Nälkä kasvaa syödessä!
Eka podium korkattu ilman mitään ylemmaallista suorittamista! Helppoa ku heinänteko! Höh Höh..!
No ei ehkä mulle, mutta "hannibal" Manninen voisi kyllä näin sanoa! Sen verran härgänen äijä lentäjäksi on kyseessä, jos Rukan kisoja on yhtään uskominen!
Vaikka ilman mitään paineita urheilenkin, niin siitä huolimatta tuntuu että jonkisorttinen, apinaa muistuttava eläin tipahti harteiltani juuri sillä hetkellä, kun astuin podiumkorokkeelle!
Samalla hetkellä muistin kuinka mahtava fiilis on kiivetä palkintokorokkeelle, ja jäin miettimään, kuinka mahtavaa se olisikaan kivuta sille korkeimmalle, ja himotuimmalle korokkeelle!?
Eli lyhyesti; "nälkä kasvaa syödessä!".
Lillehammerin viikonlopussa tuntui että mikään ei onnistu, mutta silti sain sytytettyä itseni kisatilanteeseen ja saamaan myöskin hyvää tulosta aikaan.
Onneksi, siis "onneksi" ensi viikonloppu on vapaata.
Äärimmäisen siistiä olis päästä vetään kisoja, mutta paljon mielummin niitä vetää sitten, kun on oikeesti hyvässä kunnossa!
Toisin sanoen sika voitetttu ja nyt päästetään sisäinen sika irti kisoissa irti.
Nyt tämä väliaika käytetään siis tiukkaan treenaamiseen, välinetestaukseen ja hyvän fiiliksen hakuun.
Tehdään asioista taas helppoa! :), ehkä nautitaan elämästä hieman.
Toiveissa olisi siis korjata mäessä haittaavaa tekniikkavirhettä, sekä vaihtaa viimekauden mäkikamat hiukan päivitetyimpiin versioihin! Tähän asti ollaan menty viimekauden romuilla..
Haaveissa olisi saada metri jos toinenkin hyppyjen mittaa lisää
näillä "mullistavilla" uudistuksilla! :D
Tärkein pointti nyt kuitenki on korjata rauhassa alitajunnassa olevaa virhettä, joka armotta rokottaa metrejä.
Tähtäimessä siintää Olympialaiset ja sinne olis tarkoitus saada kaikki kuntoon, joten ei tässä kuitenkaan vielä paineta sitä kuuluisaa "panic button":ia pohjaan!
*Rukasta*
*vielä!*
Harmittaa tosi paljon kun en päässyt kotikisoissa vetämään täysillä!
Ekan päivän kisa oli tosi positiivinen ylläripylläri, kun miettiin missä suossa olin vielä alkuviikosta!
Ensimmäisen kisan jälkeen omat halut kilpailla myös sunnuntaina nousivat järkeä suuremmaksi.
Sen seurauksena lääkäri, valmentajat ja meidän joukkueen täydellinen fysioterapeuttimme kielsivät aika ehdottomasti sunnuntain kisan.
Näin jälkikäteen ajateltuna se oli varmasti järkevä ratkaisu.
Yksin en olisi päättänyt noin, ja pahimmassa tapauksessa
tällä hetkellä olisin letkuissa hospitaalissa, enkä lentokoneessa matkalla Oslosta Helsinkiin.
Maisema vaihtuu, kisat jatkuu, mutta rokki soi, eikä ne
soinnut vaihdu!
Zoronoo!
- Anssi