Testeissä oli yllättävän paljon työtä, jotta sain auton mieleisekseni. Lopputulos kuitenkin lienee hyvä, sillä myös Loeb otti käyttämäni säädöt omaan autoonsa. Voittamassamme Norjan rallissa varmistuimme vielä parista säätöjutusta ja nyt kaikki pitäisi olla kohdallaan kilpailua varten. Myös itseluottamukseni on lumikisaa varten tapissa. Parempi kuitenkin ajaa ensin ja katsella tuloksia vasta sitten. Kaikenlaista odottamatontakin kun voi välillä osua tielle…

Olimme nimittäin lumen kanssa suorastaan pulassa Monten testeissä joulukuussa. Emme tosin WRC-autollamme. Tarkoituksemme oli ajella vuokra-autolla testipäivän jälkeen hotellille, joka sijaitsi vuorenrinteellä suunnilleen kilometrin korkeammalla kuin testipätkä, jota olimme päivällä ajaneet. Sitten alkoi ripotella lunta.

Jarmon ja etuautomiehemme Kankkusen Timon kanssa ihmettelimme, kuinka paikalliset autoilijat asentelivat tien varressa lumiketjuja renkaisiinsa. Omasta mielestämme moinen lumimäärä ei olisi vielä antanut aihetta siihen. Ja kyllähän Suomalainen lumella osaa ajaa! Naureskelimme ja vähän kirosimmekin siinä ajellessamme, kuinka paikalliset tukkivat tietä, kun ajoivat niin hiljaa. Lumisade kuitenkin yltyi ja lämpötila meni reilusti pakkasen puolelle, mitä ylemmäs ajoimme.

Tiekin tietysti jyrkkeni ja lopulta tilanne oli se, että automme sutimisenesto ruksutti kesärenkailla koko ajan emmekä päässeet enää kunnolla eteenpäin. Ja nyt taas paikalliset vetivät ylämäkeen kahta puolen meidän ohitsemme. Mutta eihän suomalainen voi luovuttaa… kävimme pari kertaa hakemassa reippaasti vauhtiakin, ja päästiin aina puolimetriä pidemmälle kuin edellisellä kerralla..

Emme löytäneet mistään minkäänlaista nappia, millä luistoneston olisi saanut kytkettyä pois päältä, mikä hankaloitti jyrkkään mäkeen ajoa aika lailla. Sitten huomasimme, että noin seitsemän kilometriä kun ajaa ykkösellä kaasu pohjassa luiston estoa vastaan, menee senkin tietokone sekaisin ja luistonesto lakkaa toimimasta :-) Päästiin siis siitäkin..

Hotelliinkin oli matkaa enää pari kilometriä, mutta sitten jäimme kiinni ylämäkeen. Timo asettui ratin taakse ja minä ja Jamo työntämään. Taas haettiin vauhtia ja tietysti kun vauhtiin päästiin, niin ei Timolla ollut paljoa varaa höllätä. Siinä sitä roikuttiin oven kahvassa useampaan kertaan, että päästiin raahautumaan takaisin kyytiin.. Mutta viimein oli mäki liian jyrkkä ja ei auttanut enää mikään... Siellä oltiin lumisateessa vuoren rinteellä puoli kahden aikaan yöllä ja mietittiin, että mitäs sitten tehdään?

Odottelimme tien sivussa, että pääsisimme kääntymään ympäri, kun paikalliset ”ylivarovaiset” kuskit siinä köröttelivät ohitsemme. Sitten yhtäkkiä oma menopelimme lähti käsijarru päällä luisumaan nahkoineen ja tössähti vähän matkan päässä kaiteeseen. Onneksi niin, sillä kaiteen takana oli niin syvä rotko, että ei olisi tarvinnut matkatavaroita lähteä enää sieltä hakemaan.

Siinä tilanteessa ei naurattanut, mutta piilokameralle olisi ollut käyttöä. Auto oli perä rutussa ja kolme jätkää seisoskelee kädet taskussa mietiskellen, mitä tehdä. Pakkastakin on 12 astetta. Saimme lopulta auton ympäri ja hissuttelimme alaspäin ensimmäiselle huoltoasemalle lumiketjuja ostamaan. Touhusimme kesärenkaille mäessä noin pari tuntia. Kun saimme ketjut, matka hotellille ei kestänyt kuin 20 minuuttia. Mutta eihän suomalainen luovuta...

Onneksi kisassa on nastat alla. Täytyy yrittää pysyä puhtaissa spooreissa.

Terveisin,

Mikko Hirvonen