Nyt on takana viimeiset maailmancupit täällä Sveitsissä ennen muutaman viikon päästä alkavia tosikarkeloita, MM-kisoja. Keskimatkalla tuli jaettua hopeaa ja sprintistä hylätty suoritus, jonka olin tosin jo pilannut heti alussa sekoilemalla väärillä kaduilla ja laduilla. Siitä ei sen enempää, mutta matkavalinnat sentään kirkastuivat nyt täysin varmoiksi. Metsässä pysytään, eikä ihmisten ilmoille ole kisaamaan asiaa. Sprinttiketutuksesta huolimatta tuntuu ihan hyvältä. Viikko sitten Jukolassa oli fyysisesti olotila paljon napsakampi, meno oli niin kuin tiikerillä tai lähes gepardilla, mutta näköjään niitä vähän pehmosempiakin kotikissanpäiviä sattuu tänne väliin vielä. Silti näyttää uhkaavasti siltä, että huippukunto on aika lailla kätösissä.

Seuraavat pari viikkoa on aika tehdä muutamia kovia treenejä ja kerätä henkistä hekumaa. Omalla kohdallani se tarkoittaa lähinnä sitä, että yritän pysytellä poissa kartalta suurimmaksi osaksi ja keksin ehkä jotakin muutakin virikettä kuin treenaamista aurinkoisten kesäpäivien varalle. Ohjelmassa voisi olla vaikka piknikkejä, uimista ja kaikkea muuta sitä makeaa, mitä kesään kuuluu. Käytännössähän tässä vaiheessa ei enää nimittäin voi kuin viritellä ja hötkytellä kroppaa ja yrittää pitää itsensä piilossa vaanivilta pöpöiltä.

Sen verran aion toki kisakarttojen kanssa pelehtiä, että katselen vähän vanhoja karttoja MM-maastoista ja spekuloin reitinvalintoja ja rastivälivaihtoehtoja. Itselle sopii tosin erittäin hyvin, että keskimatkan maastosta ei edes vanhaa karttaa ole, koska olen huomannut, että omalle luonteelle sopii parhaiten se, että katson reitinvalinnat intuitiivisesti hetkessä, kun olen oikeasti lähdössä rastilta seuraavalle. Jotkut taas kokevat työpöytävalmistautumisen olennaisen tärkeänä osana kisoja ennen.

Eniten hyötyä etukäteisspekulaatioista on varmastikin kaupunkisprinteissä. Monesta kaupungista löytyy nykyään livekuvaa, jonka avulla voi purjehtia kadulta toiselle ja toisaalta ilmakuvien ja kaupunkikarttojen perusteella voi saada hyvinki tarkan kuvan alueesta. Sprinttiguruista osa jopa piirtää itse karttoja alueista, mikä toimii varmasti tosi hyvänä muistamisen vahvistajana. Ainakin itse olen aina tykännyt luennoillakin kirjoittaa muistiinpanot itse, koska silloin ne samaan aikaan kuullaan, nähdään ja kirjoitetaan. Mutta kuten sanoin, itse en halua tai edes jaksa spekuloida loputtomiin. Ratkaisut tehdään kuitenkin siellä metsässä ja kaduilla juuri sen informaation perusteella, mitä kartta kertoo. Ja katuspekulaatiot voin tosiaan jättää nyt muille, joten vain pitkän matkan vanhan kartan kanssa voin vähän piirustella rastivälivaihtoehtoja.

Niin sen verran tässä vielä on oikeitakin suunnistustehtäviä edessä tyyppimaastoissa, että meillähän on vielä kisaliput jakamatta ja katsastuskisoja käydään MM-maastojen kupeessa tiistaina ja keskiviikkona. Itsellä on toki jo piletit taskussa, joten nuo karkelot toimivat lähinnä tosi hyvinä treeneinä. Varsinkin kun muutakin maailman kermaa on paikalla kisaamassa yllin kyllin. Samalla tulee toivottavasti myös lisää hellekisoja. MM-kisoissa on nimittäin todennäköisesti taas sellainen 30-asteinen lehmänhönkäysilma, että siihenkin pitää oikeasti totutella, ettei nainen ole ihan sulana sokerina jo karsintakisojen jälkeen. Sen takia on myös ihan sallittavaa loikoilla seuraavilla viikoilla lepotuolilla parhaimpina hellehetkinä. Siispä hyviä kirjoja, unohdettuja kavereita, muutamia kovia treenejä ja mahdollisimman vähän internettiä, kännykkää ja muuta epäelämää. Niin eiköhän se kroppa ole muutamassa viikossa valmis hyökkäykseen.

Aurinkovarjon vierestä,

Minna