MM-jääkiekko 2012 |

Jalonen veti MM-kisat yhteen - Suomi-kiekosta karu totuus

Suomen menestyshaaveet MM-kotikisoissa kaatuivat tehottomuuteen. Jukka Jalonen ei saanut turnauksen aikana painotettua pelaajilleen tarpeeksi laukomisen merkitystä.

Jukka Jalonen haastattelussa.
Kuva: Lehtikuva

Ennen MM-kotikisoja ja niiden aikana puhuttiin paljon kisaisäntien paineista. MM-turnauksen isäntämaa ei ole voittanut maailmanmestaruutta sitten vuoden 1986, jolloin Neuvostoliitto otti Moskovassa mestaruuden kotiyleisönsä edessä.

Suomen päävalmentajan Jukka Jalosen mukaan Leijonien menestymättömyydessä ei ollut kyse kotikisojen kirouksesta.

- Joukkue käsitteli kotikisat erittäin hyvin. Tämä on toiminut todella hyvin median ja joukkueen kanssa. Saimme täydellisen työrauhan ja yleisö oli aina tukena, varsinkin silloin kuin ansaitsimme sen. Ei ole mitään valittamista, Jalonen painotti.

Jalonen poimi turnauksen jälkeen Suomi-kiekon pahimmaksi ongelmaksi tehottomuuden hyökkäyspäässä. Suomi teki kymmenessä ottelussa vain 28 maalia, mikä oli pudotuspeleihin yltäneistä maista vähiten. Maailmanmestari Venäjä paukutti samassa ottelumäärässä 44 täysosumaa.

- Jos kahta viimeistä peliä ajattelee nopeasti, niin ero oli maalinteossa. Se oli kahdella muulla joukkueella aivan eri planeetalta kuin meillä. Nämä kaksi joukkuetta olisi tehnyt meidän tonteistamme maalit. Se on Suomi-kiekossa ongelmana ylipäätään, Jalonen kertoi.

Jalonen otti maalittomuudesta osan myös omille harteilleen.

- Enhän mitä tietenkään voi pelaajia siitä syyttää, sillä kaikki heistä yrittää maalin tehdä. Se mitä voin ottaa omaan piikkiini on se, etten saa pelaajiani ampumaan riittävästi. Yritimme sitä, mutta emme saaneet. Kun pelaajat eivät usko, se on silloin valmentajien vika. Se harmittaa, sillä sitä kautta tehoja olisi voinut tulla lisää. Jos taito ei riitä maalintekoon, niin sitten maalit täytyy tehdä muulla tavalla. Roskamaaleja täytyy tehdä lisää. Siinä meillä on vielä työmaata, Leijona-luotsi analysoi.

Tässä turnauksessa vastustaja tarvitsi viisi paikkaa maalin tekemiseksi, kun me tarvitsimme kymmenen. Se on kylmä tosiasia ja tuntuu aika pahalta.

- Jukka Jalonen

MM-kisojen voitot junioritoimintaan

Tehottomuus ei ole pelkästään Suomen A-maajoukkueen ongelma. Sama vaiva toistuu myös junioripuolella. Vuodenvaihteen nuorten MM-kisoissa Pikkuleijonat viimeistelivät keskimäärin 4,1 maalia ottelussa, kun esimerkiksi kisaisäntä Kanadan vastaava luku oli 5,8.

- Siitä on puhuttu junioripuolella aika monta vuotta. Aivan sama ongelma on juniorimaajoukkueiden turnauksissa. Olemme laukauksien laadussa, nopeudessa, tarkkuudessa ja tehokkuudessa jäljessä. Myöskään maalia kohti pelaaminen ei ole meillä selkäytimessä. Se on suoraan sanottuna vaatimatonta. Me syötämme maalintekopaikoilta kiekkoa kulmaan. Sillä tavalla näitä pelejä ei voiteta. Se täytyy muuttaa, mutta minä en ole sitä ainakaan vielä saanut muutettua, Jalonen manasi.

Jalosella oli myös selvä käsitys siitä, mihin Suomen Jääkiekkoliiton tulisi sijoittaa MM-kisoista kerätyt miljoonavoitot.

