Olin Kuortaneen eliittikisoissa viime viikolla ja huomasin että minulla on jonkun verran mielipiteitä ja ajatuksia liittyen Suomessa kesäisin pidettäviin kisoihin. Käsityksiäni tukee myös se, että monella urheilijalla on vaikeuksia löytää hyviä kisoja. Hyvillä kisoilla urheilijat ja minä tarkoitamme kilpailuja missä urheilijalla on mahdollisuus yrittää ylittää karsintarajoja ja saavuttaa hyviä tuloksia. Kisoja missä järjestelyt toimivat ja missä on paljon yleisöä jotka saavat urheilijan syttymään.

Suomessa kilpailut on jaettu luokkiin ja eliittikisat kuuluvat ylimpään luokkaan. Näissä kisoissa (+tähtikilpailut, karnevaalit, SM ja SFIM) urheilijoilla on mahdollisuus ylittää arvokisoihin vaadittavia karsintarajoja. Vaikka teet erittäin hienon tuloksen pienemmässä kilpailussa sitä ei ”lasketa”. Tämä ei kuitenkaan ole varsinainen ongelma vaan se, että monelle urheilijoille löytyy aivan liian vähän kisoja heidän lajissaan. Tietysti voi käydä Ruotsissa kisoissa, mutta heilläkin on ainoastaan kolme GP-kisaa, joten se ei auta kovinkaan paljon.

Jos katsotaan esimerkiksi viime vuosina parhaiten menestyneitä naisurheilijoitamme (Barcelonassa ja muissa kansainvälisissä kisoissa), voimme todeta, että Minna Nikkasella on kaksi eliittikisaa kesällä ja Merja Korpelalla ja Sanni Utriaisella ainoastaan yksi. Parhailla naisurheilijoillamme on siis yksi tai kaksi mahdollisuutta näyttää mitä osaavat. Minna ja Merja ovat jo käytännössä suorittaneet eliittikisansa tältä kesältä (Kuortane) ja ovat ylittäneet Daegun MM-kisojen karsintarajat. He joutuvat siis etsimään muita kisoja valmistautuakseen MM-kisoihin. Kotimaassa ei ole kisoja eikä myöskään heidän tasollaan olevia vastustajia.

Kuka pienimmistä kilpailujärjestäjistä pystyy rakentamaan sopivan tähtisikermän kansainvälisillä kilpailijoilla? Ymmärrän varsin hyvin, että kaikki lajit eivät voi sisältyä sarjaan mutta viime vuosina suurin piirtein samat kaksi tai kolme lajia ovat kuuluneet ohjelmaan. Puhutaan siitä, että pitäisi nostaa useampia huippu-urheilijoita naisten puolella, mutta viimeiset kaksi vuotta kilpailusarjassa ei ole ollut yhtään kenttälajia naisille vaikka parhaat naisurheilijamme löytyvät niistä lajeista. Eikö meidän pitäisi näyttää parhaita urheilijoitamme huippukisoissa?

Se, että ei voi osallistua eliittikisoihin merkitsee myös rahallista tappiota urheilijalle. Ensinnäkin palkintosummat ovat huomattavat yleisurheilijoille jos laji kuluu sarjaan, siis on kaikkien eliittikisojen ohjelmassa. Toinen hyöty tulee siitä, että eliittikisat tuovat TV-näkyvyyttä omille sponsoreille ja yhteistyötahoille. Koska yleisurheilun katsojaluvut ovat olleet erittäin hyvät, urheilija saa (jos hän osallistuu) erinomaisen mahdollisuuden profiloitua. Ehkä kauden jälkeen olisi syytä istua alas pohtimaan miten eliittikisoja voitaisiin kehittää niin, että ne tarjoaisivat huippu-urheilijoillemme hyvät ja säännölliset kilpailumahdollisuudet kesäkaudella? Onneksi kenttälajien urheilijat saavat yhden lisäkilpailun osallistumalla lajikarnevaaleihin. Tulevana viikonloppuna ainakin sään pitäisi olla otollinen huippusuorituksia ajatellen ja odotan innolla mahdollisuutta olla Pihtiputaalla sunnuntaina.