Näkökulma: Joe Sakic - NHL-historian suurin johtaja

Kun ihmisiltä kysyy, kuka jääkiekkoilija tulee ensimmäisenä mieleen, yleisin vastaus lienee Wayne Gretzky. Joillakin se on Mario Lemieux, joillakin Bobby Orr, joillakin kenties Mark Messier. Kun kysyy suomalaisilta, vastaus lienee Jari Kurri, Teemu Selänne tai Saku Koivu. Jos kysytte minulta - tai keneltä tahansa denveriläiseltä - vastausta ei tarvitse kauaa miettiä: se on Joe Sakic.

Olen seurannut Joe Sakicin NHL-uraa poikkeuksellisen tiiviisti. Vaikka hän on ollut aina ominaisuuksiltaan maailman parhaiden jääkiekkoilijoiden joukossa, yksi ominaisuus on nostanut kroatialaisia sukujuuria omaavan sentterin jalustalle. Kun puhutaan henkisestä johtajasta, vain Mark Messier ja Steve Yzerman pääsevät edes vertailuun Sakicin kanssa.

Sakic edusti koko NHL-uransa yhtä ainoaa organisaatiota. Vuonna 1995 Coloradoon muuttanut Quebec varasi Sakicin kesällä 1987. Hän siirtyi NHL:ään kaudeksi 1988-1989, ja jo kolmannella kaudellaan hän nousi joukkueen kapteenistoon. Kaudella 1991-1992 Sakic nousi - vielä apukapteenina toimiessaan - esille tavalla, joka oli nostava NHL:n sen ajan surkeimman organisaation 1990- ja 2000-lukujen kestomenestyjäksi.

Edellisenä kesänä Quebec oli varannut seuraavana Wayne Gretzkynä pidetyn Eric Lindrosin mutta nuori tuittupää ilmoitti, ettei tulisi koskaan pelaamaan Quebecissä otteluakaan. Seurajohto oli vankkumaton: se oli päättänyt, että Lindrosista tulee organisaation pelastaja, eikä suostunut kauppaamaan häntä.

Silloin Sakic jyrähti. Hän sanoi, ettei Quebeciin kaivata pelaajaa, jolla ei ole intohimoa. Sakic sanoi myös, että on kyllästynyt kuulemaan nimeä Eric Lindros. Seuraavana kesänä Lindrosista tulikin - hieman eri tavalla kuin oli odotettu - Quebecin pelastaja, sillä Philadelphia teki NHL-historian tyhmimmän kaupan saadakseen Lindrosin. Quebec sai vaihdossa käytännössä tulevien vuosien runkonsa (Peter Forsbergin, Ron Hextallin, Chris Simonin, Mike Riccin, Kenny Huffmanin, Steve Duchesnen, pari 1. kierroksen varausvuoroa ja vielä 15 miljoonaa dollaria).

Kaksi unohtumatonta Stanley cupia

Loppu on historiaa. Coloradoon muuttaneesta organisaatiosta tuli todellinen kestomenestyjä, joka voitti Stanley cupit 1996 ja 2001. Ensimmäinen näistä nosti viimeistään Sakicin tähtikategoriaan, kun hän kantoi Coloradon mestariksi. 18 maalia - joista peräti kuusi oli voittomaaleja - on yhden päässä playoffien ennätyksestä, ja sanomattakin on selvää, että Sakic palkittiin pudotuspelien arvokkaimpana pelaajana.

Jälkimmäinen näistä puolestaan synnytti jääkiekkoilevan maailman verkkokalvoille unohtumattoman muistikuvan, kun kapteenina toiminut Joe Sakic ei nostanut tavoista poiketen ensimmäisenä Stanley cup -pokaalia vaan antoi kunnian puolustajalegenda Ray Bourquelle, jonka yli 20 vuotta kestänyt ura huipentui viimein Stanley cupiin.

Kesällä 1997 Colorado puolestaan näytti, kuinka paljon se Sakicia arvostaa. Mark Messierin Vancouveriin menettänyt New York Rangers tarvitsi uuden johtajan ja tarjosi Sakicille kaudesta käsittämätöntä 21 miljoonan dollarin sopimusta. Coloradolla oli oikeus vastata tarjoukseen, eikä se jättänyt sitä käyttämättä. Sakicilla on edelleen hallussaan yhden kauden palkkaennätys, jota tuskin koskaan rikotaan - varsinkaan näin palkkakaton aikakaudella.

