Englannin jalkapalloliiton toukokuisessa tiedotustilaisuudessa kysymyksiä sateli ja mies yritti luovia niiden ohi parhaansa mukaan. Jo silloin Hodgson tiesi astuneensa maailman vaikeimpaan ammattiin, Englannin manageriksi.

Hodgson vaikutti pelillisesti parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta. Kolme leijonaa saumaisi maalinsa kiinni ja tökkäisi vastahyökkäyksistä voittomaalin. Wayne Rooney vapautuisi pelikiellostaan, kun häntä eniten tarvittaisiin.

Ruotsia vastaan suunnitelma meni romukoppaan siinä vaiheessa, kun Olof Mellberg pukkasi sivuvaparista hyvin englantilaisen maalin. Epäenglantilaista oli piirisarjatason puolustaminen.

Hodgsonin toinen tulikaste nähtiin Ranskaa vastaan ja siinä croydonilainen onnistui hyvin. Kun kolmannessa testissä Ruotsi meni johtoon, mahdollinen sykemittari todennäköisesti nakutti uudet ennätyslukemat.

En ole kehonkielen asiantuntija, muttei ole Hodgsonin kynsistäkään jäljellä kuin tyvet.

Theo Walcottin vaihto muutti kaiken. Ei Englanti tasoitusosuman jälkeen näyttänyt lainkaan vakuuttammalta. Se taisteli, selviytyi ja sai Walcottilta ja Danny Welbeckiltä kauniisti paketoidun voittomaalin.

Hodgson tuskin on joukkueeseensa tyytyväinen. En usko, että hänen pelisuunnitelmassaan oli, että Walcott vaihdetaan sisään maalin takaa-ajossa.

Mutta Hodgson ei jähmettynyt.