Viime keväänä seitsemänneksi yltäneen Evertonin lienee turha haaveilla monta pykälää paremmista sijoituksista jalkapallon Englannin Valioliigassa. Kausi kuitenkin päättyi komeaan tappiottomaan putkeen, ja tälläkin kertaa vastaavia otteita kaivattaisiin jo syksystä lähtien.

Maaliskuusta 2002 lähtien Evertonia luotsannut David Moyes on Valioliigan nykymanagereista kolmanneksi pitkäaikaisin. Vain Manchester Unitedin Sir Alex Ferguson ja Arsenalin Arsene Wenger ovat häärineet toimessaan pidempään. Ensi vuonna 50 vuotta täyttävä Moyes on alusta asti nauttinut fanien luottamusta, vaikka joukkue ei ole voittanut hänen aikakaudellaan ainuttakaan pokaalia. Kaudella 2011-2012 Goodison Parkilla ilahdutti se, että paikallisvastustaja Liverpool jäi liigassa taakse.

Everton on jo pitkään kaivannut kärkeen huippuviimeistelijää ja välillä se on joutunut pelaamaan jopa ilman varsinaista kärkimiestä. Tammikuussa seura haali Rangersista riveihinsä kroatialaisen Nikica Jelavicin, jonka kevätkausi oli lupauksia herättävä. Maaleja tuli mukavassa tahdissa, ja hyvät suoritukset palkittiin kertaalleen jopa Kuukauden pelaajan palkinnolla. Evertonin ongelmaksi voi nousta se, että maalintekovastuu on liikaa yhden miehen harteilla.

Moyes luottaa siihen, että Jelavicin entinen seurakaveri Steven Naismith pystyy tarjoamaan hyvää taustatukea kärjessä. Skotlannin liigassa jälki oli erinomaista, mutta hyppäys Englannin pääsarjatasolle on tietysti suuri. Naismith on siinä mielessä käyttökelpoinen pelaaja Evertonille, että hän pystyy pelaamaan hyökkäyspäässä millä tahansa pelipaikalla. Pre-seasonin ottelussa AEK Ateenaa vastaan mies paukutti jo lupaavasti hattutempun.

Vahva Victor Anichebe, jota on usein käytetty vaihtopelaajana, kantaa hänkin oman kortensa kekoon viimeistelyssä. Yhä enemmän kaivataan myös kreikkalaiselta Apostolos Velliosilta ja senegalilaiselta Magaye Gueyeltä, joka oli ainoana Everton-pelaajana mukana Lontoon olympiakisoissa. Yksi tärkeiden maalien tekijä on nyt nimittäin joukosta poissa, sillä aussipelaaja Tim Cahill jätti ryhmän heinäkuun lopulla siirryttyään Teemu Tainion seurakaveriksi New York Red Bullsiin.

Cahill teki ison osan maaleistaan puskemalla, mutta pääpelivoimaa joukkueesta löytyy toki edelleen. Yksi ilmatilan herroista on belgialainen Marouane Fellaini, joka tekee hyvällä prosentilla katkoja ja taklauksia keskikentällä. Sellainen rooli sopii myös 35-vuotiaalle kipparille Phil Nevillelle, joka pystyy pelaamaan paikalla kuin paikalla, keskikentän ohella useimmiten laitapuolustajana.

Kokemusta keskikentälle tuo myös Leon Osman, joka on edustanut Evertonia koko Valioliigauransa ajan. Merseysidella miehen arvo joukkueelleen tiedetään. Tammikuussa ryhmään saapunut Darron Gibson on puolestaan voittajatyyppi, joka ei ole kentällä ollessaan kokenut tappiota Valioliigassa pitkään aikaan. Kaiken lisäksi irlantilaisella on mieletön hevosenpotku, joka on merkittävä pelote vastustajille. Gibsonin maanmies Seamus Coleman häärii oikealla laidalla, vasemmalle itseoikeutettu valinta on Tottenhamista pysyvällä siirrolla haalittu eteläafrikkalainen Steven Pienaar.

Evertonin juniorituotannosta putkahtaa aika ajoin esiin todellisia helmiä, joista yksi esimerkki on Manchester Cityyn isolla rahalla viikonloppuna siirtynyt Jack Rodwell. Viimeisin kasvatti on 18-vuotias keskikentän keskustan pelaaja Ross Barkley. Toistaiseksi pelit edustusjoukkueessa ovat olleet vielä vähissä, mutta hiljaisen nuorukaisen valtava potentiaali on ollut näkyvissä jo kauan. Moyesin luonnehdinnan mukaan Barkleylla on loistava kosketus palloon, hyvä pelinäkemys ja näyttävyyttä. Kokoakin löytyy riittävästi.

Puolustus on Goodison Parkilla tilkitty kiitettävään kuntoon. Siitä kielii se, että vain Manchester City ja Manchester United päästivät kaudella 2011-2012 vähemmän liigamaaleja. Yksi valopilkuista on ollut kokenut toppari Sylvain Distin, jonka Everton-kollegat valitsivat seuran Vuoden pelaajaksi. Moni puolestaan pitää erikoistilannespesialisti Leighton Bainesia Valioliigan parhaana vasempana laitapuolustajana. Lisäksi tämä pelaa hyvin yhteen Pienaarin kanssa.

Keskuspuolustukseen ovat tarjolla myös muun muassa John Heitinga ja Phil Jagielka, molemmat maajoukkuepelaajia. Oikealla puolestaan häärii nykyjoukkueen pitkäaikaisin Everton-pelaaja, 31-vuotias Tony Hibbert. Hän ei ole pitkän ammattilaisuransa aikana onnistunut virallisessa ottelussa kertaakaan maalinteossa, ja fanit panivatkin muutama vuosi sitten pystyyn ”Hibbert Scores We Riot” –kampanjan. Aiemmin tässä kuussa Hibbert sitten onnistui Testimonial-ottelussaan ja maalia seurasi melkoinen show.

Tolppien väli on turvattu vuoteen 2016 saakka, sillä jenkkivahti Tim Howard solmi keväällä monivuotisen jatkosopimuksen. Mies liittyi viime kaudella harvinaiseen seuraan tehtyään maalin onnekkaalla avauspotkullaan ottelussa Boltonia vastaan. Howardin luonteesta kertoo paljon se, ettei hän halunnut tuulettaa osumaansa tuntiessaan sympatiaa virkaveljeään Adam Bogdania kohtaan.