Uinti on varsin yksipuolinen laji. Siinä pärjää tietynlaisilla ominaisuuksilla siunatut, mikä nähtiin tällakin kertaa. Tyyli on suurin piirten yhdentekevää, uskoisin, että huippujuoksija olisi myös hyvä kinkkaaja. Tätähän se on 200 sekari, 400 vastaava, 50 vapaa jne. jne.

Matkoihin roimasti lisää vaihteluvuutta/pituutta (100, 200, 400, 800 1500, 5000) ja ainakin hölmöt rinta- ja perhonen pois lajeista. Säälittävää, että kuninkuuslajina on 1500 metrin uinti, kun triahtlonissa uidaan saman verran ja tehdään paljon muuta päälle.

Rahaa uimareille on turha antaa, ei kirvesmieskään saa palkkaa, jos talo romahtaa, vaikka naulaa olisi treeneissä hakattu miten kovaa seinään.

Uinti on laji, jossa 15-vuotiaat voivat voittaa olympialaisissa. Lukion suorittanut on jo siis kokenut uimari. Siinä vaiheessa voidaan varmaan tehdä aika hyvä arvio mahdollisuuksista tienata elanto ammattilaisena. Aivan normaalia että suurin osa putoaa pois tässä vaiheessa.

Rahaa ja panostusta niihin, joilla oikeasti on mahdollisuuksia jopa

kansainväliselle huipulle. Miesten puolella on muutama ja naisten

puolella ei ole näkyvissä yhtäkään.

Ei ongelma ole vain uinnin. Koko suomalainen urheilujärjestelmä on täysin mätä. Pasilanmäki täynnä toinen toistaan "viisampaa" päättäjää.

Jo SM-tasolla uinti vaatii harjoittelua 2 krt/pv , 2-3 t/krt , kuutena päivänä viikossa 45-48 viikkoa vuodessa. Uimarit tai vanhemmat maksavat lähes kaikki valmennusmaksut, ratamaksut, leirit, kisamatkat ja varusteet itse. Kustannuksia kertyy vuositasolla tuhansia euroja. Lisäksi harjoittelun ja opiskelun yhdistäminen on haastavaa. Edes urheiluakatemiat eivät tällä hetkellä tarjoa juuri mitään käytännön tukea urheilijan arkeen.

Uinnin ongelmat kyllä voidaan nostaa koskemaan koko suomen huippu-urheilua. Rahaa tuhlataan. Aivan järkyttävästi menee rahaa olympiakomiteoille ja muille järjestöille eli ei-urheilujoille. Suomessa olisi melkein pakko luoda kunnon valmennuskeskukset, joihin sitten huiput voisivat tulla. Muissa maissa huiput harjoittelet muiden kovien tekijöiden kanssa päivittäin ja keskittävät tietotaitoa, motivaatiota ja erityisesti rahaa. Kunnon valmennuskeskuksen kautta olisi myös helpompaa tehdä yhteistyötä opintojen kanssa ja järjestää sopivia määriä töitä urheilujoille sopivissa tilanteissa. Tavoitteena olisi keskus, jossa urheilijat urheilisivat ja voisivat luottaa siihen, että muut asiat järjestyvät ja niistä ei tarvitse murehtia.

Niitä 15-vuotiaita huippuja on kumminkin olemattoman vähän. Suomessa ei ole tarpeeksi urheilijoita, eikä tarpeeksi kovaa seulaa, jolla ne huiput aina löydettäisiin, joten siksi pitää myös panostaa niihin myöhemmin huipulle tuleviin (20+) urheilijoihin.

Niin Olympiakomitean kokeiluna on ammunnassa ollut sopimus vaatimus jossa urheilija luovuttaa tukea lajiliitolle eikä niin että lajiliitto tukee urheilijaa. Lisäksi on vaatimus yhden välinevalmistajan välineelle ja ne joilla on muut välineet suljetaan pois koska joutuisi luopumaan omasta tukijasta liiton hyväksi. Huomiona on että tässä on olympiakomitean järjestelmän kokeilusta. Se mitä sopimusasiat kuuluvat olympiakomitealle niin on ihmetettelyn aihe.

Yksi urheilija on jätetty tällä sopimuksella kaikkien niin valtion kuin myös olympiakomitean tukien ulkopuolelle. Kyse on ranking listalla vuonna 2009 - 2010 korkeimmalla olleesta ampujasta jonka ikä on tuolloin ollut 18v.

Tätä nuorta urheilijaa ei ole päästetty kilpailemaan vuoden 2009 jälkeen jolloin on tullut vaatimukset tästä on kyse Suomalaisessa urheilussa. Kyse on pakosta ei sopimisesta tai siitä että parhaat lähetetään vaan ne joista saadaan parastulos taloudellisesti lajiliitolle ja Ok lle.

kärjistettynä :lyhyen ja pitkän radan kilpailut ovat kaksi eri lajia ja vaativat eri ominaisuuksia. Vaikka uimarin kestävyyspohja on riittämätön pitkälle radalle, hyvällä startilla ja hyvillä käännöksillä ja keskittymällä vain 50m matkoille lyhyen radan kisoissa on mahdollisuus pärjätä myös kv. tasolla. Niin kuin K.Ormo on moneen kertaan todennut ja viimeksi Urheilulehden hyvässä jutussa avainasiat uimarin menestymiselle myös pitkän radan kisoissa ovat kestävyys ja tekniikka, Jos laiminlyöt kestävyysharjoittelun, pitkän radan kisoissa on turha haaveilla kv. menestyksestä.

Ensin pitää kieltää ja lopettaa pesäpallo. Tuo laji vie suuren osan lahjakkaita urheilijoita vähäpätöiselle lajille. Toinen poistettava laji on salibandy ja samoilla perusteilla. Kolmas suunnistus...

Miten esim. Jani Sievinen ja Antti Kasvio nousivat maailman huipulle? Ei siitä ole niin kovin kauan.