Hiihto |

Hiihtovalmentaja kiistää dokumenttielokuvan väitteet dopingista

Italian miesten hiihtomaajoukkueen päävalmentajana vuosina 1984-90 työskennellyt Jarmo Punkkinen ihmettelee uuden dokumenttielokuvan väitteitä hänen osallisuudestaan kiellettyjen aineiden käyttöön Italian-vuosinaan.

Jarmo Punkkinen.
Jarmo Punkkinen. (Arkistokuva) Kuva: YLE

Maanantaina ennakkonäytöksensä saanut Sinivalkoinen valhe –dokumenttielokuva väittää, että Punkkisen aikakaudella painostettiin dopingin – lähinnä veritankkauksen – käyttöön mikäli urheilija halusi Italian A-maajoukkueeseen.

Entinen maajoukkuetason hiihtäjä Giuseppe Pulié sanoo, että ennen Calgaryn olympiakisoja 1988 kaikki urheilijat kävivät Ferraran tutkimusklinikalla luovuttamassa verta veritankkausta varten.

- Sen jälkeen sanoin lääkärille, että jos osallistunkin Calgaryn olympialaisiin, en suostuisi käyttämään veritankkausta. Ilmeisesti se häiritsi jotakuta ja siksi minut heti pudotettiin joukkueesta. Verensiirtoja käytettiin vuoteen 1988 asti. Ehkä pidempäänkin, mutta vuoden -88 jälkeen alettiin käyttää muita keinoja, Pulié kertoo puhelinhaastattelussa dokumentissa.

- Puhutteko eposta?

- Kyllä, juuri siitä.

Punkkisen mukaan Pulié kuului hänen päävalmentajakaudellaan B-maajoukkueeseen, eikä hän ollut urheilijan kanssa tekemisissä.

Pulié saa taustatukea A-maajoukkueeseen 80-luvulla kuuluneelta Silvano Barcolta, joka sanoo suostuneensa veritankkaukseen Punkkisen kannustamana ja professori Francesco Conconin johdolla.

- Veritankkausta ehdotettiin minulle ensimmäisen kerran jo vuonna 1986. Punkkinen ja (apuvalmentaja Alessandro) Vanoi tiesivät tarkasti, kuka käytti ja kuka ei, ja Conconi oli mukana, Barco sanoo dokumenttielokuvassa.

Barco otti veritankkauksen esille ensimmäisen kerran jo vuonna 2000 Yleisradion MOT-ohjelmassa. Punkkinen on systemaattisesti kiistänyt Barcon väitteet osallisuudestaan veridopingiin.

Hiihtäjät avautuivat poliisikuulusteluissa

Dokumenttielokuvan mukaan myös hiihtäjät Pierino Confortola, Albert Walder ja Giulio Capitanio todistivat 1990-luvun lopun poliisikuulusteluissa, että he käyttivät veritankkausta maajoukkueen valmentajan johdolla, ja että lähes koko miesten maajoukkue oli mukana juonessa.

Myös tutkinnasta vastannut syyttäjä Pierguido Soprani piti dopingin käyttöä selvänä.

- Pystyimme todistamaan, että he olivat käyttäneet verensiirtoja ja myöhemmin epoa. Saimme nämä vahvistettua, vaikka rikokset olivatkin vanhentuneet, Soprani sanoo dokumentissa.

Punkkinen sanoo Yle Urheilulle tuntevansa huonosti poliisikuulusteluissa todistaneita italialaishiihtäjiä.

- Kun kesällä 1984 aloitimme Asko Lahdelman kanssa Italian maajoukkueen valmentajina, niin maajoukkue oli valittu ja Confortola ei kuulunut joukkueeseen. Taustoja en tiedä, enkä myöskään tunne häntä enkä koskaan edes keskustellut hänen kanssaan.

- Capitanio oli muistaakseni nimenä maajoukkueessa, mutta ei jaksanut enää harjoitella tosissaan eikä yltänyt edustustehtäviin. Walder oli maajoukkueessa koko valmennuskauteni. Tiesin hänen sairastelleen, mutta en syytä sairasteluun tarkemmin, Punkkinen kommentoi Yle Urheilulle.

Jarmo Punkkinen seurasi Italian päävalmentajana Vilho Sadeharjua, jonka aikana veritankkaus oli vielä urheilussa sallittua. Veritankkaus kiellettiin vuonna 1985.

