Tunnemuistiin Sydneyn kisat ovatkin jääneet paremmin vanhasta Ranskan vallankumouksen teemasta vapaus, veljeys, tasa-arvo kuin olympiakisojen hokemasta nopeammin, voimakkaammin, korkeammalta. Ehkä siinä on mukana subjektiivista havainnointia, mutta syntynyttä yhteyttä tunteen ja todellisuuden välille on mahdoton arvioida toisella tavalla.

Toisaalta on sanottu, että Cathy Freemanin valitseminen olympiatulen sytyttäjäksi Sydneyssä oli osoitus valtaapitävien muuttumassa olevasta suhtautumisesta Australian alkuperäiskansaan, aboriginaaleihin. Aina on kuitenkin pakko muistuttaa, ellei muita niin itseään siitä, että olympiakisat ovat joka kerta olleet ennen kaikkea juhla, joissa realismi on puettu hetkeksi uusiin vaatteisiin. Kisojen ilosanomaan sisältyy joka kerta annos propagandaa, jonka hälvettyä todellisuus ei välttämättä ihan vastaa mainosta.

Sydneyssä juhlan tunnetaso joka tapauksessa ajoittain hipoi korkeuksia Waltzing Matildan melodian kautta, vaikka kysymyksessä onkin aika karmea ”pensasballadi” Matilda - laukusta ja miehestä, joka väärinkäsityksen tuloksena hukuttautuu luonnonkaivoon. Australialaiset, joille matkan mitta erämaassakin on ”walkabout” eli noin suunnilleen päivän kävelymatka, ovat aina osanneet romantisoida sinänsä alun perin karuja olojaan.

Australian luonnon mahdollisuudet tulivat erinomaisesti esiin kisoissa. Esimerkiksi ensimmäistä kertaa ohjelmassa oli triathlon, jonka kilpailut käytiin upeissa maisemissa Sydneyn oopperatalon ympäristössä. Uintiosuudelle oli annettu jopa haiden hyökkäyksistä varoitus, mutta valkohait ja muut pysyivät poissa olympiarauhan merkeissä ja kenties muistakin syistä.

Australiassa on myös yhdeksän maailman kymmenestä myrkyllisimmästä käärmeestä. Niistä yksi, ”redbilly”, oli iskuetäisyydellä radion ampumaselostajasta Jukka Pelkosesta, jota paikallinen poliisi ase kädessä ehti kuitenkin varoittaa. Jukka tuli myös hetkeksi kuuluisaksi kuvatessaan millainen ilmiö on savikiekon rikkoutuminen. ”Siitä lähtee tuollainen alushousujen värinen pöllähdys”, hän kertoi asian värikkäästi, mutta aukottomasti.

Median parakkikylään tuotiin kenguruja ja muita pomppijoita aitaukseen, josta ne eivät koskaan pyrkineet pois. Radio yleisurheilun asiantuntija Heikki Leppäselle selvisi miksi - aidasta sai terhakan sähköiskun. Ehkä aitaus olikin sisäänpyrkijöitä varten. Australiassa kun melkein kaikki on toisinpäin, ollaanhan siellä alati pää alaspäin, down under.

Mitaleita jaettiin kymmenen vuotta

Olympiakisat tuottavat sankareita, mutta joskus ne tuovat myös pisteen sankaruudelle. Sydneyssä voittamaton venäläispainija Aleksandr Karelin koki odottamattoman. Hän oli voittanut urallaan jo kolme olympiakultaa, 12 Euroopan ja yhdeksän maailmanmestaruutta, kun Sydneyssä raskaan sarja finaalissa vastaan asettui yhdysvaltalainen Rulon Gardner. Kolme vuotta aiemmin Gardner oli muiden tapaan kaatunut Karelinin alle.

Ennen Sydneyn finaalia Karelin oli ollut 13 vuotta häkellyttävän ylivoimainen, eikä ollut esimerkiksi kuuteen vuoteen antanut vastustajilleen pistettäkään. Nyt sen pisteen teki Gardner ja kukisti painin Goljatin, tosin ei yhdysvaltalainenkaan kooltaan mikään Daavid ollut. Ei siis edes voittamaton Karelin pystynyt koko uraansa voittamattomana. Silti aika hyvin pojalta, joka syntyi yli seitsemänkiloisena ja jonka äiti aina pelkäsi poikansa loukkaantuvan vaarallisen tuntuisessa lajissa. Uran jälkeen on kelvannut duumassa kansaa edustaa.

Karelinin kukistuminen oli yksi Sydneyn suurista yllätyksistä. Suurempia yllätyksiä oli kuitenkin vielä luvassa uuden vuosituhannen edetessä. Ensin vuonna 2007 kolme kultamitalia ja kaksi pronssia Sydneyssä voittanut pikajuoksija Marion Jones tunnusti käyttäneensä hormoneja ja menetti mitalinsa. Mitalit lähtivät aluksi myös viideltä muulta viestissä mukana olleelta USA:n juoksijalta, jotka myöhemmin kuitenkin saivat mitalinsa takaisin – muistoksi siitä, että he tavallaan voittivat.

