Ruotsi-ottelun 10 000 metrin ratakisa päättyi jo 7 150 metrin kohdalla hylkäykseen. Varoitustili tuli täyteen ja lopputulos oli harmillinen hylkäys. Kausi olisi ollut mukava päättää maaliintuloon, nyt merkinnäksi jäi DQ ja nolla pistettä Suomelle.

Onneksi kävelymaaottelu ei sentään ratkennut hylkäykseeni, vaan Suomi voitti sekä miesten että naistenkin maaottelut lopulta selvin lukemin 12-7 ja 15-7, eli yhteispistein 27-14. Miesten kisan voittanut ruotsalainen kävelijä hylättiin lopulta maaliintulon jälkeen ja Suomi otti näin ollen kaksoisvoiton.

Lähtökohta kisaan ei ollut paras mahdollinen. Lontoon 50 km ja Kalevan kisojen 20 km painoivat jäsenissä ja lisänä oli vielä Kalevan kisojen jälkeen tullut flunssa, joten paras vire oli luonnollisesti kateissa. Tarkoituksena oli kävellä kuitenkin oma ratakympin ennätykseni, mutta se jäi nyt siis haaveeksi.

Kahdeksas maaotteluni jäi näillä näkymin viimeiseksi juuri Göteborgissa. Suomi-Ruotsi maaottelu kilpaillaan ensi vuonna Tukholmassa. Muutos on varmasti toimiva ja pienempi stadion tuo tunnelmaan paljon lisää.

Nyt on aika hiukan huilata kauden rasituksista ja unohtaa harjoitukset hetkeksi. Suoritan vielä lääkäritutkimukset tällä viikolla ja sen jälkeen aloitan pienimuotoisen loman.  Loman aikana on tarkoitus myös tuumailla ensi kauden kuvioita ja suunnitella uuden harjoituskauden lähtökohtia ja suuntaviivoja.

Tästä kaudesta jäi hieman ristiriitaiset tunteet. Tuloksellisesti kausi oli minulle paha pettymys. Harjoituksellisesti kausi oli taas edistyksellinen. Lajiharjoittelun prosentuaalista määrää saatiin nostettua selkeästi aikaisempaan verrattuna. Juuri tämä yksityiskohta antaa hyvät lähtökohdat seuraavaa kautta ajatellen.

Viime syksy, alkutalvi ja kevät olivat vielä harjoituksellisesti hyviä. Tuossa vaiheessa tilanne vaikuttikin lupaavalta ja odotin tuloksellisesti kovaa kautta. Kevääseen mahtui jo ongelmia, mutta alkukesästä ongelmien määrä lisääntyi pahan kerran ja oli kaataa jopa koko kauden täysin. Sinnittelin kesän läpi vaikeuksien kera ja yritin repiä kropasta sen, mitä pystyin.

Säästyin loukkaantumisilta tämän kauden. Se on hyvä asia. Sairasteluja tämä kausi sisälsi eniten, kuin koskaan aikaisemmin. Myös huonoa tuuria oli matkassa. Kova siitepölykausi ja piikki mykoplasmatilastoihin osui juuri huonoon ajankohtaan, olympiavuoteen. Näihin tekijöihin en pystynyt vaikuttamaan, joten niitä on turha enää murehtia. Nyt on vain keskityttävä keinoihin, joilla samat ongelmat pystytään välttämään jatkossa.

Urani jatkuu, koska en halua lopettaa uraani pettymyksen tunteeseen. Se jatkuu myös sen takia, että olen päässyt takaisin pahan loukkaantumiskierteen jälkeen kuvioihin mukaan. Koen, että minulla on vielä paljon parannettavaa ja tunnen, että pystyn edelleen kehittymään. Kun saan aikaiseksi ehjän kauden, tulokset ovat aivan eri luokkaa, kuin nyt.

Lisäksi haluan vielä kokea arvokisojen tunnelman ja menestyä siellä. Jokaisen ennätykseni on parannuttava. Työ vaatii sitoutumista ja resursseja. Toivottavasti nämä asiat saadaan järjestykseen ja matka jatkuu kohti tulevia koitoksia.

Kiitos kaikille blogin lukijoille! On ollut mukava kirjoittaa kaudestani ja matkasta kohti Lontoon olympialaisia. Tähän väliin on mahtunut hienoja hetkiä, kuin myös pettymyksen tunteita. Juuri niitä tunteita, joita urheilu tarjoaa.

Hyvää syksyä blogin seuraajille! Matka jatkuu...

Antti Kempas