Fuerteventura on uusi tuttavuus. Vuokra-autolla köröttelin lentokentältä kohti saaren pohjoisosaa. Upeat hiekkadyynit muistutti minua Playa del Inglesistä. "Jassoo, turistigettoon menossa" ajattelin siinä vaiheessa. Turistigettojahan nämä Kanariansaaren kohteet ovat, mutta Fuerteventura on yllättänyt minut positiivisella tavalla.

Sain pyörän kasattua ja lähdin saman tien hieman pyörittelemään. Olen varmaan joskus ennenkin ajanut pyörällä ja löysin saman tien hyvän pyöritysrytmin. Tsekkailin hieman aluetta ja löysin supermarketin. Paikallisten suosima marketti. Hyvä, juttu. Sieltä saisin tuoretta kamaa ja hakea kanisteritolkulla juomavettä.

Ensimmäinen virallinen lenkki. Lähdin kohti etelää. Yhdessä vaiheessa sivutieltä ilmestyi kaksi pyöräilijää. Paikallisia puhetyylistä päätellen. Hanskat, kengänsuojat, pitkät ajohousut, paksu takki. Mittari näytti lähes kaksikymmentä astetta. Turistipyöräilijät tulivat vastaan lyhyissä ajohousuissa ja ajopaidassa. Minulla oli sentään irtohihat, tuulta pitävä liivi päällä ja irtolahkeet.

Ajelin jonkun aikaa paikallisten perässä. En halunnut ohittaa, koska minua alkaa suunnattomasti ärsyttää, jos joku hinkkaa perässäni. Vauhti oli mielestäni kuitenkin liian hidasta, ajoin rinnalle, katsoin heitä ja sanoin "hello, hola". "Hola!" vastasivat.

Jättivät hieman väliä. Kiitos! Eivät rupea puuskuttamaan niskaan. Huomasin oikealla pienen kylän. Sinne voisi mennä ja katsoa minne päin tie vie. Paikalliset huusivat minulle että tie päättyy jonkun matkan päästä, sinne ei kannata mennä. Ok, espanjaksi tuo lause oli sanottu. Kysyin jos puhuvat englantia, eivät puhuneet. Jatkoimme matkaa yhdessä ja parin tunnin aikana tiesin kaiken Fuerten saaresta.

Yhteinen kielemme oli spanlano. En osaa sanaakaan espanjaa, mutta sen sijaan italian kielen osaaminen auttoi meitä kommunikoimaan. Muutin vain italian kielen sanoja niin, että se kuulosti espanjalta, spanlanoa siis. Hyvin toimi ja nyt minulla on kaksi uutta fania täällä Fuerten saarella.

Tiet täällä saarella ovat myös erittäin rauhallisia. Paikalliset autoilijat, olkoon sitten omalla autolla liikenteessä tai ammattikuljettajia, ovat kaikille hienoja esimerkkejä. En ole koskaan kokenut tällaista, että autoilija odottaa minuuttikaupalla ennen kuin ohittaa. Ohittaa vasta kun tilaa on riittävästi ja jättää kunnon etäisyyden pyöräilijään. Haluaisin ottaa nämä paikalliset autoilijat mukaani, kun palaan manner Eurooppaan. Voisivat opettaa meille muille miten autolla ajetaan.

Saarella on rauhallista, rento meininki. Varmasti tämä rentous näkyy myös juuri liikenteessä. Mikäs kiire tässä on.

Nyt mä lähden lenkille. Hasta luego!

Pia Sundstedt