Olivat vain valintajärjestelmän uhreja, huh, ei siis mitään hätää. Luulin, että säälittävät selitykset kertoivat huonoudesta, mutta kyse olikin yhteiskunnan syystä. Simo tulee apuun.

Hanskilla taitaa olla köppäukon kunto nykyään, kun ei tunnu pystyvän kävelemään 100 metrin matkaa vajaa 50 sekuntiin. Lämykän sorsanpojatkin uivat 100 metriä alle puoleen minuuttiin, surkeaa räpellystä koko ihmisuinti. Oiskohan muutakin järkevämpää tekemistä?

En minäkään ole huolissani, koska tämän parempaa ei ole tiedossa

ainakaan naisuintirintamalla. Miesten puolella on lievää optimismia, että

saadaan muutama uimari, joka pärjää isoissa kisoissakin.

Tavallaan ovat järjestelmän uhreja, mutta vain sen vuoksi, etteivät ole riittävässä kondiksessa.

Se on sama missä tahansa lajissa: ne, jotka menestyvät kisoissa (pääsevät finaaliin), pystyvät rikkomaan b-rajan koska vain ja jopa a:nkin. Ne, jotka eivät ole niin kovia, joutuvat jahtaamaan b-rajaa koko kauden ja vaikka se kyllä varmasti haittaakin treeniä, se kyllä on selkeä indikaattori siitä, että ei olla riittävässä kunnossa välttämättä muutenkaan. (esim. Tommi Evilä, naiskeihäänheittäjät jne).

Finaalitason urheilija kyllä pystyy tekemään rajat ilman niiden metsästämistäkin ja niihin keskittymistä mielestäni.

Koski ja Mattson ehkä uivat omaan tasoonsa nähden hyvin, mutta kun sekin jää kauas kärjestä eikä riitä edes välieriin ei siinä valintajärjestelmällä ole mitään asian kanssa tekemistä.

Olympialaisiin osallistuvalta on lupa odottaa mielellään omaa ennätystä tai ainakin kauden parastaan. Silloin urhelilija on onnistunut. Miten sillä sijoittuu ja onko sitä vasten tarkasteltuna järkevää osallistua kisoihin on taas toinen keskustelu. Tähän minusta vaikuttaa mm. se, onko urheilija nuori jolloin oikeasti kisakokemuksen kartuttamisella on merkitystä myöhempää uraa ajatellen. Kaiken nähnyttä on turha minusta lähettää kisoihin, jos pistesija ei ole realismia. Tosin taas sponsorit ja sitä kautta liitot ovat varmasti toista mieltä, näkyvyydestä kun maksetaan.

Valintajärjestelmän pitäisi ehdottomasti olla sellainen, että se ei yhtään haittaa valmistautumista kisoihin. Näytöt annetaan joko todella ajoissa tai sitten viime metreillä, kun kuntopiikkin ajoitus kisoihin on tekeillä.

Kommentoijat puhuvat asiaa, ihmeellistä selittelyä Hanskilta. Eihän hän ole enää vastuussa tuloksista?

Kisarajoja rikkovat ne jotka siihen pystyvät. Kyllä treenamalla pärjää, on aina pärjännyt.

Suomalaiset ovat surkeita, varsinkin naiset innostuvat vain jostain puhelinnumeroista eikä itse suorituksista.

Apua! Uskooko joku Hanski, ei kai hän itsekään tuota selitystään, jonka ns. hiasta veti, usko.

Totuushan on, ettei yhtään uimaria, naisten sulkapalloilijaa, tennispelaajaa olisi pitänyt kustantaa tänne. Altaan ja kentän reunalla voi olla Suomessakin, sijoitukset ja tulokset puhuvat siitä. Jos suomalaiset etsivät romansseja ja ihailijoita, niin ei sitä pitäisi tukea verovaroilla. Hävettää olla suomalainen. Lopettakaa uhoaminen ja katsokaa totuutta silmiin.

Hanskin kommentti valintajärjestelmän ongelmista on yksi selvä ja helposti korjattavissa oleva syy suomalaisuimareiden surkeisiin suorituksiin arvokisoissa. Olympia-, MM- ja EM-kisavalinnat pitäisi tehdä niin kuin muissakin maissa järjestämällä valintakisat 6-10 kk ennen kisaa ja valitsemalla joukkueen valintakisan näyttöjen perusteella. Tämä antaisi uimareille mahdollisuuden keskittyä kunnolla harjoitteluun eikä iänikuiseen rajojen jahtaamiseen. Lisäksi uimarit saisivat näissä valintakisoissa harjoitella optimisuorituksen tekoa tuikassa paikassa. Miksi rajoja pitäisi saada rikkoa 18 kk ajan kymmenissä kisoissa kun ei sitä suoritusta arvokisoissakaan saa uusia parin viikon kuluttua, jos ei sinä päivänä satu kulkemaan. Eikö kauden päätavoite pitäisi olla oma ennätys tai vähintään kauden paras suoritus kauden pääkilpailuissa, eikä ainoastaan joukkueeseen pääsy?