Vuotta myöhemmin oli USA:n miesten 4x400 metrin kultajoukkueeseen kuuluneen Antonio Pettigrewn vuoro tunnustaa kiellettyjen aineiden käyttö. Samassa rytäkässä tuumasivat kaksoset Alvin ja Calvin Harrison sekä alkuerissä juossut Jerome Young myös osallistuneensa kiellettyihin nautintoihin. Ainakin käryämättömiksi ja siis puhtaiksi joukosta jäivät ainoastaan alkuerissä juossut Angelo Taylor ja viidennen kultamitalinsa voittanut Michael Johnson, joka kuitenkin luopui mitalistaan tuntiessaan itsensä petetyksi jo Pettigrewn tunnustaessa. Viestin voittajaa ei ole julistettu kai vieläkään.

Mitalien jakomuodollisuudet jatkuivat vielä vuonna 2010, jolloin Kiinalta otettiin naisten voimistelun joukkuepronssi alaikäisen voimistelijan vuoksi. Rehellisen urheilun Sydneyssä alkanutta olympiajuhlaa kesti siis kymmenen vuotta.

Isäntämaa Australia osoitti joka tapauksessa jälleen olevansa urheilun suurvalta. Vajaan 20 miljoonan kansakunta oli peräti neljäs mitalitilastossa ja saavutti kaikkiaan 58 mitalia (16 -25-17). Valitettavasti taloudellisesti kisat olivat Sydneylle pettymys.

Olympiakisojen ajankohtakaan syyskuun lopussa, kevään korvalla ei turisteja houkutellut. Päinvastoin kaikkialla muualla Australiassa vuonna 2000 turismin määrä kasvoi enemmän kuin New South Walesin olympiaosavaltiossa. Suorituspaikkoja on edelleen tyhjillään vailla käyttöä ja vaikka olympiakisat johtivat Parramatta-joen puhdistumiseen läntisessä Sydneyssä, huoli tulevaisuudesta katseltaessa tarpeettomia olympiapaikkoja on kasvanut. Joku on sanonutkin, että oli harmillinen se kahden äänen voitto kisaisäntää äänestettäessä Pekingistä.

Sydney voi kuitenkin ylpeillä sillä ilmapiirillä millä se otti vastaan kaukaiset vieraat. Kisat olivat sellaiset kuin yleensä kaunopuheissa julistetaan – kansojen ja maailman nuorten ja vähän vanhempienkin viihteellinen ja rento kokoontuminen, jota doping ja muut ongelmat eivät tapahtumahetkellä pystyneet rikkomaan.

Pasila, ole hyvä!

Meillä aika tuntematon olympiasankari on Ison-Britannian Steve Redgrave, soutaja, joka Sydneyssä voitti kultamitalin jo viidensissä perättäisissä kisoissa. Ensimmäinen tuli Los Angelesissa perämiehettömässä nelosessa, muut sen jälkeen kaksikossa.

Aika sutinaa oli voimistelussa naisten hypyissä, jossa voimistelija toisensa jälkeen epäonnistui pahan näköisesti ja monet loukkaantuivat. Vasta kisan puolivälissä tajuttiin, että hevonen oli viisi senttiä liian matala, mikä vaikeutti huippuvoimistelijoiden ajoitusta!

Ja koripallossa 198-senttinen USA:n Vince Carter teki yhden historian kuuluisimmista donkeista ponnistamalla yli 218 senttisen ranskalaisen vähän tämän päätä raapaisten. Ranskalaiset kutsuivat tuota suoritusta ”kuoleman donkiksi”!

Suomikin sai osansa. Jopa kaksi kultamitalia eli useamman kuin yhden mitä ei ollut tapahtunut 16 vuoteen, viimeksi 1984 Los Angelesin boikottikisoissa.

Arsi Harju pyörähteli kuulassa yhdysvaltalaisten päät sekaisin niukassa senttipelissä ja toisen ottivat Thomas Johansson ja Jyrki Järvi toista kertaa olympiakisoissa purjehditussa 49er luokassa. Muistan miten kultamitali ratkesi jo viimeistä edellisessä purjehduksessa ja komennon kautta muistutimme selostajaamme Jarmo Nuotiota, että kultamitali on varma, muista Porilaisten marssi.

Sen verran Jarmolle muistutus tuli äkkiä, että hän totesi ”Porilaisten marssi, Pasila ole hyvä”. Ja Pasilahan oli hyvä, kuten on ollut aina olympiavoittojen hetkellä. Kovasti vain harvoin on viime vuosina päästy soittamaan etenkään kesäkisoissa.

Kultamitalien lisäksi Juha Hirvi tähtäili hopealle pienoiskiväärin 3x40 laukauksella, mikä sekin oli ensimmäinen ampumamitali 16 vuoteen. Neljäs mitali tuli painissa, Marko Yli-Hannuksela väänsi pronssia. Mitalitilastossa Suomi oli 31:s, eikä taakse jäänyt Ruotsi tai Norjakaan.

Ilotulitus Sydneyn kisojen päätteeksi satamassa oli mahtava jo maisemastakin johtuen. Olympiaennätykseen se ei päässyt, sillä aina on muistoissa Los Angelesin vuoden 1984 ilotulitus, joka kesti muutamaa minuuttia vaille tunnin. Se oli jo jokseenkin liikaa.

Sydneyssä päättyi myös KOK:n Juan Antonio Samaranchin vuonna 1980 Moskovasta alkanut ura presidenttinä. Atlantan poikkeuksen jälkeen hän pääsi lopetuspuheessaan sanomaan ”Sydneyn järjestäneen kaikkien aikojen parhaat kisat”.  Olen yhä samaa mieltä, vaikka parit kisat on ehditty kokea jo Sydneyn jälkeenkin.