- Koko höskä junioritoimintaan. Vaatimustason treeneissä täytyy olla aivan eri luokkaa. Täytyy lisätä harjoitteita, joissa toiminta suuntautuu maalin eteen ja asioita tehdään lähellä maalia. Olen huomannut, että vanhaa koiraa on vaikea opettaa tekemään uusia temppuja. Kun joku on oppinut pelaamaan jollakin tavalla, niin vaikka minä sanoisin mitä, niin ei tapahdu, Jalonen sanoi.

Mistä Suomi sitten saa lisää maalipyssyjä? Hyökkäyspäässä nuorista lupauksista maalintekoon pystyvät Teemu Pulkkinen ja Joel Armia, joilla on allaan erittäin vaikeat kaudet. Puolustajapuolella Sami Vatasen ja Olli Määtän lisäksi suurlupaukset ovat vähissä.

- Pelaajia on tulossa pienellä viiveellä. 1994-97-ikäluokista alkaa löytyä sellaisia kavereita, jotka pystyvät aikanaan pelaamaan täällä. Toivottavasti silloin myös tehokkaammin. Väitän, että me olimme kenttäpelissä vastustajiemme kanssa aivan yhtä hyviä. Maalinteon tehokkuudessa jäimme sen sijaan aika pahasti jalkoihin. Varsinkin huippuyksilöitä ja -joukkueita vastaan, Jalonen totesi.

Mikko oli tässä turnauksessa parempi kuin viime vuonna. Hän olisi ehkä tarvinnut apua muualtakin. Sitä ei nyt tullut riittävästi.

- Jukka Jalonen

Koivulle lisää tukea

Vaikka kotikisat päättyivät Leijonien kohdalla karvaaseen pettymykseen, oli Jalosen mukaan pelissä myös paljon hyvää. Varsinkin ykkösketju Valtteri Filppula - Mikko Koivu - Jussi Jokinen sai päävalmentajalta kiitosta.

- Joukkue teki erittäin hyvin töitä koko ajan ja varmasti myös yritti toteuttaa pelitapaa. Ei se yrityksen puutteesta johtunut, mutta joissain tilanteissa uupui kylmyys ja harkinta. Koivun Mikon ketju pelasi huikeita pelejä ja johtajuutta löytyi.

- Filppula ja Jokinen olivat siinä hyvin tykönä ja myös pakkipari Hietanen - Mäenpää luuti hyvin. Myös heillä oli kuitenkin paikkoja tehdä enemmän maaleja, sillä paikkojen määrä oli aikamoisen suuri. Mikko oli tässä turnauksessa parempi kuin viime vuonna. Hän olisi ehkä tarvinnut apua muualtakin. Sitä ei nyt tullut riittävästi, Jalonen arvioi.

Myös ykkösketjulta puuttui kuitenkin hyökkäyksistään suoraviivaisuus. Sekä Koivu että Filppula rakastavat pitää kiekkoa, mistä muodostui ykkösnyrkin pahin ongelma: laukauksia ei ollut tälläkään kolmikolla tarpeeksi.

- Kovasti on aina yritetty parantaa maalinteon tehokkuutta. Se on onnistunut silloin tällöin. Tässä turnauksessa vastustaja tarvitsi viisi paikkaa maalin tekemiseksi, kun me tarvitsimme kymmenen. Se on kylmä tosiasia ja tuntuu aika pahalta, Jalonen sanoi.

- Sitä ei voi maajoukkuetoiminnassa muuten parantaa kuin käymällä asioita läpi videolta ja treeneissä. Samaa täytyy tehdä junnumaajoukkueissa. Siellä on pari kolme aika hyvää maalintekijää tulossa junioreista, mutta menee muutama vuosi, ennen kuin he pelaavat näitä pelejä, päävalmentaja päätti.

Kommentoi aihetta

(72 kommenttia)

Kirjoita uusi kommentti

Kirjoita kommentti

Käytäthän nimimerkkiä. Emme julkaise nimellä kirjoitettuja viestejä.

Pysythän aiheessa. Vain aiheeseen liittyvät viestit julkaistaan.

Viestisi luetaan toimituksessa ennen sen julkaisemista. Haluamme tarjota sinulle mahdollisuuden hyvin perusteltuun, laadukkaaseen ja moniääniseen keskusteluun. Tarkemmat pelisäännöt voit lukea tästä linkistä.

Vastaa alla olevaan kysymykseen. Kysymyksen on tarkoitus varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Kiitos! Kommenttisi on lähetetty Yle Urheilun toimitukseen. Julkaisemme kommentteja klo 07-23 välisenä aikana.

