Kolme yliastuttua heittoa keihäskarsinnassa oli kaikkea muuta, mitä Utriainen haki Lontoosta. Heittojen analysointi onnistui nokialaiselta rutiinilla, mutta karsinnan epäonnistumisen tunteita oli vaikeampi pukea sanoiksi.

- Kädellä lähdin intoilemaan liian aikaisin. Olisi pitänyt ihan rauhassa odottaa, että jalat tekevät ja ihan viimeisenä kädet. Lähdin intoilemaan ja sain tuloksena kolme äksää. Ensimmäisessä heitossa oli vähän askelmerkin kanssa ongelmia, tulin liian lähelle ja jouduin vetämään lopun suppeaksi. Viimeisessä oli jo juoksu kunnossa, kun tuo kärki vain olisi pysynyt, Utriainen analysoi ja joutui tämän jälkeen hetken kasaamaan itseään.

- Hyvin kaksijakoiselta tuntuu. Tavallaan ei tunnu miltään, mutta kun sisko huusi katsomosta tukensa… Oli ihan mieletöntä epäonnistumisen jälkeen saada se järkkymätön tuki sieltä. Siellä oli melkein koko perhe isolla joukolla mukana.

"Tästä ei muuta kuin nousta"

Utriainen on tähän mennessä urallaan onnistunut aina selviytymään karsinnasta finaaliin. Lontoossa karsintaraja oli peräti 62 metriä, kun kaksi vuotta sitten nuorten maailmanmestaruuden voittaneen Utriaisen ennätys on 59,31.

- Tästä ei muuta kuin nousta. Nyt tuli tällainen pieni katko finaaleihin pääsyyn, mutta se on vain pieni katko. Ehkä kerran pitää antaa musertaa itsensä, jotta tiedän, että seuraavalla kerralla en varmasti jää siitä finaalista, hän vakuutti.

- Kun menee puntillekin ja rikkoo niitä mikrosoluja lihaksesta, niin ne ovat parannuttuaan vahvempia ja räjähtävämpiä.

Tarkoituksena olla paras

Utriainen ja Oona Sormunen ovat tällä hetkellä Suomen naisten keihäänheiton kantavia voimia, mutta kumpikin on maailman kärjestä vielä kymmenisen metriä jäljessä. Tiina Lillakin ja Heli Rantasen viitoittamalla tiellä on kuitenkin selvää, että näiltä nuorilta naisilta odotetaan nousua kärkitaistoon.

- Ei minulla ole todellakaan paineita siitä. En olisi tähän hommaan lähtenyt, ellei tarkoituksenani olisi yksinkertaisesti olla paras joku päivä. Me olemme Oonan (23 vuotta) kanssa tosiaan nuoria, joten pikkuhiljaa hyvä tulee. Eikö se niin mene? Sormuselta aamulla tsemppitekstiviestin saanut Utriainen kysyi.

- On hyvä, että meitä on kaksi, että saadaan kilpailua, mutta meitä saisi olla enemmänkin.

Suomalaiset odottavat tälläkin kertaa keihäänheiton tuovan Lontoosta kultaa ja kunniaa. Vaikka paineet ovat enemmän miesten leveillä harteilla, saa Utriainenkin välillä oman osuutensa.

- Se on oikeastaan ihan sama, mitä muut ajattelevat, kunhan itsellään on tavoitteet korkealla. Se kaikkein tärkein paine ja tavoitteet tulevat sisältä päin. On vain hieno juttu, että keihäänheitto on sellainen laji, että sille riittää huomiota ja median kiinnostusta.