Sadeharjun mukaan kaikki Italian maajoukkueen hiihtäjät käyttivät hänen aikanaan veritankkausta. Sadeharju on kertonut itsekin kokeilleensa veritankkausta sillä seurauksella, että hänen hemoglobiiniarvonsa kohosivat lähes 30 prosenttia.

Punkkinen:  En tehnyt yhteistyötä Conconin kanssa

Dokumentissa italialainen dosentti, dopingtutkija Sandro Donati sanoo, että Punkkinen sai Italiaan tullessaan johdettavakseen joukkueen, jolla oli kokemusta verensiirrosta.

Donati on vakuuttunut, että Punkkinen teki tiivistä yhteistyötä Francesco Conconin kanssa. Ferraran yliopiston professorin sanotaan oppineen veritankkauksen salat suomalaisilta ja erityisesti suomalaisilta kestävyysjuoksijoilta.

Conconi alkoi alun perin tutkia veritankkausta löytääkseen siitä apua anemian hoitoon, mutta huomasi pian veritankkauksen hyödyt huippu-urheilussa. Conconi tutki veritankkausta jopa Kansainvälisen olympiakomitean rahoittamana, mutta hänen on todettu siirtyneen antidopingtyöstä aidan toiselle puolelle.

Conconi teki läheistä yhteistyötä monien italialaisten huippupyöräilijöiden kanssa, ja hänen sanotaan tuoneen epo-hormonit ja muut kielletyt menetelmät pyöräilijöiden käyttöön.

- Conconi ei ollut hiihtomaajoukkueen lääkärinä eikä testauksesta vastaavana 1984-1990 välisenä aikana. Joukkueen lääkäriksi tuli (Rodolfo) Tavana, joka toimi lääkärinä muistaakseni 1988 asti, jolloin siirtyi AC Milanin lääkäriksi ja hänen korvaajaansa en muista nimeltä.

- Fyysisen kunnon eli kestävyyden testit olivat professori Mognonin vastuulla Milanossa olevassa tutkimuslaitoksessa. Testi oli sama, mitä käytetään edelleen Suomessa monissa testilabroissa: sauvakävelytesti nousevalla kuormalla, Punkkinen kertoo ja jatkaa:

- Conconin olen tavannut pari kertaa. Hän ei ollut tuona jaksona akkreditoituna yksissäkään hiihdon arvokisoissa. Tiesin hänen tekevän tutkimustoimintaa Ferrarassa. En ole koskaan käynyt hänen yliopistollaan tai tutkimuspaikassa, Punkkinen sanoo.

”Elokuva on irrotettu kokonaisuudestaan”

Punkkisen mielestä elokuva on irrotettu täysin kokonaisuudestaan ja siinä on vain yksi näkökulma ja lähestymistapa kilpahiihtoon.

- Vaikuttaa siltä, että millään tavalla ei ole huomioitu hiihtotavan suurta myllerrystä perinteisestä hiihdosta vapaaseen ja siihen, miten kukin maa silloin osasi reagoida siihen. Voidaan sanoa, että hiihto alkoi vuonna 1985 alusta.

- Toinen seikka, joka ei näytä olevan esillä on Cera F -luistovoide, mikä oli vain Italian maajoukkueen käytössä vuosina 1984-1987. Tänäkään päivänä ei ole mahdollista menestyä minkään tasoisissa kisoissa ilman fluoriluistovoidetta, Punkkinen sanoo.

Punkkinen haluaa ottaa esille myös Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n ottamien veriarvojen tulokset 1990-luvun vaihteessa.

- Tietääkseni Lahden MM-kisoissa 1989 otetut verikokeet eivät viitanneet epoon tai muuhun verimanipulointiin. Sen sijaan 1990-luvun alussa veriarvot alkoivat nousta ja johtivat siihen, että FIS asetti hemoglobiinirajat. Tuota kehitystä oli tekemässä myös suomalainen Tapio Videman.

- Minusta on harmi, että testausjärjestelmät eivät olleet 1980-luvulla niin kehittyneitä kuin tänään. Linjani on aina ollut selkeä: mitä enemmän testataan sen parempi, Punkkinen sanoo.

Keskustele uutisesta 142 kommenttia

Suomalainen huippu-urheilu pesee edelleen likapyykkejään. Uskotko, että dopingpaljastukset ja tiukentunut valvonta johtavat puhtaampaan kilpaurheiluun jatkossa?

Siirry keskusteluun

Tuoreimmat aiheesta: Hiihto

Urheilun pääuutiset

Yleisurheilu

Etelätalo repäisi komean keihäskaaren

Lassi Etelätalo kuvassa

Suosittelemme

Urheilun tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä