Karsintafiiliksiä
Torstaina pidettiin sekä naisten että miesten keihäskarsinnat. Naisilla oli karsinta aamulla ja miehillä illalla. Otetaan ensin se ”helpompi” kisa. Lähdin hyvissä ajoin aamulla kentälle, koska halusin nähdä myös stadionilla tapahtuvat verryttelyheitot. On aina mielenkiintoista seurata urheilijoiden toimintaa kisapaikalla - kaikilla on omat rutiininsa ja mallauksensa. Verryttelyheitot kertovat tai paljastavat myös yleensä aika hyvin sen, kuka on kyseisenä päivänä iskussa. Näin kävi myös torstaina.
Naisten karsinta ei tuonut mukanaan paljon yllätyksiä. Kukaan kärkinaisista tai ennakkosuosikeista ei alisuoriutunut ja karsiutunut. Timanttiliigan jo käytännössä voittanut Christina Obergföll halusi selvästi vähän ravistella muita ja näyttää, kuka tällä hetkellä määrää heittopaikalla. Obergföllin ensimmäinen heitto oli kova, eikä kukaan päässyt sen lähelle.
Finaalia ajatellen löytyy useampia suosikkeja ja mitaliehdokkaita. Toinen, joka heitti hyvin karsinnassa, oli erittäin hyvin rullaavalla vauhdilla heittävä Etelä-Afrikan Sunette Viljoen. Viljoen osoitti, että muutama viikko sitten Universiaadeissa heitetty 66 m ei ollut sattuma.
Barbora Spotakova heitti perusheiton eikä kuulemma viihtynyt kuumassa säässä, mutta piristyy varmaan perjantai-illan finaalissa. Spotakova on ollut takuuvarma arvokisafinaaleissa vuodesta 2006 lähtien. Mikäli nostaisin esille vielä yhden heittäjän, jonka tekeminen heittopaikalla oli vakuuttava, niin se olisi Saksan Katharina Molitor, joka muuten kakkoslajissaan pelaa lentopalloa keskipelaajana Bundesliigassa. Molitor on tänä vuonna selvästi nostanut tasoaan ja heittänyt yli 63m monessa kisassa. Noustakseen mitalitaisteluun hänen on kuitenkin heitettävä oman ennätyksensä.
Karsinnan tuloksia tarkistamalla koko totuus ei välttämättä kuitenkaan selviä, kuten esim. Maria Abakumovan kohdalla. Abakumova päätti jostain syystä (teipattu nilkka) heittää karsintaheittonsa pelkällä puolivauhdilla tai ns. ristiaskelvauhdilla. Ensimmäisellä heitolla hän ei saanut rajaa rikki, mutta toisella tuli 62 m.
Heittopaikka tuntuu olevan kunnossa, kuten myös tytöt, joten finaalista tulee varmaan hyvätasoinen. Voittoon tarvitaan vähintään Obergföllin tämän päivän mittainen heitto. En usko, että kukaan muu kuin Spotakova tai Abakumova pystyvät sellaisiin heittoihin Obergföllin lisäksi.
Ensimmäinen kierros saattaa olla aika ratkaiseva, kuten myös heittojärjestys. Kaksi vuotta sitten Steffi Nerius pääsi MM-finaalissa heittämään ensimmäisenä ja pisti taululle 67,30, joka silloin säikähdytti muut sen verran, että varsinkin Abakumova (joka oli heittänyt 68,92 karsinnassa) sai tekniikkansa sen jälkeen aivan sekaisin. Kovista nimistä Obergföll pääsee ensimmäisenä halkaisemaan kentän – katsotaan, ottaako hän myös ensimmäisen arvokisakultansa huomenna.
Odotukset olivat korkeammalla
Niin, sitten se miesten karsinta. Odotukset olivat ennen karsintaa korkeammalla, kuin mitä ne olivat kuukausi sitten. Valmistautumisleiri oli onnistunut ja odotukset nousivat luonnollisesti sen mukana. Ainahan toivoo, että omat urheilijat (suomalaiset) pärjäisivät ja onnistuisivat ja pettymys on suuri, kun niin ei tapahdu. Minäkin olin lopputulokseen pettynyt, en tosin urheilijoihin vaan siihen, että ”nyt kävi näin”. En väitä, että pojat heittivät hyvin, mutta eivät he täysin epäonnistuneetkaan. Kaikki heittivät oikeastaan tämän kesän perustasonsa mukaisesti.
Valitettava tosiasia on se, että ”normaali taso” ei vaan MM-kisojen karsinnassa tällä kertaa riittänyt finaaliin asti, muuta kun yhden urheilijan kohdalla. Tällä kertaa finaaliin pääsy olisi vaatinut hyvää onnistumista; sitä ei kuitenkaan tullut ja lopputulos oli sen mukainen. Sitten voi tietysti jossitella, olisiko pitänyt olla ”realistisemmat odotukset”, mutta toisaalta jokainen urheilija lähtee hakemaan kesän parasta tulosta, kun on päässyt arvokisoihin. Onhan itsestään selvä asia, että lähtökohtana pitää olla usko siihen, että siellä onnistuu. Miksi muuten kannattaisi lähteä kisoihin? Arvokisa on kisa, johon jokainen urheilija tähtää ja joka on jokaisen urheilijan mielessä jo siinä vaiheessa, kun uusi harjoituskausi alkaa - siinä on kauden päätavoite.
Keihäänheiton tilanne herättää varmasti syksyn aikana aikamoista keskustelua, syystäkin. Miksi keihäänheittäjien normitaso (yleisesti ottaen, poikkeuksiakin löytyy) on huomattavasti huonompi kuin edeltävinä vuosina? Kauden jälkeen on aikaa kunnolla analysoida tilannetta ja sitä, miksi liian monen urheilijan kohdalla kävi niin, että kausi oli kaikkea muuta, kuin mitä harjoituskausi antoi odottaa. Lauantaina Antti Ruuskanen heittää keihäsfinaalissa, joten pidetään peukkuja hänelle! Viimeiseen heittoon on uskottava, että siitä tulee hyvä. Mahdollisuudet siihen ovat aina olemassa.

Kommentoi aihetta
(18 kommenttia)
Kiitos! Kommenttisi on lähetetty Yle Urheilun toimitukseen. Julkaisemme kommentteja klo 07-23 välisenä aikana.
Yle Urheilun toimitus lukee kommentit ennen julkaisua. Asiattomia ja hyvien tapojen vastaisia kommentteja ei julkaista. Pitkiä kirjoituksia voidaan lyhentää, muuten kommentit julkaistaan sellaisenaan.
Kiitos! Ilmoituksesi asiattomasta kommentista on lähetetty Yle Uutisten toimitukseen.
Toimitus tarkastaa kommentin, josta ilmoitus on annettu ja poistaa tarvittaessa kommentin verkkosivuilta.
j.
Ilmoita asiattomasta kommentistakorjus vaihtoon!! ei yhtään mestaria!! pilannut monta heittäjää! pois joutaa höpöttämästä!
80m
Ilmoita asiattomasta kommentistaSillä rahalla, jolla tää Ingberg ja monet monet muut " hallintohenkilöt" on kustannettu Koreaan olisi voinut satsaa urheilijoiden suoritusten kehitykseen. Noo hyvin olivat iloisen näköisiä katsomossa, että silleen...
Joopa joo
Ilmoita asiattomasta kommentistaTuntuu siltä, että monet kuvittelevat Suomen pienen aikuisten yleisurheilumaajoukkueen menestyksen paranevan vain vaihtamalla tai vähentämällä johtajia ja valmentajia. Huono menestys ottaa päähän tv:n ääressä, ja sitten haukutaan ja vaaditaan johtajia, valmentajia ja urheilijoitakin vastuuseen siitä. Helppo ratkaisu, eikä tarvitse miettiä asioita yhtään syvemmin. Vuoden päästä voidaan sitten taas suutuksissa haukkua mahdolliset uudet johtajat ja valmentajat, jos ei vieläkään tullut menestystä.
eerola
Ilmoita asiattomasta kommentistaJunttila, oletkos nähnyt johkun rähmällään heittopaikalla heiton jälkeen olleen heittäjän voittavan joskus kepinheittokisan? Edes olleen mitalleilla? Onhan tuo nähty!
hyde
Ilmoita asiattomasta kommentistaKaikki heittivät oikeastaan tämän kesän perustasonsa mukaisesti --> Niinpä..mitä tässä sitten itketään!
teekoo
Ilmoita asiattomasta kommentistaSuomalainen huippu-yleisurheilu on tullut rajusti alas parissa viime vuosikymmenessä. Enää emme ole yhdessäkään lajissa aivan kärjessä. Maamme parhaat ovat maailman tilastoissa parhainmillainkin sijoilla 15-25. Ei näiltä osin ole mikään ihme etteivät urheilijamme pääse edes alkukarsintaa pidemmälle.
valikoiva muisti
Ilmoita asiattomasta kommentistaPäivi Alafrantti oli myös siinä välissä. Ja tietenkin kolumnistikin oli kansainvälinen huippu...
Maallikko
Ilmoita asiattomasta kommentistaNiin siitä Korjuksesta. Hän ei valmenna ketään miesheittäjää. Parviainen valmentaa Ruuskasta, Kangas Pitkämäkeä, Mannion Isä Manniota, samoin isä Järvenpäätä, Wirkkalaa ei valmenna kukaan, Ja maajoukkueen lajivalmentajana on Kangas. Kimmo Kinnunen lajijohtajana. älkää viitsikö tietämättänne haukkua ketään. Seuratkaa edes vähän urheilua ensin. Nämä kyseiset valmentajat ne ovat epäonnistuneet, urheilijoiden lisäksi. Hannu kangas voisi kyllä miettiä onko varmasti mitään hyvää annettavaa heittäjille
eskola
Ilmoita asiattomasta kommentistaMitähän varten sinä Mikaela olit siellä Suomi-katsomossa? Maksoiko veronmaksajat sinun matkasi?
eskola
Ilmoita asiattomasta kommentistaKorjus on ollut vuosia liian suuri herrajahidalgo keihäsvalmennuksessa - lähes korvaamaton omasta mielestään. Hän on tehnyt kepin viskojista tällaisia mitä nyt ovat, rähmällään heiton jälkeen - ainoat heittäjät maailamssa.... Näillä opeilla turha odotella muuta menestystä. Naisissa ei mitään toivoa sitten Tiina Lillakin jälkeen.