Reissumiehen ammatissa myös kotijoukkojen vointia koetellaan toisinaan. Mieleeni muistuu opettavainen tarina vuosien takaa. Pitkä arvokisareissu lähestyi päätöstään ja perheen pienin odotteli matkamiestä kotiin, eteisen ikkunasta kurkkien.

”Nyt tulee taksi pihaan!”, kaikui lopulta kirkkaalla lapsen äänellä. ”Nyt isi nousee autosta!”, nostatti tunnelmaa muissakin odottajissa. ”Nyt isi kaatuu…”, arvatenkin romahdutti sen.

Lyhyeksi leikattu

Kolmatta kertaa järjestetty Voittajaksi -seminaari tarjosi jälleen painavaa asiaa. Kaksi vuosikymmentä liike-elämän maailmanliigassa pelannut Harri Koponen tiivisti sanomansa Tiger Woodsin sanoin: ”The more I practise, the luckier I get.” Niinhän se menee, onni pitää ansaita kovalla työllä, urheilussa treenaamalla.

Tiikerin harjoittelu, kuten varmaankin muistatte, jäi viime syksynä vähemmälle, ja Lee Westwood syrjäytti hänet golfin maailmantilaston ykköspaikalta. Woods jäi kuitenkin ennätysten kirjoihin oltuaan maailman ykköspelaaja yhtäjaksoisesti huikeat 281 viikkoa, yli viisi vuotta.

Woods teki tulosta erityisesti lyhyeksi leikatulla alueella. Vähitellen puttipeli alkoi kuitenkin ontua, myös siviilissä. Siitä huolimatta avioliitto Elin Nordegrenin kanssa kesti kokonaista kuusi vuotta. Kunnes onni viimein petti ja vaimo ansaitusti jätti, 100 miljoonan taalan erorahat pankkitilillään.

Omat saavutukseni kalpenevat Woodsin rinnalla, lähes kaikilla rintamilla. Siitä huolimatta rohkenen nostaa yhden esiin. Tapsan takahuone nimittäin täyttää tällä viikolla tasan vuoden. 52 viikkoa, 48 tarinaa. Ei paha, vaikka en kyennytkään lupailemaani kerta viikossa tahtiin.

Piällysmiehiä

Liikkeenjohdon kouluttajana nykyään toimiva Koponen pohdiskeli myös johtajan ja päällikön eroja, joista yksi jäi erityisesti mieleeni. Koposen mukaan johtaja tekee oikeita asioita, päällikkö tekee asiat oikein. Ja piällysmies ilmeisesti molempia.

Sami Kapanen siirtyi kaukalon päälliköstä suoraan KalPan toimitusjohtajaksi, ja johdatti seuransa heti loistavaan taloudelliseen menestykseen. Suoritus on kova, ja samalla hieno esimerkki onnistuneesta peliuran päätöksestä. Reilu vuosikymmen Amerikan ammattilaisjäillä kouli pelitaitojen ohella myös muita ominaisuuksia.

Seminaarissa puhuttiin paljon johtamisesta, ja nykytrendin mukaisesti asiat pyrittiin tiivistämään lauseen, kahden mittaisiin iskuihin. ”Joka sekunti pitää olla paras.”, kiteytti maamme suurimman venevalmistajan omistaja Raimo Sonninen oman johtotähtensä.

Lennokkien rakentamisella ja kilpaveneilyllä uransa aloittanut Sonninen on luotsannut perustamaansa yritystä neljä vuosikymmentä, välillä kovassakin kelissä, joten oletettavasti hän tietää mistä puhuu. Sama yksinkertainen totuus toimii myös huippu-urheilussa, keskikertaisuudella harvoin menestyy.

”Ku ammutaa, ni ammutaa sin puitteisii.”, tiivisti puolestaan SM-liigan kaikkien aikojen paras maalintekijä Arto Javanainen aikanaan. Armoitetun maalitykin laukoma viisaus pätee edelleen. Pelivuosinaan Java itse ampui useimmiten ykkösestä, ja aina tarkasti. Peliuran jälkeen puitteet vähitellen hämärtyivät ja mies eksyi viimeisinä vuosinaan polulta. Harmi.

Sloganeita

Ulkoministeri Alexander Stubb kertoi Kuopiossa perustamansa brändityöryhmän raportista. Stubbin mukaan Suomen markkinoinnissa tullaan jatkossa nostamaan esiin koulutus, luonto ja kyky tarttua asioihin. Paavo Väyrynen on arvatenkin toista mieltä.

Viskimiehenä suhtaudun itsekin raportin sisältöön terveen kriittisesti. Erityisesti slogan, ”Finland, even cooler than you think!”, vaatii mielestäni vielä pientä hiomista.

Oma mottoni, ”Elämä on suora lähetys”, on muuten lainaa entiseltä päälliköltäni Männyn Karilta. Yritän elää mottoni mukaan, ja välillä siinä onnistunkin. ”Matkalla maistuu vähän huonompikin ruoka.”, tuli puolestaan mieleeni kotimatkalla, ravintolavaunun jännittävää pasta-annosta popsiessani. Vapaaseen käyttöön.