Yle Urheilun toimitus lukee kommentit ennen julkaisua. Asiattomia ja hyvien tapojen vastaisia kommentteja ei julkaista. Pitkiä kirjoituksia voidaan lyhentää, muuten kommentit julkaistaan sellaisenaan.

Kiitos! Ilmoituksesi asiattomasta kommentista on lähetetty Yle Uutisten toimitukseen.

Toimitus tarkastaa kommentin, josta ilmoitus on annettu ja poistaa tarvittaessa kommentin verkkosivuilta.

Asiaa

Ilmoita asiattomasta kommentista

Kyllähän Jukka taitaa oikeassa olla. Muutenkin ihmettelen miksi esim Venäjä ja Ruotsi löytavat aina niin hyviä huippuyksilöitä? Jos IIHF tietoihin on uskomista niin Venäjällä ja Ruotsissa on suurinpiirtein saman verran rekisteröityjä pelaajia kuin Suomessa. Lisäksi, ainakin Ruotsissa jalkapalloa pidetään ykköslajina joten luulisi huippulahjakkaiden tähtäävän enemmän futikseen.

Siis, miksi Suomi ei tuota yhtä montaa super-lupausta?

Onko se niin yksinkertaista kuin jäähallien määrä?


Raha ratkaisee

Ilmoita asiattomasta kommentista

Helsingin Sanomat julkaisi vuosi pari sitten tilaston, miten urheilumäärärahat (valtion tuki) käytetään Ruotsissa ja Suomessa. Suomessa valtaosa rahoista kului järjestötyöhön (!!), Ruotsissa urheiluoiminnan suoraan tukemiseen, siis hallivuokriin, kenttämaksuihin, jne.

Onko tuossa se syy, miksi Ruotsi tuottaa huippuja, Suomi ei?

Suomessa parjataan suurin sanoin Nuori Suomi -ajattelua. Se nähdään kehityksen esteenä. Ei opita voittamaan. Monilla pienillä paikkakunnilla kuitenkin juuri noiden Nuori Suomi -poikien seuroihin tuoma raha mahdollistaa toiminnan jatkumisen. Jos kolmos- ja neloskentän pojat eivät pääse pelaamaan, heidän innnostuksensa loppuu, samoin myös monen joukkueen toiminta.


Junnuja seurannut

Ilmoita asiattomasta kommentista

Yksi syy super -lupauksien vähenemiseen on junnuvalmentajat eli jos on hankala tapaus eikä sovellu esim jo C junnuissa ns. pelitapaan ja luistele täysii alas niin viltti kutsuu. Tosin on poikkeuksiakin esim. Kalpan juniori Kapanen, joka on saanut pelata vahvuuksilla ja toivottavasti saa tulevaisuudessakin. Tätäkin poikaa on moitittu jo pienestä lähtien laiskaksi puolustamaan. Hyvä kun valmentaja on kuitenkin tässä tapauksessa toiminut loistavasti.

Lahjakkaat urheilijat on monta kertaa huomattavasti hankalampia käsitellä kuin hyvät pelaajat. Valmentajat nuorilla myöskin monta kertaa nuoria aikuisia, joilla ei ole vielä tälläinen sosiaalinen puoli kovin kehittynyttä.

Toisaalta huippujenhan pitäisi tulla läpi mistä vaan, mutta kyllä se teinin itseluottamus on varsin helpposyödä......


Ville Vallaton

Ilmoita asiattomasta kommentista

Kävin ennen katsomassa kiekkomatseja, mutta lopetin kun seurajoukkueissa aloitettiin tämä kiekko päätyyn ja miehet perään-systeemi. Kuinka maajoukkueisiin voi tulla maalia kohti pelaavia pelaajia, kun selkäytimessä on kiekon päätyyn saaminen eikä maaliin yrittäminen? Muistelen kaiholla Janetskin ja Esa Keskisen aikoja.


juuso

Ilmoita asiattomasta kommentista

kannattaisko enstöikseen muuttaa kaukalot pohjois amerikan mittoihin?



juuso

Ilmoita asiattomasta kommentista

kapeempi kaukalo tuo fokuksen maalintekoon eikä niinku euroopassa jossa pyöritään ensin ja sitten yritetään maalia plus paljon muuta.


no just joo

Ilmoita asiattomasta kommentista

Kavennetaan kaukaloa amerikan mittoihin ja levennetään maalia niin paljon, että yhtä ukkoa enempää ei kulmiin mahdu. Jo rupeaa harhalaukauskin menemään kohti maalia.


