Pari vuotta sitten lomamatkalla Ateenan olympia-alueella ainoa muu vieras oli helteessä roskia vinhaan siirrellyt tuuli. Tunnelma olympiastadionin ja muiden kisarakennusten välissä oli ajatuksiakin sitova, aution aavemainen. Nyt lehtitietojen mukaan muistot vuoden 2004 olympiakisoista ovat entistä rumemmissa vaatteissa.

Uimastadionia ja muita rakennuksia on yksin jätettyinä raadeltu. Suorituspaikoille ja katsomoihin ovat rikkaruohot ilmestyneet lipuitta. Luonto valloittaa ihmisen hylkäämiä rakennelmia, joilla ei ole ollut vuosiin todellista käyttöä.

Vanhan lentokentän alueelle Glyfadaan rakennetut väliaikaiset suorituspaikat ja hallit ovat olleet väliaikaisia jo pian kahdeksan vuotta. Alueelle suunniteltu upea puisto on yhä suunnitelmissa. On surullista muistaa miten Ateena kuitenkin vuonna 2004 järjesti erinomaiset olympiakisat, vaikka valmistautumisessa jo silloin oli suuria vaikeuksia. Kaikki silti onnistui.

Olympia-aate palasi synnyinsijoilleen modernisoituna, mutta vain hetkeksi. Pettymys, jonka kaupunki koki ns. satavuotiskisojen mentyä Atlantaan, purkautui silloin vuonna 2004 paitsi ilona myös tuhlailuna, jota Ateena ja Kreikka saavat nyt maksaa. Eivätkä välttämättä siihen pysty.

”Olympiakisat olivat kuitenkin tärkeä osa kreikkalaisen uusylpeyden nostamisessa”, sanovat kaikki asiantuntijat. Pettymys vuoden 1996 kisojen menettämisestä oli syvä. Jopa niin syvä, että vuonna 1995 koripallon EM-kisojen avaustilaisuudessa silloinen maan urheiluministeri totesi, ”etteivät Ateena ja Kreikka tule koskaan anomaan uudelleen olympiakisoja, vaan ne on meille annettava ilman kilpailua”!

Kun vuoden 2004 isäntää valittiin, Ateena oli kuitenkin mukana prosessissa. Edelleen useat KOK:n jäsenetkin olivat sitä mieltä, ettei Ateena pysty kisoja järjestämään. Kisojen vaatimista suorituspaikoista oli vain oletuksiin perustuvia tietoja, liikenneyhteydet vanhanaikaiset ja kaupungin saasteilma kesän kuumimpana aikana yhä ongelma, eikä kreikkalaisen yhteiskunnan poliittinen epäjärjestys tukenut sekään suurta yhteistä ponnistusta.

Silti Ateenalle kisat tulivat. Äänestyksen jälkeen, mutta voittajan nimi oli käytännössä tiedossa kun hakemukset olivat KOK:lle tulleet. Halu korvata vuoden 1996 kisojen pettymys oli suurempi kuin olemassa olevat heikolta vaikuttaneet valmiudet.

Ja sitten Ateena todella järjesti onnistuneet olympiakisat. Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin talousoppineet ja muut käyvät keskustelua siitä oliko kisoissa siemen Kreikan nykyiseen romahtamassa olevaan tilaan?

Budjetti kaksinkertaistui – ainakin

Ateenalle kisojen kustannus oli nykykurssien laskettuna noin 11 miljardia dollaria. Summaan eivät sisältyneet ns. yleiset kustannukset, liikenneyhteyksien parantaminen ja rakentaminen, joiden kustannukset kohosivat rutkasti senkin vuoksi, että viimeiset kuukaudet ennen olympiakisoja niitä rakennettiin käytännössä vuorokauden ympäri, öisin lamppujen valossa.

Nyt kun Kreikka on syvässä taloudellisessa kriisissä, on keskustelu olympiakisojen ylettömistä kustannuksista noussut vahvasti esiin viimeisten kuukausien aikana. Kreikan rahapula on toki hurjasti suurempi kuin esimerkiksi ilmoitettu olympiabudjetti 11 miljardia, mutta monet uskovat, että siemen tähän kurjuuteen kylvettiin silloin 2004. Ja se on hyvin kasvanut ja tuottanut negahedelmää.

Monet kreikassa näkevät olympiakisojen olleen alkusysäys ylettömän tuhlaamisen lisääntymiseen. Kisat nostattivat kansalaisylpeyttä, koska ne kaikista ongelmista huolimatta onnistuivat. Se on ollut yhtenä syynä ajattelemattomaan rahankäyttöön kaikilla tasoilla. Keskustelu negatiivisista kisojen vaikutuksista on lisääntynyt nyt myös siksi, että Kreikassa on paljastunut lahjontaan ja rahanpesuun kisojen yhteydessä liittyviä epäilyjä.