Väärinkäsitysten välttämiseksi, matkustan jatkossakin mielelläni junalla, vaikka tuore raideuutinen kieltämättä säikäytti. VR nimittäin ottaa kevään aikatauluissaan huomioon mahdolliset routavauriot, ja aikoo hidastaa junien vauhtia entisestään. Ne siis alkavat ilmeisesti kulkea taaksepäin.

Talviklassikko

SM-liigahistorian ensimmäinen ulkoilmapeli, Talviklassikko, houkutteli olympiastadionille ennätysyleisön, reilut 36 tuhatta katsojaa. Upea miljöö, hento lumisade, vahvasti mukana elänyt yleisö ja pimeää taivasta vasten kirkkaana loistaneet stadionin valot loivat pelitapahtumien ohella hienon tunnelman.

Kaukalon tapahtumat tosin näkyivät lehtereille melko heikosti, mikä odotetusti riemastutti klassikon kriitikoita. Toisaalta heitä saattaa närästää se, että yksi sm-liigan runkosarjapeli houkutteli katsomoon enemmän väkeä kuin valtaosa jalkapallon pääsarjajoukkueistamme kerää koko kauden aikana.

Hyvää tekevä meininki jatkui ottelun jälkeen, sillä joukkueiden pelipaidat huutokaupattiin ja kertyneet varat, reilut 44 tuhatta euroa, luovutettiin vähävaraisten lasten liikuntaharrastusta tukevalle Icehearts -järjestölle. Melkoinen jääsydän saa olla, jos homma ei miellytä. Eniten, peräti 10 022 euroa, huudettiin Mikael Granlundin paidasta.

Itse huutelin ottelun aikana erilaisia tiedotteita stadionin yleisölle ja haastattelin pelaajia. Sain nimittäin kutsun tapahtuman juontajaksi, ja tartuin toimeen mielelläni. Juontajan hommat eivät juuri poikkea studioisännän vastaavista, joten tehtävä tuntui luontevalta.

Vain kerran törmäsin mielestäni uskottavuusongelmaan. ”Arvoisa yleisö, laadukkaat hiustenhoitotuotteet koko vuodeksi on voittanut…” kalskahti jotenkin ontolta omaankin korvaani.

Super Bowl

Green Bay Packers voitti amerikkalaisen jalkapallon NFL -liigan loppuottelun, Super Bowlin. Reilun 100 000 asukkaan Green Bay on liigan ylivoimaisesti pienin markkina-alue ja pakkausfirmalta nimensä saanut Packers liigan ainoa taloudellista voittoa tavoittelematon, niin sanottu non-profit organisaatio. Sen menestys tuntuu yleisradiomiehestä erityisen mukavalta.

Fanit rakastavat omistamaansa seuraa. Packersin 72 000 tuhatta katsojaa vetävä kotistadion on myyty loppuun jokaisessa kotipelissä 1960-luvulta lähtien. Sitoutuminen kelpaa esimerkiksi kaikille olosuhteista nariseville kannattajille, sillä Wisconsin on talvella Suomeakin coolimpi. Green Bayssä pelataan toisinaan yli 20 asteen pakkasessa.

Jenkkipallo on Yhdysvalloissa äärimmäisen suosittu televisiolaji. Maan tv-historian kaikkien aikojen kymmenen katsotuimman ohjelman joukkoon nousee peräti kolme Super Bowlia, parhaana listaviitoseksi 40 miljoonalla katsojallaan yltävä vuoden 1983 loppuottelu.

Urheilulajeista jefu joutuu nöyrtymään vain taitoluistelulle. Jääprinsessa Nancy Kerriganin ja sittemmin naisten vapaapainiin siirtyneen Tonya Hardingin otatusta Lillehammerin olympialaisissa tuijotti silmä kovana peräti 45 miljoonaa amerikkalaista. Ja ainakin yksi suomalainen, paikanpäällä Hamarin olympia-areenalla.

Kaakana

Kaisa Mäkäräinen nousi hetkeksi takaisin ampumahiihdon maailmancupin kärkipaikalle. Pyssyhiihdon katselu palautti mieleeni Ylen lähetyksistä tutun jänis-kevennyksen. Muistattehan, ensin latu-uraa loikkii jänis ja hetkeä myöhemmin perässä liukuu kiiluvasilmäinen joukko ampumahiihtäjiä.

Samaa kevennystä ajattelin myös Kuopiossa, hiihdellessäni iltasella Puijon upean talvisissa maisemissa. Sujuttelin nimittäin tovin hiihtouralle ilmaantuneen pupun peesissä, sen sulavaa etenemistä tarkkaillen. Pyssymiehiä ei onneksi ilmaantunut.

Siinä hiihdellessä vesi nousi kielelleni illan tulevia nautintoja ennakoiden. Pupu ei kuitenkaan päätynyt pataan asti, vaan tilasin proosallisesti paikallisen teurastamon broileria. En kuitenkaan kaakanaa, sillä sehän on Savossa kokonaan rauhoitettu.

”Elä ammu, se on kaakana!”

Tapsa