Ohjelma
Ratsastus (este, kenttä, koulu)

Kilpailupaikka
Greenwich Park  

Ratsastus oli olympiaohjelmassa ensimmäistä kertaa vuonna 1900. Pysyvästi laji tuli ohjelmaan 1912. Vuoden 1956 olympialaiset ratsastuskilpailut järjestettiin Australian ankarien karanteenisäännösten vuoksi Tukholmassa.

Olympiakisojen lajivalikoima on pysynyt vakiona vuodesta 1928. Aiemmin osallistumisoikeus oli rajoitettu upseereihin ja herrasmiehiin. Ruotsi menetti 1948 kouluratsastuksen joukkuekullan, kun paljastui, että yksi joukkueen jäsenistä oli ”vain” kersantti.

Lajin alkuaikoina osallistujat tunsivat toisensa hyvin ja säännöissä sallittiin pieniä variaatioita. Säännöt kirjattiin yhteen muotoon vuonna 1921. Rajoitukset poistettiin 1952 kisoihin, jolloin naisetkin pääsivät mukaan. Kisoissa Lis Hartel voitti heti ensimmäisenä naisena ratsastuksen olympiamitalia, hopeaa kouluratsastuksessa.

Ensimmäinen henkilökohtainen naiskultamitalisti oli Länsi-Saksan Liselott Linsenhoff, joka voitti kouluratsastuksen vuonna 1972. Sen jälkeen kouluratsastuksen kultamitalisti on ollut vain kerran mies. Kenttä- ja esteratsastuksessa nainen ei sen sijaan vielä koskaan ole ottanut henkilökohtaista kultamitalia.

Ratsastus on ainoa olympialaji, jossa mukana on myös eläimiä. Ratsastaja ja hevonen muodostavat joukkueen. Ratsastus on harvinainen laji myös, koska siinä miehet ja naiset kilpailevat nykyään rintarinnan.

Kyrklund edustanut Suomea ahkerasti

Suomella on olympiaratsastuksista useita viidensiä sijoja. Mm. Kyra Kyrklund on ollut kouluratsastuksessa viides kolme kertaa (1980, 1988, 1992). Suomalaissyntyinen upseeri Ernst Linder voitti kouluratsastuskultaa Pariisissa 1924, mutta Ruotsin väreissä.

Kyrklund on edustanut Suomea viisissä olympiakisoissa 1980–96. Hänet valittiin myös vuosien 2000 ja 2004 kisoihin, mutta hevosen loukkaantuminen esti kilpailumatkan kummallakin kertaa.

Kenttäratsastuksessa Piia Pantsu sai olympiapaikan 2004 Ateenan kisoihin, mutta ei pystynyt osallistumaan ratsun loukkattua jalkansa juuri kun sitä oltiin lastaamassa kisamatkalle kohti Kreikkaa.

KENTTÄRATSASTUS LONTOOSSA

Urheilijakiintiö
75 urheilijaa

Ohjelma
Kenttäratsastus

Alun perin ratsuväen hevosten testaamiseen tarkoitetussa kenttäratsastuksessa alettiin kilpailla 1902. Armeijan hevosilta vaadittiin kestävyyttä pitkillä matkoilla, luonnollisista esteistä selviytymistä ja paraatiesiintymisen taitamista.

Kenttäkilpailu koostuu kolmesta osasta ja se kilpaillaan neljän päivän aikana.

Ensin suoritetaan kouluratsastus, jonka arvostelu muutetaan virhepisteiksi.

Toinen osuus on 5,7 kilometrin maastoratsastus, jonka reitin varrella on enintään 45 kiinteää estettä. Virhepisteitä kertyy kieltäytymisistä esteellä ja enimmäisajan ylityksestä. Jos hevonen kieltää kolmesti saman esteen, ratsastaja putoaa tai hevonen kaatuu, on seurauksena hylkäys.

Viimeinen osio on esteratsastus, jossa hypätään 10-12 estettä. Jokainen pudotus tai enimmäisajan ylitys lisää virhepisteitä. Eläinlääkäri tarkistaa hevosen tilan osioiden välillä.

Joukkuekilpailun mitalit jaetaan esteratsastuksen ensimmäisen kierroksen perusteella. Toiselle kierrokselle selviytyy yhteispisteissä 25 parasta ratsukkoa (enintään 3/maa).

Lajilla on eniten harrastajia Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.