Ohjelma
Ratsastus (este, kenttä, koulu)

Kilpailupaikka
Greenwich Park  

Ratsastus oli olympiaohjelmassa ensimmäistä kertaa vuonna 1900. Pysyvästi laji tuli ohjelmaan 1912. Vuoden 1956 olympialaiset ratsastuskilpailut järjestettiin Australian ankarien karanteenisäännösten vuoksi Tukholmassa.

Olympiakisojen lajivalikoima on pysynyt vakiona vuodesta 1928. Aiemmin osallistumisoikeus oli rajoitettu upseereihin ja herrasmiehiin. Ruotsi menetti 1948 kouluratsastuksen joukkuekullan, kun paljastui, että yksi joukkueen jäsenistä oli ”vain” kersantti.

Lajin alkuaikoina osallistujat tunsivat toisensa hyvin ja säännöissä sallittiin pieniä variaatioita. Säännöt kirjattiin yhteen muotoon vuonna 1921. Rajoitukset poistettiin 1952 kisoihin, jolloin naisetkin pääsivät mukaan. Kisoissa Lis Hartel voitti heti ensimmäisenä naisena ratsastuksen olympiamitalia, hopeaa kouluratsastuksessa.

Ensimmäisen henkilökohtainen naiskultamitalisti oli Länsi-Saksan Liselott Linsenhoff, joka voitti kouluratsastuksen vuonna 1972. Sen jälkeen kouluratsastuksen kultamitalisti on ollut vain kerran mies. Kenttä- ja esteratsastuksessa nainen ei sen sijaan vielä koskaan ole ottanut henkilökohtaista kultamitalia.

Ratsastus on ainoa olympialaji, jossa mukana on myös eläimiä. Ratsastaja ja hevonen muodostavat joukkueen. Ratsastus on harvinainen laji myös, koska siinä miehet ja naiset kilpailevat nykyään rintarinnan.

Kyrklund edustanut Suomea ahkerasti

Suomella on olympiaratsastuksista useita viidensiä sijoja. Mm. Kyra Kyrklund on ollut kouluratsastuksessa viides kolme kertaa (1980, 1988, 1992). Suomalaissyntyinen upseeri Ernst Linder voitti kouluratsastuskultaa Pariisissa 1924, mutta Ruotsin väreissä.

Kyrklund on edustanut Suomea viisissä olympiakisoissa 1980–96. Hänet valittiin myös vuosien 2000 ja 2004 kisoihin, mutta hevosen loukkaantuminen esti kilpailumatkan kummallakin kertaa.

ESTERATSASTUS LONTOOSSA

Urheilijakiintiö
75 urheilijaa

Ohjelma
Esteratsastus

Nykyinen esteratsastus perustuu ketunmetsästykseen. Metsästyksestä innostuneet britit ja amerikkalaiset halusivat testata hevosiaan systemaattisesti. Ensimmäiset viralliset kisat järjestettiin Irlannissa 1800-luvulla. Lajin tekniikkaa kehitti italialainen Federico Caprilli, jota on kutsuttu modernin ratsastuksen isäksi.

Esteratsastuksessa kierretään 12-14 esteen rata. Esteiden maksimikorkeus on 170 senttiä ja vesihaudan maksimipituus 4,5 metriä.

Pudotukset tuovat neljä virhepistettä. Lisää virhepisteitä tulee kaatumisista, kieltäytymisistä ja ajan ylityksestä.

Esteratsastuskilpailussa hypätään viisi kierrosta. Näistä kahden kierroksen perusteella jaetaan joukkuemitalit ja kaikkien viiden perusteella henkilökohtaiset mitalit. Jos kaksi tai useampi ratsukko on tasapisteissä mitalisijoilla, järjestetään näiden ratsukkojen kesken uusintakierros.