Englanti vaikeuksissa huippumaita vastaan
Aiempina vuosikymmeninä Englanti lähti jalkapallon arvokisoihin henkseleitä paukutellen ja voitontahtoa uhkuen, mutta palasi aina kotiin häntä koipien välissä. Vuoden 1966 MM-kulta on yhä maan ainoa merkittävä titteli. Nyt odotukset ovat selvästi maltillisemmat, sillä päävalmentaja vaihtui vastikään ja varsin hyvästä arpaonnesta huolimatta juuri kukaan ei usko joukkueen mahdollisuuksiin edes kotimaassa.
Vaikka Valioliiga on kenties maailman kovatasoisin sarja, karu totuus on se, että Manchester Unitedin 26-vuotias hyökkääjä Wayne Rooney on ainoa todellinen maailmantähti Englannin miehistössä. Kaiken lisäksi mies on kaksi ensimmäistä ottelua pelikiellossa potkaistuaan typerästi vastustajaa EM-karsinnan päätöspelissä Montenegroa vastaan.
- Meidän on löydettävä yhtenäisyys. Ainoa tapa voittaa mitään on voittaa joukkueena. Se meidän on hyväksyttävä, linjaa helmikuussa eronneen Fabio Capellon seuraaja Roy Hodgson.
- Ei ole helppoa valmentaa arvoturnauksissa. Olemme yhdessä kuuden viikon ajan, ja harjoituksia on rajoitettu määrä. Päivää ei voi täyttää harjoituksilla tai pelaajille ei jää mitään vietäväksi kentälle. Se tuo minulle jatkuvasti päänsärkyä, hän jatkaa.
Hodgsonin käytössä on toki nimekkäitä hyökkääjiä, mutta Rooneyn veroisia he eivät missään nimessä ole, ja Aston Villan Darren Bentinkin loppukausi meni piloille jalkavamman takia. Tottenhamin Jermain Defoe on kuulunut maajoukkuerinkiin jo pidempään ja aika ajoin väläytellytkin. Liverpoolin Andy Carroll tuo joukkueeseen pääpelivoimaa, ja tuoreempi nimi on Manchester Unitedin 21-vuotias Danny Welbeck.
Laituriosastolle riittää vaihtoehtoja, mutta kukaan ei ole tällä kaudella säväyttänyt. Manchester Unitedin Ashley Youngin, Liverpoolin Stewart Downingin sekä Arsenalin Theo Walcottin ja nuoren Alex Oxlade-Chamberlainin keskitykset napsahtelevat hyvällä prosentilla kohdalleen. Tarvittaessa kaikki pystyvät myös maalintekoon, vaikka tämän kauden Valioliigassa verkko ei ole heilunut erityisen usein.
Keskikentän keskusta voi muodostua ongelmakohdaksi. Yli kolmekymppisistä pelaajista Tottenhamin Scott Parker elää urallaan uutta kevättä, mutta Liverpoolin Steven Gerrard ei enää ole parhaimpien päiviensä vedossa. Chelsean Frank Lampard ja Manchester Cityn Gareth Barry puolestaan loukkaantuivat kisojen kynnyksellä. Lisäksi lehdistössä puhuttiin aiemmin jopa yllätyspaluun Manchester Unitedissa tehneen Paul Scholesin palaamisesta maajoukkueeseen pitkän tauon jälkeen.
Nuori Arsenal-taituri Jack Wilshere menisi kunnossa ollessaan mitä todennäköisimmin heittämällä avaukseen, ja keskikentän muita tulevien vuosien nimiä ovat Manchester Unitedin Tom Cleverley sekä Liverpoolin Jordan Henderson, joka kutsuttiin kisoihin Lampardin tilalle. Heitä muutaman vuoden vanhempi on Manchester Cityn James Milner, jota Capello peluutti usein.
Puolustus on kovin Chelsea-painotteinen. Rasismioikeudenkäyntiin heinäkuussa joutuva John Terry johtaa ajoittain horjuvaa puolustusta kapteenin elkein, ja vierellä on viime aikoina pelannut Gary Cahill, joka siirtyi Stamford Bridgelle tammikuussa Boltonista. Cahill joutui kuitenkin viime hetkellä jäämään kisoista pois loukkaantumisen takia. Vasen laita on edelleen Ashley Colen valtakuntaa, mutta oikealla on nähty enemmän vaihtelua.
Liverpoolin Glen Johnson (ex-Chelsea) on mainio vaihtoehto oikealle, samoin Manchester Unitedin monilahjakkuus Phil Jones. Alakerrassa suunnitelmiin ovat kuuluneet myös Evertonin erikoistilannespesialisti Leighton Baines ja Phil Jagielka sekä Manchester Cityn toppari Joleon Lescott.
Kahden vuoden takaisessa MM-turnauksessa Englannin maalivahtipeli ei onnistunut, mutta tällä kertaa asetelma on toisenlainen. Manchester Cityn mies Joe Hart on nostanut koko ajan profiiliaan ja pelasi muun muassa eniten nollapelejä Valioliigassa kaudella 2010-2011. West Hamin Robert Green ja Norwichin John Ruddy ovat nokkimisjärjestyksessä selvästi Hartin takana.
Vaikka Englanti selvitti karsinnan ilman tappioita, joukkueen peli ei vakuuttanut. Kotikentällä joukkue jäi tasapeleihin Montenegron ja Sveitsin kanssa sekä voitti vain vaivoin ”pikkuveljensä” Walesin. Samanlaisilla mielikuvituksettomilla esityksillä Englanti on pahoissa vaikeuksissa Euroopan huippumaita, kuten Espanjaa tai Saksaa vastaan. Toisaalta jos joukkue saa hengen päälle, sitä voi olla vaikea pysäyttää.
- Koska kyseessä on Englanti, menestykseksi voi laskea vain sen, jos joukkue menee pitkälle. Tekisi mieli jopa sanoa, että menestyksenä voi pitää vain mestaruutta. Haluaisin ihmisten kuitenkin antaa meille hieman liikkumavaraa siinä mielessä. Fabio Capellon eroaminen teki tilanteesta erilaisen, pohtii Hodgson.
- Uefan tarkkailijana eri turnauksissa olen kokenut, että englantilainen jalkapallo arvostetaan erittäin korkealle. Kaikki, kuten me itse, ihmettelevät sitä, ettemme ole kyenneet hyödyntämään tuottamaamme lahjakkuutta. Olisi kuitenkin liioittelua sanoa, että jokin asia on täysin pielessä. Se pitää silti paikkansa, että pystymme parantamaan monissa asioissa.
Englannin ottelut EM-karsinnassa
Englanti – Bulgaria 4-0 (Defoe 3, A. Johnson)
Sveitsi – Englanti 1-3 (Rooney, A. Johnson, Bent)
Englanti – Montenegro 0-0
Wales – Englanti 0-2 (Lampard, Bent)
Englanti – Sveitsi 2-2 (Lampard, Young)
Bulgaria – Englanti 0-3 (Cahill, Rooney 2)
Englanti – Wales 1-0 (Young)
Montenegro – Englanti 2-2 (Young, Bent)
