Matkustajat purkautuivat ulos vaunuistaan ja suuntasivat kukin omille teilleen. Virtanen väänsi päävirtakytkimen asentoon off. Hän kohensi lakkinsa asentoa, hieraisi hikeä otsaltaan ja totesi hiljaisella äänellä: "Kiitos kuluneesta, kohta mennään taas".

Näin se aika rientää. Kiekkokausi tuli ja jo lähes meni. Paljon ehtii yhdessä kaudessa tapahtua, niin hyvää kuin huonoa. Päälimmäisenä mieleeni jää kuitenkin positiivinen fiilis kuluneesta kaudesta.

Kotoinen liiga oli mielenkiintoisen värikästä seurattavaa alusta loppuun. Samoin kotikisat, jotka päättyivät loistavasti joukkueena pelanneen Venäjän voittoon. Slovakia sekä vuonojen maa Norja olivat kisojen suurimmat positiiviset yllättäjät.

NHL-kausi, joka käynnistyi vähään aikaan viimeistä kertaa Helsingissä, odottaa vielä mestariansa. Moni ei osannut kauden alussa veikata, että finaalissa pelaa joko Los Angeles Kings tai Phoenix Coyotes.

Ei muutosta sitten lokakuun

Menneet kotikisat palauttivat väkisin mieleeni NHL-kauden avausottelun Anaheimin ja Buffalon välillä. Peli pelattiin Helsingissä ja jo silloin silmääni pisti kaksikon Getzlaf-Perry otteet. Tuntui kuin mikään ei olisi muuttunut sitten lokakuun.

Maine ja kunnia ovat katoavaa. Molemmilla pelaajilla taitoa ja osaamista on vaikka muille jakaa. Ilman oikeanlaista asennetta moni asia jää kuitenkin vaiheeseen. Vaikka kyse on vain joukkueen kahdesta pelaajasta, niin enää en ihmettele miksi Anaheimin kausi meni miten meni. Samaa voi sanoa Kanadan esityksestä MM-kisoissa.

Malkinin johdolla

Oikeanlaisesta asenteesta ja peliin heittäytymisestä nostan esiin muutaman tapauksen. En voinut olla kiinnittämättä huomiota muutamien kisojen kirkkaimpien johtotähtien tuuletuksiin. Sanoin jo joskus aiemmin, että niistä näkee todella paljon. Jevgeni Malkin ja Alexander Ovechkin iloitsivat onnistumisistaan kuin pikkupojat tikkukaramellin saadessaan.

Samaan sarjaan täytyy nostaa Tshekin Petr Nedvedin juhlinta pronssiottelun ratkettua. Lisälatinkia tunteenpurkauseen saattoi lisätä miehen historia. Nedved on nyt sellainen pelaaja, jolla on saavutettuna arvokisamitali kahden eri maan väreissä. Olympiahopeaa mies sai Kanadan riveissä 1994 ja nyt tuli siis pronssia Tshekin paidassa.

Nämä mainitut tapaukset kertovat myös pelaajien kiinnostuksesta ja arvostuksesta MM-kisoja kohtaan. Eurooppalaisille kisat ovat aina olleet ja ovat edelleen todella suuri asia. Pohjoisamerikkalaisten kohdalla aika ei ole vieläkään täysin kypsä. Suunta on kyllä ollut oikea jo pitkään, sillä kaukana ovat ne ajat, kun Kanadaa ja USA:ta MM-kisoihin edustamaan tulivat yliopistopelaajat.

Toisaalta esimerkiksi Kanadan pelaajamateriaalin leveys on niin valtava, että kyllä sieltä joka vuosi kova nippu kokoon saadaan. Kova oli joukkue nytkin, mutta muutama juttu meni vinoon ja lopputulos on kaikkien tiedossa. Erot huipulla ovat häviävän pieniä. Sen tämäkin kausi taas monella tapaa osoitti.

Islanti ja Montenegro

Kisojen suureksi puheenaiheeksi nousivat, aiheesta, lippujen hinnat. Lippuepisodi ja muutama muukin asia varmasti korjaantuvat ensi vuoden kisoissa. Muutoin kisajärjestelyt onnistuivat ymmärtääkseni hyvin. Tämä ei liene yllätys, sillä suomalaisilla on tapana onnistua tämänlaisissa asioissa. 

Mielestäni MM-kisat kuuluvat kevääseen kuin kinkku joulupöytään. On toki niitäkin, jotka kinkkua kammoksuvat. Heidän olisi kuitenkin asiallisempaa olla huutelematta toisten pöytään. Omat eväät reppuun ja vaikka mökille evakkoon kisojen ajaksi. Jotain kisojen kiinnostuksesta kertoo se, että kisat televisioitiin kymmeniin maihin. Joukossa sellaisia kiekkosuuruuksia, kuten Islanti ja Montenegro.

Maalinteko on asenteesta kiinni

Jääkiekko on maalintekopeli. Suomen esitys kisoissa on parempi jättää asiantuntijoiden pilkottavaksi. Maalinteossa oli vaikeuksia. Maalinteon opettamisessa olen pyrkinyt noudattamaan tiettyä linjaa koko sen ajan, mitä olen junioreita valmentanut. Valittu linja on hyvin lähellä sitä, josta päävalmentaja Jalonen kisojen jälkeen puhui.

Maalinteko on monen asian yhteenlaskettu summa. Tärkein on kuitenkin asenne. Kaikki lähtee jo ruohonjuuritasolta. On ensiarvoisen tärkeää ymmärtää se, että tietyt tavat ja tottumukset opitaan jo pienenä. Vaikka lasten harrastamisessa tärkeintä on hauskuus ja iloisuus, niin kyllä tiettyjen tapojen opettaminen on todella tärkeää.

Kaikki maalintekoon tähtäävä harjoittelu tulisi tehdä niin, että se vastaisi oikeaa pelitilannetta. Kun asiat tehdään harjoituksissa "täysillä ja kunnolla", niin ne siirtyvät huomaamatta myös peleihin. Juniorivalmentajien tulisi kiinnittää suurta huomiota harjoitteiden sisältöön. Diiba daaba -harjoitteet pois ja hyvät tuotteet pöytään.

Veturinkuljettaja Virtanen istahti aseman lähellä olevaan kuppilaan ja siemaisi tilaamaansa olutta. Virtanen oli oluensa ansainnut. Hän viimeisteli lihapiirakkansa ja pyyhkäisi suunpieleen jääneen ketsuppiraidan lautasliinaan. Kotona odotti vaimo, kaksi lasta sekä muutaman viikon loma. Sitten homma taas jatkuu, kuten leijonillakin.

Juha Lind