Uutistoimisto AP:n haastattelussa toukokuussa KOK:n puheenjohtaja Jacques Rogge piti jo virkansakin puolesta vuoden 2004 kisojen sotkemista nykyiseen talouskriisiin ”epäreiluna”. Hänen mielestään kisat toivat Ateenalle valtavasti etuja uuden liikennejärjestelmän rakentamisen kautta. ”Toki oli kulujakin, ei uutta lentokenttää ilmaiseksi rakenneta”, Rogge kuvasi terävästi. Ja lisäsi, että ”ilman kisoja Kreikan talous olisi luultavasti nyt vielä huonommassa jamassa”!

Roggen linjalla ovat myös Kreikan olympiapäättäjät, joiden mukaan olisi hullua luulla Ateenan kisojen kustannusten olleen syynä nykyiseen Kreikan lähes 400 miljardin dollarin valtionvelkaa.

Maltillisemmin tilannetta tarkastelevien taloustutkijoiden mukaan Ateenan kisat eivät olleetkaan kovin tärkeä syy Kreikan talouskriisiin, mutta vaikuttivat nekin osaltaan jonkin verran. Toivoa vain sopii, ettei vuoden 2004 suorituspaikoista tule uutta ”olympiaa”. Yhdet urheilurauniot per maa lienevät tarpeeksi.

Suomikin romahti

Mahdottoman terävästi kreikkalaisten kannalta eivät itse kisat vuonna 2004 alkaneet. Alkuun tietysti kaikki ihastelivat miten Ateena oli kuin taikatempulla onnistunut rakentamaan kaikki kisapaikat ainakin valmiin näköiseen kuntoon, mutta sitten tapahtui ikävä ”liikenneonnettomuus”. Kreikkalaisten pikajuoksijoiden Konstantinos Kenterisin ja Ekaterina Thanoun kerrottiin loukkaantuneen moottoripyöräajelulla.  Väitetty ajelu oli päällä silloin kun kaksikon piti tulla dopingtestiin.

Kreikan suurimpiin Ateenan toivoihin kuuluneet juoksijat saivat pakoilustaan ensin kahden vuoden kilpailukiellon. Myöhemmin heille langetettiin oikeudessa Kreikassa seitsemän kuukauden ehdollinen vankeusrangaistus moottoripyöräonnettomuudesta valehtelusta.

Ateenan kansainvälisesti merkittävin yllätys lienee ollut USA:n koripalloammattilaisten ensimmäinen tappio, jonka aiheutti Puerto Rico jo alkusarjassa. Lopullisesti USA:n olympiatie Ateenan koripalloilussa päättyi semifinaalissa shokkitappioon sittemmin kultamitalit voittaneelle Argentiinalle.

Uimari Michael Phelps aloitti mitalihurjastelun voittamalla ensimmäisenä urheilija kahdeksan mitalia (6 kultaa, 2 pronssia) ”ei-boikotoiduissa” olympiakisoissa. Sellainenkin tilasto on olemassa.  Ateenan kisoja ei yhtään boikotoitu, sillä mukana olivat kaikki maat, joissa on kansallinen olympiakomitea, yhteensä 202. Marokon juoksija Hicham el-Guerrouj voitti sekä 1500 että 5000 metriä – toisena juoksijana Paavo Nurmen jälkeen!

Suomalainen olympia-alus sai Ateenassa pohjakosketuksen. Jo joukkue (53 urheilijaa) oli pienin sitten vuoden 1932 Los Angelesin kisojen ja jo välikisoissa vuonna 1906 alkanut kultamitaliketju katkesi. Ainoat mitalit olivat haulikkoampuja (skeet) Marko Kemppaisen hopea ja Marko Yli-Hannukselan painipronssi sarjassa 74 kiloa. Isäntämaa Kreikka sai pikajuoksijoidensa sekoilusta huolimatta kaikkiaan 16 mitalia (6+6+4), mikä oli erinomainen saavutus.

Suomessa olympiakomitea sinänsä rohkeasti etsi raportissaan syitä Suomen odotettua heikommalle menestykselle, sillä esimerkiksi yleisurheilussa paras sijoitus oli keihäänheittäjä Tero Pitkämäen kahdeksas sija.

Syitä löydettiin epäonnistuneesta huippukunnon ajoituksesta ja henkisen kilpailuvalmiuden ylläpitämisestä, akuuteista vammoista ja sairauksista ja vääristä matkustusohjeista, joiden vuoksi kuumaan ilmastoon ei ehditty sopeutua. No joo.

Terävämpää oli Kari Niemi-Nikkolan toteamus, että ”näitä tilannekohtaisia tekijöitä selvästi huolestuttavampaa on, että suomalaisurheilijat eivät laajasti ottaen ole kesäolympialajeissa kansainvälisellä huipputasolla. Lisäksi ero on pikemminkin kasvamaan kuin pienenemään päin”.  Kysymyksessä oli viiltävää analyysiä, joka osittaisesta koomisuudestaan huolimatta saattoi tunnustuksellisuudessaan olla lähtölaukaus myöhemmille työryhmille ja muille ”Humuille”, joiden avulla suomalainen olympiamenestys saadaan kenties nousemaan. Sitten joskus.

Arto Teronen