GM Dean Lombardi: 54-vuotias GM, jonka pitkä ja ansiokas työ Kaliforniassa sai vihdoin kruununsa. Tuli tehtäväänsä keväällä 2006 ja käynnisti uudelleenrakennuksen. Prosessi oli hidas, mutta pala palalta nykyinen mestaruusjoukkue löysi muotonsa. Jos tämä kevät ei olisi menestystä tuonut, Lombardi olisi todennäköisesti saanut potkut ja joku muu olisi korjannut laadukkaan työn hedelmän - aivan kuten San Josessa aikanaan.

Päävalmentaja Darryl Sutter: Jo San Josessa Lombardille töitä tehnyt Sutter tuli Kingsin peräsimeen kesken kauden. Alku ei ollut vaikean alkukauden jälkeen helppo, mutta Sutter sai piiskattua joukkonsa täpärästi pudotuspeleihin. Peli löytyi kreivinaikaan, ja loppu on historiaa. Wanhan liiton valmentaja, jolla on wanhan liiton toimintatavat, mutta pehmoisen Terry Murrayn jälkeen Sutter oli juuri sitä, mitä tohtori Kingsille määräsi.

Maalivahdit

32 Jonathan Quick: Uskomaton kumiukko. Mestaruuden suurin yksittäinen arkkitehti. Ilman 26-vuotiaan Quickin torjuntoja Kings ei olisi mennyt edes pudotuspeleihin. Pudotuspeleissä tahti vain kiihtyi, ja etenkin finaalisarjassa Quick oli pääosin täysin ohittamaton. Pudotuspelien arvokkain pelaaja vasta kolmantena yhdysvaltalaispelaajana.

45 Jonathan Bernier: Kevään 2012 Tuukka Rask. Kesän 2006 ykköskierroksen varaus ei ole kadehdittavassa asemassa. Bernieriä pidetään yleisesti NHL:n parhaana kakkosmaalivahtina Raskin ohella, mutta kun edessä on NHL:n paras maalivahti, paljon ei ole tehtävissä. Runkosarjassakin vain 16 ottelua. Kiinnostusta muualta löytyy runsaasti - eri asia on, päästääkö Los Angeles 23-vuotiasta kanadalaista menemään.

Puolustajat

2 Matt Greene: 29-vuotias peruspuolustaja, jota arvostetaan joukkueen sisällä - ei välttämättä aina tarpeeksi sen ulkopuolella. Joukkueen varakapteeni hoitaa rajallisen roolinsa varmasti. Ei pysty ihmeisiin kiekon kanssa, mutta ei niitä myöskään yritä. Arvokas alivoimapelaaja, joka sai kunnian tehdä kevään viimeisen maalin.

7 Rob Scuderi: Moni säpsähti, kun Scuderi sai kesällä 2009 Los Angelesilta neljän vuoden sopimuksen 3,4 miljoonan dollarin vuosipalkalla. Ei tarvitse ihmetellä enää. Jämäkkä oman pään luuta, joka oli isossa roolissa myös vuonna 2009, kun Pittsburgh Penguins voitti Stanley Cupin. Scuderin ohi eivät mene miehet eivätkä kiekot. Huikea työhevonen, joka ei yritäkään tehdä pisteitä.

8 Drew Doughty: 22-vuotias supertähti, joka sai vyölleen toisen suurvoiton Vancouverin olympiakullan jatkoksi. Uskomattoman pelirohkea puolustaja, jonka päätä ei huimaa. Ei missään tilanteessa. Ennen kautta väänsi sopimusasioista Kingsin kanssa, mutta oli keväällä ja etenkin finaalisarjassa joka ikisen pennin arvoinen seitsemän miljoonan dollarin vuosipalkastaan.

26 Vjatseslav Vojnov: 22-vuotias venäläinen, joka teki Jeff Carter -kaupassa Columbukseen siirtyneestä Jack Johnsonista tarpeettoman. Kolme kautta farmissa kasvanut Vojnov teki vaikutuksen kiekollisella taidollaan ja rohkeudellaan. Pudotuspeleissä ei päässyt aivan runkosarjan tasolleen ja oli Kings-puolustuksen heikoin lenkki finaaleissa, mutta täytti ilman muuta paikkansa. Valoisa tulevaisuus edessä.