Kolmen lapsen isä on osoittanut kykynsä myös kansainvälisillä kentillä. Hän on voittanut alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden 1988, maailmanmestaruuden Italiassa 1994, olympiakultaa Salt Lake Cityssä 2002 ja maailmancupin 2004. Tässä kategoriassa edellä on vain yksi mies: Scott Niedermayer erottuu Sakicista vain siinä, että hänellä on myös Kanadan junioriliigojen mestaruus, Memorial cup.

Sakicin kansainvälisen uran tähtihetki osui Salt Lake Cityyn. Hänet palkittiin turnauksen arvokkaimpana pelaajana, kun Kanada palasi olympiakisojen kultakantaan jääkiekossa 50 vuoden tauon jälkeen. Finaalin 5-2-voitossa Yhdysvalloista Sakic loihti tehot 2+2.

Vaikka Sakic ei voittanut koskaan NHL:n runkosarjan pistepörssiä, valittiin hänet koko liigan arvokkaimmaksi pelaajaksi - sekä liigan että pelaajien toimesta - 2001. Samalla kaudella hän voitti myös NHL:n plus/miinus-tilaston, ja hänet valittiin herrasmiespelaajaksi.

Sakic kestää, isältä pojalle

Sakicin saavutukset ovat vertaansa vailla. Vaikka hänen 1 378 NHL:n runkosarjaottelussa tekemänsä pisteet, 625+1 016=1 641, sijoittuvat kaikkien aikojen pistepörssissä sijalle kahdeksan, Sakic muistetaan ihan muista asioista. Sakiciin liittyy niin paljon muitakin tarinoita kuin kevään 2001 Ray Bourque -saaga.

Sakic näytti johtajankykynsä jo ennen NHL:ään astumista. Sakicin junioriaikojen WHL-joukkue, Swift Current Broncos, joutui kaudella 1986-1987 karmeaan bussiturmaan, jossa kuoli neljä joukkueen pelaajaa. Joukkueen ehdottomaksi johtohahmoksi noussut Sakic ei ole koskaan suostunut puhumaan tapahtumasta, mutta monien arvioiden mukaan juuri tuo tapahtuma kasvatti Sakicista kaltaisensa liiderin.

Kun Sakic tuli NHL:ään, Peter Stastny otti hänet siipiensä suojaan ja koulutti nuorta suurlupausta NHL:n tavoille. Vuonna 2006 Sakic sai mahdollisuuden tehdä vastapalvelus, kun Peterin poika, Paul Stastny liittyi Coloradon joukkueeseen.

Myös Sakicin lopettamisilmoitus on tulkittavissa palvelukseksi Coloradon organisaatiolle. Sakic ei pystynyt enää viime kaudella pelaamaan kuin muutaman ottelun, ja hän olikin loukkaantuneena käytännössä riippakivi joukkueelle - vaikka kukaan ei sitä varmasti ääneen sanokaan.

Palkkakaton käyttöönottamisen jälkeen merkittävästi heikentyneen Coloradon on helpompi aloittaa uudelleenrakennus ilman Sakicia ja hänen palkkaansa - niin absurdilta kuin se kuulostaakin. Ja Sakic itse tietää tämän. Sen takia olisikin ihme, mikäli Sakicin ilmoitus torstaina on jotain muuta kuin lopettamisilmoitus.

Denver Postin pitkäaikainen Avalanche-toimittaja Adrian Dater tiivisti paljon Sakicin uran lopettamisesta kirjoittamassaan kolumnissa (joka on ehdottomasti lukemisen arvoinen). Vuonna 1995 Sakiciin ensimmäistä kertaa tutustunut Dater kirjoitti muun muassa näin:

- Minulle on toimittajana opetettu, että minun pitäisi olla kuin viilipytty. Älä tuuleta katsomossa, älä suosi ketään, josta kirjoitat, älä osoita minkäänlaisia tunteita kirjoituksissa. Mutta kun Joe Sakic ilmoittaa lopettamisestaan, purskahdan isoon itkuun, Dater kirjoittaa.

Ilkka Palomäki