Saavuimme maanantaina Ramsauhun, Itävaltaan. Eilen pääsimme hiihtämään jäätiköllä aivan todella mahtavassa kelissä. Aurinko paistoi, keli oli liukas ja latukin viime vuosiin nähden hyvässä kunnossa! Mieli oli kirkas ja omasta työstään nautti täysin rinnoin.

Tänään kun heräsimme, satoi vettä ja myrskyä oli tiedossa. Osa päätti kuitenkin lähteä ylös hiihtämään, osa otti rullat alle. Minä otin hiihtovaihtoehdon. Ylhäällä satoi aluksi räntää, mikä kasteli sadevaatteet täysin. Kroppa ja mieli teki kaikkea muuta kuin nautti olostaan hulppeissa Alppimaisemissa. Iltapäivällä sade vain jatkui ja sinne oli lähdettävä uudestaan kylmettämään itseään.

Nyt tätä juttua kirjoittaessani tajuan, että tästäkin lenkistä olisi jo lähteissään pitänyt osata nauttia täysillä. Mutta piti istua alas ja kelata, et hitsi, tännekin moni urheilija haluaisi tulla, mutta heille se ei ole mahdollista. Itsekin muistan, kuinka nuorempana haaveilin pääseväni joskus Keski-Eurooppaan korkeanpaikan leirille ja erityisesti Ramsauhun. Sillä siellähän käy Suomen maajoukkuekin!

Muistan kuinka ensimmäisen kerran pääsin tänne yhdessä valmentajani kanssa. Olin vielä maajoukkueen kanssa samassa hotellissa. Muistan kuinka jännitin syödä samassa ruokailuissa, kulkea samalla kondolilla ylös, nähdä heidät hiihtämässä, tekemässä omaa työtään. Otin myös varmasti jotain opiksi.

Siksi pitikin kirjoittaa tänään paperille ylös, mikä tässä ammatissa on sellaista, miksi tästä nauttii. Vesisateessa rämpiminen ei ole kivaa. Jos vesisateessa rämpii hulppeissa Alppimaisemissa, se voi olla kivaa, erityisesti jos sen saa tehdä ystävien kanssa. Nauttia voi myös siksi, että se luo uudenlaisia elämyksiä, näkee erilaisia kulttuureja, luo uusia ystävyyssuhteita.

Kuitenkin kaikkein koukuttavin asia on kilpaileminen. Rakastan sitä. Keskittyminen, itsensä ahtaalle laittaminen, epäonnistumisen pelko, onnistuminen, voittaminen. Pienessä ajassa, vain jopa parissa tunnissa, ehtii kokemaan kaikki nämä. Harva työ herättää näin paljon tunteita, kyyneleitä ilosta tai surusta.

Vaikka rakastan kilpailemista ja voitto on se päämäärä mihin pyritään, silti kaikkein hienointa on matka määränpäähän. Matka voi olla pitkä ja kivinen. Mutta jos matkan on taittanut oikein ja on osannut nauttia siitä, on valmis saavuttamaan määränpään, on valmis voittamaan.

Krista