27 Alec Martinez: Myös tällä kaudella paikkansa lopullisesti NHL:ssä vakiinnuttanut puolustaja. 24-vuotias yhdysvaltalainen otti paikkansa Kingsin kolmannessa puolustajaparissa ja pelasi varman playoff-kevään. Profiili on lähtökohtaisesti kiekollinen puolustaja, mutta ei ole sillä osastolla Doughtyn tai edes Vojnovin tasoa. Teki voittomaalin kolmannessa finaalissa.

33 Willie Mitchell: 35-vuotias konkari, joka on Kings-puolustuksen isähahmo. Tuli Los Angelesiin kaksi kesää sitten, kun ei enää kelvannut Vancouverille. Lähes uran päättäneet aivotärähdykset ovat enää muisto vain, ja Mitchell pelasi rooliinsa nähden loisteliaan kauden. Jämäkkä, rauhallinen, säntillinen. Näytti koko muulle Kings-puolustukselle, mitä on rauhallinen kiekollinen pelaaminen.

Hyökkääjät

10 Mike Richards: Olympiavoittaja Vancouverista sai nyt meriittilistalleen myös Stanley Cupin. Siirtyi Philadelphia Flyersista kapteenina ja huippupisteitä takoneena ykkössentterinä, mutta Los Angelesissa jäi kakkossentterin rooliin ilman C-kirjainta. Ei mikään tykkikausi, mutta toi juuri kavattua ja puuttunutta leveyttä Kingsin sentteriosastolle. Johtajatyyppi, joka astui ratkaisevassa finaalissa esiin.

11 Anze Kopitar: 24-vuotias ykkössentteri, joka jakoi pudotuspelien pistepörssin voiton Dustin Brownin kanssa. Luonnollisesti ensimmäinen slovenialainen Stanley Cup -voittaja. Runkosarja meni jo totutuksi tulleen kovalla tasolla, mutta pudotuspeleissä Kopitar pystyi kaivamaan vielä yhden vaihteen lisää. Johtajuutta ja kahden suunnan osaamista pursuava oma varaus, joka ratkaisi avausfinaalin jatkoajalla. Slovenian Mikko Koivu.

12 Simon Gagne: Olympiavoittaja 2002, Maailmancupin voittaja 2004 ja vihdoin myös Stanley Cup -voittaja 2012. Vammat ovat syöneet parhaan terävyyden, eikä Gagne enää ole ollut työsulun jälkeisessä lähes 50 maalin kunnossa. Oli joulusta saakka sivussa aivotärähdyksen takia, mutta palasi tositoimiin sopivasti kolmanteen loppuotteluun. Pelillinen panos mestaruuteen täten marginaalinen.

13 Kyle Clifford: 21-vuotias laitahyökkääjä, jonka pudotuspelit päättyivät aivotärähdykseen jo ensimmäisellä kierroksella. Pienen roolin työjuhta, joka täyttää ruutunsa intohimolla. Pelaajaprofiilista kertoo jo se, että kahdella täydellä NHL-kaudellaan on tehnyt vain 12 maalia. Edustaa kuitenkin Kingsin työmiesosastoa, jossa riittää tekijämiehiä.

14 Justin Williams: Neljän edellisen kauden ottelumäärät kertovat kaiken oleellisen loukkaantumisherkkyydestä: 37, 44, 49 ja 73. Tällä kaudella Williams pysyi vihdoin terveenä ja pelasi jokaisen Kingsin ottelun. Ykkösketjun vauhdikas laitahyökkääjä, joka juhli Stanley Cupia jo Carolinassa 2006. 30-vuotias kanadalainen on voittanut myös maailmanmestaruuden.

15 Brad Richardson: 27-vuotias sentteri/laituri, jolla oli ajoittaisia vaikeuksia mahtua kokoonpanoon äärettömän laajassa Kings-materiaalissa. Neljä kautta Kingsissä pelannut kanadalainen ei pisteillä juhli, mutta työrukkaset kuuluvat varustukseen ottelusta toiseen. Tällä osastolla Kingsillä olikin jopa ylitarjontaa. Menetti paikkansa nelosketjussa Simon Gagnelle kolmannessa loppuottelussa.

22 Trevor Lewis: 25-vuotias laitahyökkääjä Salt Lake Citystä putoaa myös kategoriaan duunarit. Muodosti pudotuspeleissä kivikovan kolmosketjun Dwight Kingin ja Jarret Stollin kanssa. Ketjun onnistumisesta kertoo jo pelkästään se, että Lewis kasasi pudotuspeleissä enemmän tehopisteitä kuin runkosarjassa. Teki tärkeän 3-0-maalin ja vielä toisen tyhjiin ratkaisevassa finaalissa.

