Kouvolan Kouvojen valmentaja Jukka Toijala pitää itsekin Katajan kohtaamista erittäin mielenkiintoisena.

- Molemmilla on aika tasainen, hyvä kokoonpano, sellainen 8-9 pelaajan rotaatio käytettävissä ja aika samantyyppiset joukkueet. Katajalla on ehkä hieman enemmän kokemusta, mutta meillä on sitten vähän enemmän nuoruuden virtaa ja energiaa, Toijala vertasi.

Kouvot on nyt kahtena kautena sijoittunut runkosarjassa toiseksi. Toijalan mukaan näihin tilastoihin on turha tuijotella, sillä esimerkiksi viime vuonna Kouvoille tuli lähtö pudotuspeleistä heti kättelyssä.

- Se on tietenkin hienoa, että Kouvot on säilynyt kärjessä pitkään, mutta ei näillä sijoituksilla muuten ole väliä. Ero viime vuoteen on esimerkiksi siinä, että viime vuonna meillä oli selkeästi lyhyt joukkue. Tänä vuonna meillä on isohko joukkue, joka ei häviä koossa eikä nopeudessa. Joukkue on rakennettu eri tavalla.

44 runkosarjan ottelua on imenyt monista joukkueista ylimääräiset mehut ja Toijala myöntää, että sarja on raskas niin pelaajille kuin valmentajillekin. Hän kuitenkin vakuuttaa Kouvojen olevan tarpeeksi tuore pudotuspeleihin. Etenkin kun joukkueella on takanaan seuran uusi ennätys voitoissa (33) ja perättäisten voittojen putkessa (15).

Lisäksi Kouvojen kotihalli, Mansikka-aho, on yksi pahimpia paikkoja vastustajille.

- Kyllä siitä on suurta etua. Olemme pelanneet hyvin kotona, taidamme olla sarjan paras kotijoukkue. Mutta toisaalta olimme myös sarjan toiseksi paras vierasjoukkue. Olemme pelanneet hyvin missä tahansa. Pidämme varmasti kotiedusta kiinni niin pitkään kuin se on mahdollista.

Jukka Toijalalle tämän kevään pudotuspelit ovat viimeiset hänen kasvattajaseuransa päävalmentajana. Vielä hän ei tunne haikeutta asiasta, mutta uskoo tilanteen iskevän lopullisesti tajuntaan viimeisen ottelun jälkeen.

- Elämässä tulee vaiheita, jolloin tullaan ja mennään. Nyt on se vaihe, että lähden näiden pudotuspelien jälkeen pois ja joku muu jatkaa työtä joukkueen valmentajana. Kaikki ajatuksemme ovat tällä hetkellä Joensuun Katajassa ja meidän omassa tekemisessämme, mutta ehkä sitten viimeisen matsin jälkeen rupeaa miettimään, mitä on viimeiset neljä vuotta tehnyt.