Analyysi

Ilmoita asiattomasta kommentista

Jukka Jalosen kannattaisi miettiä myös omaa valmennuskäsitystään syynä menestykseen. Joukkueeseen istutettu hyökkäyksiin liikkeelle lähdön tapa oli kerta kaikkiaan kansainvälisiin pelehin riittämätön. Viivelähdöt ovat liian hidas tapa ja antavat vastustajan aikaa järjestää puolustus.

Toinen missä Jalonen voisi katsoa peliin on kokonaistasoinen pelaamistapa. Pelitapa on liian varovainen, lähtee liikaa puolustuksen kautta. Se on joninlainen komppromissi hyökäämistä ja puolustamista, toisin sanoen ei terevänä kumpaakaan. Tämä johtaa liikaa yhden tai kahden miehen hyökkäyksiin, eikä näytä riittävän kv. tasolla. Pitäisi uskaltaa puolustaa kuten Slovakia tai hyökätä kuten Venäjä.

Kolmas puute on uskallus pelitilanteen aikana muokata pelaavaa kokokoonpanoa. Nyt vain liian "lehmänhehermoisesti ajetaan koko peli yhdellä tapaa, ja se tekee pelaamisesta liian passiivisen. Reagointi tapahtuu aina jälkikäteen eli vasta silloin kuin ollaan jo 02 tai vastaavaa tappiolla.


Batigoll

Ilmoita asiattomasta kommentista

Tämä "analyysi" on täysin virheellinen, ja selkeästi huomaa ettei kirjoittaja ymmärrä Jalosen pelitapaa. Suomi pyrkii aina hyökkäämään nopesti mutta välillä se ei ole mahdollista, ja tällöin otetaan ns. viivelähtö. Viivelähdön ym. kiekottelun tarkoituksena on ettei Suomi joudu hyökkäämään alivoimaisena. Yleensähän alivoimaisena ja epäorganisoituna hyökkääminen aiheuttaa vain ja ainoastaan kiekonmenetyksen. Viivelähdöllä Suomi pääsee hyökkäämään viisikkona organisoidusti. Ja kannattaa muistaa että hyvin organisoitu viisikkohyökkäys tuottaa hyvää puolustuspelivalmiutta mahdollisen kiekonmenetyksen sattuessa.

Kolmannesta kohdasta samaa mieltä. Jalonen voisi reagoida voimakkaammin pelin sisällä tilanteisiin.


Sana

Ilmoita asiattomasta kommentista

Viivelähtö on pelleilyä kaikenkaikkiaan, koska taitoluistelulla ei maalit tule.Vastustaja pystyy tuon lähdön lukemaan ja sen mukaan asettumaan. Se on vanhaa punakonemeininkiä, joka ei enää toimi.Maalit syntyvät karvatuista kiekoista. Ja silloin rynnätään maalille.Tämähän on sitä, että ollaan aina siellä karvauspäässä erittäin valmiina ja halukkaan atekemään maali kun se huono syöttö sieltä poukkoaa tai kiekko jää irti.

Nykyään NHL-pelissä merkitsee enemmän blokatut laukaukset ja

taklaamalla saadut kiekon riistot. Semmoiset joukkueet vaan menestyvät jolla sitoutuminen on kunnossa.

Taide ei ole enää siis kuvioluistelutaidossa ,vaan pelin lukemisessa,asettumisessa samalla liikkuen oikeaan suuntaan, ja huikeassa uskossa,että maalin voi tehdä heti,eikä valmistelemalla.


Tuota noin

Ilmoita asiattomasta kommentista

Mielestäni Jalonen saa nimenomaan plussaa erityisesti puolivälieräpelin ketjujentiivistyksestä (Immosen kenttu vilttiin päätöerään).


Jalonen on oikeassa

Ilmoita asiattomasta kommentista

tämähän on ongelmana futiksessa ja koriksessakin. Onko se sitten sitä perisuomalaista huonoa itsetuntoa kun pelätään että kuti menee ohi ja kaverit huutaa "ääliö mikset syöttänyt?"


Oranssi

Ilmoita asiattomasta kommentista

Kiitos Jukka!

