Arto Teronen |

Jääkiekon kahdet kasvot

On ilmeistä, että puuttuminen jääkiekon tappelukeskusteluun vaatii jo itsesuojeluvaiston ainakin osittaista heikkenemistä. Tunteet näyttävät käyvän sen verran lämpiminä joko puolesta tai vastaan. On olemassa koulukunta, jonka mukaan tappelut kuuluvat jääkiekkoon. Toisella puolella seisoo moraalinvartijoiden jyrkkä joukko. Välimaastossa, ei kenenkään maalla, ei ole tungosta. Lisäksi on käännynnäisiä, jälkiheränneitä.

Keskustelu kirvahti taas Lahden suuremman nujakan seurauksena. Samalla tavalla alkaa aina keskustelu urheilussa jos rallissa tapahtuu kohtalokas onnettomuus mallia onko ralli tai yleensä moottoriurheilu vaarallista. Tieliikenteen ongelmista tai lentoturvallisuudesta ei onnettomuuksien seurauksinakaan saada vastaavan kiihkeää julkista keskustelua aikaan.

Urheilu joutuu aina tavallaan sijaiskärsijäksi kun epäkohdista halutaan keskustella. Toki kaikista ongelmista keskustellaan, mutta urheilussa tuo keskustelu on aina myös täynnä tunnetta. Urheilun kuuluu olla rehellistä, reilua ja turvallista eli lähestulkoon ainoa turvasatama myrskyävässä maailmassa.

Jääkiekkotappelut ovat kuitenkin sikäli erikoisasemassa, että siinä lajin sisällä on aineksia, joiden mukaan väkivalta kuuluu osana jääkiekkoiluun. Kaiken lisäksi on kysymys väkivallasta, joka tapahtuu suurimmaksi osaksi varsinaisen peliajan ulkopuolella. Sen jälkeen kun tuomari on jo viheltänyt pelin poikki.

Lisäksi suhtautuminen on usein julkisuudessa naiiviudessaan väkivaltaa kiertoteitse suosivaa kuten maajoukkueen sotaan lähtö. Gallen-Kallela nykyajassa eläessään saattaisi vaihtaa Kullervo-aihetta ja maalata sotaan lähteviä jääkiekkoilijoita.

Väkivaltaa on monessa muodossa

Urheilussa esiintyy laajasti väkivaltaa. Erityisen selkeää se on nyrkkeilyssä, joka nykyaikana saa silti laajaa julkisuutta ja jopa ihailua. Olennaista siinäkin on, että yleensä lyöminen loppuu kongin kumahdettua ja on siis sallittua ainoastaan suorituksen aikana.

Palloilulajeista esimerkiksi rugby, australialainen ja amerikkalainen jalkapallo perustuvat kaikki väkivaltaan, jonka avulla pyritään löytämään soikealle pallolle tie pisteitä tuottavalle alueelle. Peli on todella kovaa ja joskus jopa raakaa, mutta silti peliajan ulkopuolella harvoin tapellaan. Osin ehkä siksi, että väkivaltaenergia kuluu jo pelatessa.

Käsipallosta puhuttaessa sanotaan usein, että kyseessä on laillistettua väkivaltaa. En ole liikaa käsipallo-otteluja nähnyt, mutta sen verran kuitenkin, etteivät kovatkaan otteet ainakaan usein aiheuta tappeluja pillinvihellyksen jälkeen. Koripallo taas on erikoinen ilmiö sekin, koska siinä säännöt taitavat edelleen kieltää kaikenlaisen kontaktiin, mikä tietysti on mahdotonta.

Nykykoripallossa otteet ovat jo niin kovia, että luulisi niihin pelaajien aika ajoin hermostuvan ja purkautuvan. Silti otteluissa näkee ottelumäärät tietäen kovin vähän edes yrityksiä ylimääräiseen väkivaltaan. Sitten on vielä jalkapallo, jossa tietynlaiset taklaukset ovat jo säännöissä sallittuja.

Jalkapallossa näkee toki tappeluja, mutta hämmästyttävän harvoin. Laji onkin kuin toisinpäin kääntynyt peili, jos sellainen on mahdollista. Väkivalta purkautuu huliganismina aika ajoin katsomoissa ja kaduilla, mikä muissa palloilulajeissa on vielä hyvin poikkeus.

Mutta jääkiekossa siis tapellaan peliajan ulkopuolella. Ja ollaan siitä osittain ylpeitä. Kyseessä kun on miesten peli vaikka pelaavathan sitä tosin naisetkin. Naisten jääkiekossa on kuitenkin taklaaminen edelleen kiellettyä, mikä on yllättävää aikana, jolloin ns. tasa-arvon lonkerot työntyvät mitä ihmeellisimpiin paikkoihin joskus jopa luonnonvastaisesti.

Kaikki vastustavat väkivaltaa

Miesten jääkiekossa on siis säännöissä sallittu ainakin osittain väkivaltaan perustuva osa pelaamista eli taklaus. Säännöissä on määritelty niin pitkälle kuin mahdollista mikä on ns. puhdas taklaus, mikä taas rangaistukseen johtava. Pelin nopeuden ja intensiteetin kehittyessä osa taklauksista on siirtynyt sallituista kiellettyjen puolelle, mikä on tietysti oikeaa kehitystä, jos väkivaltaa halutaan vastustaa.

