Meksikon olympiakisojen aikoihin suomalainen huippu-urheilu eli pahinta lamakauttaan. Kultamitalia uskallettiin tuskin toivoa. Painonnoston 90 kg:n sarjan kilpailu muutti kuitenkin kaiken.

Kangasniemen ja virolaisen Jaan Taltsin välille kehkeytyi huikea ottelu. Kumpikin teki sen kuluessa uuden maailmanennätyksen — Kangasniemi tempauksessa, Talts työnnössä. Kangasniemen huippuhyvä sarja ylitti kuitenkin kymmenellä kilolla Taltsin yhteistuloksen.

Kangasniemi on toistaiseksi ainoa suomalainen olympiavoittaja painonnostossa. Hänen mitalisuorituksensa ja kilpailun palkintoseremonia ovat kuunneltavissa Ylen Elävässä arkistossa. Lisänä on historiallisesti mielenkiintoinen kuvanauha olympiavoittajasta kotonaan Porissa.

Jatkossa Kangasniemen kohtaloksi koituivat monet loukkaantumiset, jotka pakottivat hänet lopettamaan uransa. Terveys meni osaksi myös dopingin seurauksena. Kulta-Kalle on myöhemmin tunnustanut, että hän popsi huippukautenaan hormoneja ja anabolisia steroideja kuin tavallinen pulliainen leipää.

Toisaalta 1960-luvulla suhtautuminen dopingiin oli aivan toisenlainen kuin nykyisin. Kangasniemi on itse muistellut: "Minun huippuvuosinani urheilijalla ei ollut mitään vaikeuksia saada lääkäriltä reseptiä hormoneja tai anaboleja varten, eiväthän ne olleet edes kiellettyjä. Ja niitä myrkkyjä myös tarvittiin, mikäli mieli päästä huipulle. Pelkällä kaurapuurolla ja savulihalla ei ennätyksiä tehty 1970-luvulla, eikä niitä tehdä nytkään."

Jukka Lindfors
Lasse Vihonen