Jo toinen kerta näiden kisojen aikana, kun joudun/saan oikaista käsitystäni sinusta valmentajana, Ensimmäinen kerta oli kun uskalsit ja ymmärsit peluuttaa nelosketjua aivan lopussakin USA:ta vastaan - tuloksena voittomaali. Ne pelaa joilla peli sujuu.

Ja nyt tämä laukaisutaidon merkityksen korostaminen ja maalille pelaamisen painotus. Ku malkin saa kiekon laitaan ei hän ajaudu kulmaan, heitä kiekkoa ränniin vaan leikkaa keskelle laukaisusektoriin, ellei ole jo laukaissut vauhdista laidalta. Tuloksena kuitenkin lähes aina vaarallinen laukaus ja usein maali.

Jorma Sevon, Tappara. Katsokaa takavuosilta hänen maali- ja laukaisutilastonsa. Samoina vuosina kun Timo Susi teki n. 20-30 maalia maali/11 laukausta hirvellä peliajalla niin mitä teki Sevon saman verran maaleja mutta vain viidella laukauksella/maali. Mutta ei kelvannut maajoukkueeseen kuin kerran izvestija-turnaukseen Jouni Rinteen aisapariksi ollen Suomen ehkä paras kunnes loukkaantui.

Ongelma ei ole siis uusi!


Poika saunoo

Ilmoita asiattomasta kommentista

Kyllä maalinteko-ongelman näkee jo junnujen( kaikkien ikäluokkien) harkoissa. Pelaajille on aivan sama, meneekö kiekko maaliin vai ei. Monesti tehdään suoritus mallikkaasti melkein loppuun. Siis siihen asti, kun kiekko pitäisi pistää pömpeliin. Tuloksena sinne päin suunnilleen suunnattu löysä plörö ja äkkiä takaisn jonoon patsastelemaan. Tuleeko tämä sitten geeneistä vai kasvatuksesta ?


make

Ilmoita asiattomasta kommentista

Jalonen puhuu asiaa, tämä pitää täysin paikkansa. Ihmettelen vain sitä, että itse ainakin ja varmasti moni muukuin on todennut tämän asian AINA ja nyt vasta löytyi valmentaja joka nosti puutteen selvästi pöydälle. Hyvä Jalonen!!!!


Japo

Ilmoita asiattomasta kommentista

Aikas hyvä analyysi. Kritiikki, kehittämiskohteet ja toimintasuunnitelma heikkouksien parantamiseksi. Vielä kun saataisiin "Meidän peliä" hiottua suoraviivaisemmaksi. Dufvan mallista Ahon kehittämä hybridimalli vaikuttaa tehokkaammalta. Suunnanmuutospeli (joka on perinteisesti Suomen vahvuus) on nopeampaa ja karvauspeli (joka on Suomen vahvuus) on rohkeampaa. Tällöin päästään suoraan rikkomaan vastustajan puolustuksen ennen kuin se ehtii organisoitua (asia, joka Meidän pelissä Suomella tökki). Suomen ehdoton vahvuus on luisteluvoima, suunnanmuutospeli ja pelikuri. Ahon malli hyödyntää näitä vahvuuksia paljon selkeämmin, yksinkertaisemmin ja tehokkaammin kuin Meidän peli.


Tee

Ilmoita asiattomasta kommentista

Kyllä jääkiekossa tosiaankin voittaa pelaavista joukkueista se, kumpi tekee enemmän maaleja. Puolustamalla ei voi voittaa, vain päästä 0-0 tasapeliin. Luulisi kahdessa ensimmäisessä pelissä jo kellot soineet hyökkääjillä kun siinä kohtaa saldo oli vain se 2-0. Mitä hyökkääjät olivat tulleet kisoihin tekemään jos eivät maaleja. Viisikkopelissä on turha odotta maaleja puolustajilta tai maalivahdilta...

Ennen Ranska-peliä täälläkin oli paljon Komarovin kommentteja puolustavia puheenvuoroja kun moitin hyökkäyksen tehottomuutta. Ranskaa vastaan niitä maaleja tuli kyllä, mutta niin pitikin. Maaleja tehtiin myös Sveitsiä vastaan, mutta sitten kun tosipelit alkoivat, oltiin onnesta soikeina kun saatiin pari maalia vaikkeivat ne voittoihin asti kantaneetkaan.

Venäjä osoitti filosofiani todeksi: jos et häviä pelejä, olet mestari.


Urheilun pääuutiset

Suosittelemme

Urheilun tuoreimmat

Muualla Yle.fi:ssä