23 Dustin Brown: Kuninkaiden kapteeni - tänä keväänä myös kapteenien kuningas. Siirtotakarajalla huhut veivät olympiahopeamitalistia ties minne, mutta jäi kuitenkin hänet aikanaan varanneeseen Los Angelesiin. Hyytyi hivenen finaaleissa, mutta muutoin rautaisen kevään pelannut Brown nousi isosti esiin ratkaisevassa finaalissa. Osaa kaiken: napakka laukaus, riittävän nopea, taklaa kuin riivattu ja on huikea alivoimapelaaja. Siihen vielä hillitön voitontahto päälle.

24 Colin Fraser: Yksi neljästä Kings-pelaajasta, joille Stanley Cup oli jo uran toinen. Aiempi tuli Chicagossa kaksi vuotta sitten. Rämäpäinen ja fyysinen sentteri, joka ankkuroi Kingsin nelosketjua. Teki finaalisarjan avausmaalin, joka löi tahdit Kingsin mestaruuskulkueelle. Viime kädessä Kings voitti Stanley Cupin laajan materiaalinsa - eli toisin sanoen Fraserin kaltaisten onnistujien - ansiosta.

25 Dustin Penner: Epätavallinen kanadalainen mielialapelaaja. Erona normaaliin oikuttelijaan on se, että mieliala ei vaikuta illan, vaan pidemmän ajanjakson suoritukseen. Runkosarjassa aivan pihalla kaikesta, mutta pudotuspeleissä löysi työmoraalinsa ja oli arvokas lisä Jeff Carterin ja Mike Richardsin rinnalle. Parhaimmillaan hyvä voimahyökkääjä, joka voitti Stanley Cupin myös Anaheimissa 2007.

28 Jarret Stoll: 29-vuotias sentteri, joka on jo vuosikaudet ollut yksi NHL:n aliarvostetuimmista puolustavista hyökkääjistä. Tai pikemminkin kahden suunnan hyökkääjistä. Tehot putosivat tällä kaudella noin 50 prosenttia edellisten kausien lukemista, mutta pudotuspeleissä Stollin puolustuskyvyt nousivat oikeuksiinsa. Loistava taistelija, yksi Kingsin tärkeimmistä pelaajista.

71 Jordan Nolan: 22-vuotias Nolan nousi pelaavaan NHL-kokoonpanoon vasta helmikuussa, mutta paikan saavutettuaan ei sitä enää luovuttanut. Kookas nelosketjun laituri, joka rymisteli vastustajia katolleen ja teki arvokasta työtä joukkueelleen pienessä roolissa pitkin kevättä. Seitsemännen kierroksen varaus kesältä 2009 on kiistellyn entisen NHL-valmentajan Ted Nolanin poika.

74 Dwight King: Nousi kokoonpanoon samoihin aikoihin kuin Jordan Nolan, mutta Kingin merkitys mestaruuskeväässä oli vielä suurempi. Teki pudotuspeleissä viisi tärkeää maalia ja ennen kaikkea teki likaisen työn avausmaaliin tärkeässä 3. finaalin voitossa. Isokokoinen rymistelijä ei ihan täytä vielä sanaleikin kuninkaiden kuningas kuvainnollista merkitystä, mutta aikaa on.

77 Jeff Carter: Siirtyi kesällä Philadelphiasta Columbukseen ja keväällä sieltä edelleen Los Angelesiin. Tuskin kukaan uskoi kummankaan siirron jälkeen, että Carter juhlii keväällä Stanley Cupia, mutta näin vain kävi. Sai pudotuspeleissä junansa takaisin raiteilleen pitkän hakemisen jälkeen. Ei päässyt vielä parhaalle tasolleen, mutta teki finaaleissa neljä tärkeää maalia, muun muassa toisen finaalin ratkaisseen jatkoaikamaalin ja kaksi maalia katkaisuottelussa.

Stanley Cupin voittamisen vaatimuksena on vähintään 41 ottelua runkosarjassa tai vähintään yksi ottelu finaaleissa. Myös Andrei Loktionov, Trent Hunter, Ethan Moreau, Davis Drewiske, Scott Parse ja Kevin Westgarth esiintyivät Kings-nutussa tällä kaudella.