Ja kaikkihan väkivaltaa vastustavat. Näin ollen on olemassa ihmisiä, jotka jääkiekon taklausten lisäksi pitäessään tappeluja peliin kuuluvana, eivät koe niitä väkivallaksi. Ihan realistisesti ajateltuna kyseessä on aikamoinen paradoksi, jonka tunnetasolla voi tiettyyn määrään asti jopa ymmärtää.

Keskustelussa on moneen kertaan todettu myös, että tappelut jääkiekossa syntyvät siitä, että kasvavat pelaajat saavat jo nuorena niistä esimerkin, väärällä tavalla positiivisen signaalin. Eihän se voi olla syynä tappeluun, mutta toki syynä niiden jatkumoon.

Syyt jääkiekkoilussa tapahtuvaan, korostan edelleen peliajan ulkopuolella tapahtuvaan säännöllisyydessään poikkeukselliseen väkivaltaan, ovat muualla. Varmasti siinä, että taklausten kautta väkivalta on osa peliä, jossa se ei päinvastoin kuin monissa muissa edellä mainituissa peleissä ole kuitenkaan pääroolissa, mutta aiheuttaa ilmeistä turhautumista.

Tietyllä tavalla huvittavalta tuntuu, että jääkiekon säännöissä vastustajaa tulee kunnioittaa. Kyseessä lienee hurskas toivomus, jolla ei käyttäytymiseen ole ollut suurta merkitystä.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Poistaa taklaukset, koventaa rangaistuksia, muuttaa koko peli vain luistelun, mailan ja kiekon väliseksi tekniseksi hienoudeksi, johon se lopulta perustuu? Taklausten poistaminen tuskin tulee kysymyksiin nykyaikana, jolloin osa jääkiekon suosiosta eräänlaisena Colosseum - pelinä lähtee juuri tuosta fyysisyydestä.

Kaiken lisäksi nykykeskustelustakin on pääteltävissä, että tappelut tuovat lajille julkisuutta ja sitä kautta lisäyleisöä aikana, jolloin väkivalta pitkänä rauhankautena pyrkii purkautumaan monin tavoin. Jääkiekossa jotkut varmasti saavat siitä nautinnon osallistumatta itse. Jalkapallossa tilanne on päinvastainen. Tai ehkä pelko lähtee siitä, että yleisöt saattaisivat osin kadota, jos jääkiekkoilussa ei enää olisi toisiin kohdistuvaa fyysisyyttä mukana.

Rangaistuksia varmasti voitaisiin koventaa, mutta tuskin suhteellisen lyhyistä tai edes pitemmistä pelikielloista tai palkanmenetyksistä olisi kokonaan epäkohdan poistamiseen. Sen verran lujaksi tappelujen perinne lajissa on muodostunut vuosien kuluessa. Silti esimerkiksi poliisitutkinnat ja vastaavat tuntuvat yhä kovasti ylireaktioilta.

Toivottavaa ja kai tehokkainta olisi, että ainakin julkisuudessa ja samalla jääkiekon sisällä valmennuksessa jne. tappelut eivät olisi osa peliä. En usko, ettei näin juniorivalmennuksessa jo olisi, mutta aina on olemassa se vastavoima. Lisäksi on todettava, että jääkiekkoilussa on jo puututtu todellisiin vaaratilanteisiin, joita syntyy vaarallisista taklauksista tai mailalla lyömisestä. Loukkaantumisvaara näissä kun kuitenkin on paljon suurempi kuin sinänsä kuvaa rumentavissa tappeluissa, joissa harvoin tulee pysyviä, näkyviä vammoja. Sieluista en tiedä, mutta arvelen niihin vammoja syntyvän.

Jääkiekkoilulla kuitenkin, lajin sisällä ja medialla on edelleen ns. Januksen kasvot. Toinen puoli kasvoista vastustaa tappeluja, toisen puoliskon mielestä se kuuluu lajiin. Tilanne on pulmallinen. Jos ratkaisu halutaan, se on löydettävissä vain luopumalla jostain, jota on pidetty lajiin tiiviisti kuuluvana.

Lähteet:
Arto Teronen

Kommentoi aihetta

(0 kommenttia)

Kirjoita kommentti

Vastaa alla olevaan kysymykseen. Kysymyksen on tarkoitus varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Kiitos! Kommenttisi on lähetetty Yle Urheilun toimitukseen. Julkaisemme kommentteja klo 07-23 välisenä aikana.

Yle Urheilun toimitus lukee kommentit ennen julkaisua. Asiattomia ja hyvien tapojen vastaisia kommentteja ei julkaista. Pitkiä kirjoituksia voidaan lyhentää, muuten kommentit julkaistaan sellaisenaan.

Kiitos! Ilmoituksesi asiattomasta kommentista on lähetetty Yle Uutisten toimitukseen. Käsittelemme ilmoituksia asiattomista kommenteista klo 07-23 välisenä aikana.

Toimitus tarkastaa kommentin, josta ilmoitus on annettu ja poistaa tarvittaessa kommentin verkkosivuilta.

Tuoreimmat aiheesta: Arto Teronen

Urheilun pääuutiset

Suosittelemme

Urheilun tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä