret paineet kumeissa ja vähäiset nappulat eivät pitoa tarjoa ja jokainen lasku pitävillä kumeilla ajavien kanssa on yhtä tuskaa. Joka mutkassa tulee vähän takkiin ja joutuu kiihdyttelemään. Laskussa ei palaudu. Tulee hiukan myös ankea olo, kun luulee olevansa teknisesti huono kuljettaja. Itse kuitenkin olen pitänyt mukavampana ajella alas huonolla mielellä, kun nitkuttaa nappulakumeilla mäkeä ylös. Mäessä on monesti aikaa miettiä paljon ja katsella muita, mies on kiukkuinen ja hapottaa. Silloin on mukavaa, kun on jotain etua muihin nähden.

Rengas kysymys on todella vaikea ja menee aina viimeiseen iltaa. En ole vielä varma, mikä on tyylini renkaiden suhteen. Ehkä joskus haluaisin tyytyä turvallisiin UST nappulakumeihin, mutta vielä minulla on virtaa kikkailla erilaisilla vaihtoehdoilla. Jos erot kuskien välillä on pieniä, niin pienellä kikkailulla voi tehdä ihmeitä tulosten suhteen. Lenkillä parasta kuitenkin on 2.2 kumit pienillä paineilla. Jättää mutkissa luistelun kisoihin ja nauttii edes joskus nykypäivän hienoista kevyistä ison ilmatilan omaavista kumeista joilla olo on kuin ilmalaivaa ajaisi. Isoilla kumeilla voi koittaa ajaa lätäköissä vesiliirtoon!

Jukka Vastaranta