Nyt vuosien jälkeen voin kohauttaa pienellä shokkipaljastuksella. Olin aikoinaan Peltosen Villen "petikaveri" useamman kuukauden ajan! Jaoimme armeija-aikaan saman punkan kesäkuusta 93 aina toukukuuhun 94 saakka. Ville nukkui ylhäällä, minä alhaalla. Surut ja ilot jaoimme iltaisin koko tuvan kesken. Jakamassa niitä oli muiden joukossa myös Karalahden Jere ja Skinnarin Ville.

Kiekkoilijan tärkein työkalu on maila. Mailoja laitellaan ja tuunataan ennen jokaista harjoitusta ja peliä. Hyväksi osoittautunutta keppiä saatetaan käyttää pelkästään peleissä. Sotilaalle tärkein asia on ase. Leirioloissa ase kulkee mukana periaatteessa kaikkialle. Samoin kuin mailaa, asettakin laitetaan ja puunataan hyvin tarkasti.

Asetta ei saa kadottaa!

Huonoin asia mitä armeijansa juuri aloittanut alokas voi tehdä on se, että kadottaa aseensa. Niin ei saa, eikä saanut käydä missään oloissa! Mutta niin kuitenkin kävi.

Joukko väsyneitä miehenalkuja odotteli ruokailun alkamista Hälvälänkankaan maastossa. Osa viritteli pakkeihinsa pakkipusseja, toiset ei. Hiljaisuuden rikkoi alokas V Peltosen kuiskaava, osittain pelokas, ääni. "Jätkät, perhana, nyt on pyssy kateissa", virkkoi Peltonen ja jatkoi: "Tartten nyt kaikkien apua. Pyssy on pakko löytää ennen kuin safka alkaa, muuten ollaan lirissä."

Etsintä alkaa

Ryhmä jakaantui muina miehinä taistelupareihin ja etsintä aloitettiin. Kaukana ase ei voinut olla, sillä vastahan paikalle oli saavuttu. Muutamassa minuutissa lähitienoo oli haravoitu. Ei merkkiäkään Peltosen aseesta!

Villen taisteluparina oli toinen Ville, Skinnari. Yhdessä tuumin Villet asetta etsivät, mutta tuloksetta. Ryhmän ruokailuvuoro oli juuri alkamassa, jossa aseen katoaminen paljastuisi. "Mikä toi on?", huudahti Peltonen. "Mikä, missä?", vastasi Skinnari. "Tossa sun selässä", jatkoi Peltonen. "Pyssy, miten niin?", ihmetteli Skinnari. "No mikäs toi tossa sun rinnuksilla on?", tivasi Peltonen. "No sekin on pyssy", totesi Skinnari ja jatkoi samaan hengenvetoon: "Hittolainen Ville, sehän on sun pyssys!"

Suomikiekkoilun kannalta on loistavaa, että Peltosen Villen pyssy ei ole ollut useammin kateissa. Pyssy, eli tässä tapauksessa maila, on sivaltanut monia tärkeitä osumia vuosien varrella. Kruununa tietenkin tuo MM-finaali 95.

Vaikutteiden siirtyminen

En tiedä tarkalleen kuinka paljon Tupu-Hupu-Lupu-ketjun jäsenet ehtivät imeä vaikutteita toisistaan, mutta yksi asia on kaikkien kohdalla hyvin selvä. Tinkimättömyys työntekoa kohtaan on jokaisen kohdalla ihaltavaa. Jos jotain tehdään, niin se tehdään kunnolla.

Tiedän, että joukkueurheilussa kukaan ei voita yksin mestaruuksia. Mestarijoukkue koostuu aina useammasta palasesta. En halua ottaa keneltäkään mitään pois, mutta suurin yksittäinen syy siihen, miksi HIFK voitti mestaruuden viime keväänä on samainen kaveri, jolta pyssy oli kateissa Hälvälänkankaalla vuonna 1993, eli Ville Peltonen.

Ville asettaa omalla päivittäisellä tekemisellään riman niin korkealle, että se väkisinkin nostaa koko joukkueen tasoa. Jos HIFK haluaa keväällä uusia mestaruuden on rimaa jälleen nostettava. Eikä se riitä, että Ville nostaa. Kaikkien on niin tehtävä.

Mikael Granlund oli juuri kolme vuotta täyttänyt pikkuvesseli, kun Peltonen osui kolmasti Ruotsin verkkoon. Granlund veivasi itsensä suomalaisten sydämiin viime keväänä. En voisi kuvitella Granlundille parempaa mentoria kuin mitä Ville on.

Moottoripyörätiedustelija

Karalahden Jere on mainio pelimies hänkin. Jere on aina kulkenut omia polkujaan. Armeija-aikanakin oli jotain pikku hässäkkää, jonka takia Jere siirrettiin loppuajaksi Hämeenlinnaan. Hauskana kuriositeettina on naureskeltu vuosienkin jälkeen Jeren sotilasarvoa. Jerestä tuli moottoripyörätiedustelija, vaikka sai ajokortin vasta kymmenisen vuotta tapahtuneen jälkeen.

Tampere 2/2

Osa Ilves-faneista ihmetteli jo kesällä, miksi kaikki uudet hankinnat kohdistuvat puolustuspäähän. Kohta kolmannes sarjaa pelattu ja maaleja Ilves on tehnyt, vähiten koko liigassa, 33 kappaletta! Jos tehtyjen maalien keskiarvo on alle kaksi per ottelu, niin harvemmin sillä pelejä voitetaan.

Jotain oli pakko tehdä ja nyt Ilveksessä toivotaan suuresti, että Seppo Hiitelä pystyisi avaamaan jonkinmoisia patoja. Luulisi kyseessä olevan todella huokea ratkaisu, kun korvaaja otetaan ”talon sisältä”. Valmentaja on nyt vaihdettu. Seuraavana liipasimella ovat sitten pelaajat. Tämä tosin vain silloin, jos seuran rahat siihen riittävät. Mielenkiinnolla jään odottelemaan, mihin suuntaan homma nytkähtää.

Juha Lind