Litmanen: Jalkapallo on ollut minulle harrastus

Lahtelainen siirtyi Hollannin kentille vuonna 1992 MyPasta. Ajaxissa Litmanen voitti seitsemän vuoden aikana useita liiga- ja cup-mestaruuksia sekä Mestarien liigan vuonna 1995. Hän edusti vuosina 1999-2002 Barcelonaa ja Liverpoolia, mutta sen jälkeen edessä oli paluu Ajaxiin. Hän ehti voittaa vielä yhden liigamestaruuden vuonna 2004.

- Olenhan minä täällä pitkään viettänyt pelaajana ja tietysti elänyt normaalia arkea. Paikat ovat tulleet tutuksi, ja olen oppinut tuntemaan paljon ihmisiä. Voi tietyllä tavalla ihan sanoa kuin tulisi kotiin. Tietysti paljon on soittoja tullut ja tuttuja tullut moikkaamaan hotelliin ja harjoituskentälle. Paljon on tullut myös kannustuksia Hollanti-peliin. Toivovat Suomelle kaikkea hyvää mutta toisaalta omiensa voittoa, Litmanen kertoo.

Hänen mukaansa uran huippuvuodet ja parhaat menestysvuodet osuivat nimen omaan Ajaxiin, joka on pitkäaikaisin seura Litmasen uran aikana. Hän tuli jo nuorena poikana Hollantiin ja oppi ammattilaiselämän sekä huippujalkapalloilun alkeet Louis van Gaalin alaisuudessa.

- Kävi tietysti paljon onnea, että oli valmentaja, joka luotti minuun. Joukkue oli samanhenkinen, nuori ja eteenpäin menevä. Sitähän tietysti Ajax edustaa. Se on varmasti yksi maailman johtavia, jos ei jopa johtavin nuorten pelaajien kasvattaja. Ei varmaan ole yhtään seuraa, joka olisi kasvattanut niin paljon nuoria huippupelaajia muille seuroille, miettii Litmanen.

Hollannissa nousee jatkuvasti esiin hyviä pelaajia, jotka kasvavat ensin rauhassa kotimaan pääsarjassa ja sen jälkeen siirtyvät ympäri Eurooppaa huippuseuroihin. Litmasen mukaan ulkomailta hollantilaiset saavat lisäkokemusta, itseluottamusta ja voittamisen kulttuuria.

- Ei se millään tavalla ole sattumaa. Jos katsotaan nimilistaa, niin siellä on Real Madridia, Barcelonaa, AC Milania, Manchester Unitedia ja Bayern Müncheniä. Nämä ovat johtavia seuroja Euroopassa ja maailmassa. Se on aina saletti, että menestyvässä seurassa on aina jonkinmoinen hollantilaistausta. Se on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, hän sanoo.

- Pitää muistaa, että suomalaisia pelaajia pelaa ja on pelannut täällä Hollannissa. Pelaajat ovat saaneet siitä paljon oppia omaan pelaamiseensa ja pystyneet matkan varrella muissa seuroissa näitä oppeja käyttämään. Jos miettii, että minun lisäkseni Sami Hyypiä ja Joonas Kolkka tulivat silloin 1990-luvun puolessavälissä Hollantiin. Tällä hetkellä Teemu Tainio on tietysti viimeisin, mutta on Tim Sparvia, Mika Väyrystä ja Petri Pasanen on ollut. Tätä listaa voisi jatkaa.

Intohimoa riittää - toistaiseksi

Ensi helmikuussa 40 vuotta täyttävän Jari Litmasen ura huipulla on kestänyt jo 20 vuoden ajan. Koossa on ennätykselliset 135 A-maaottelua, joissa on syntynyt 31 maalia. Litmasen mukaan pitkän uran eteen tarvitaan onneakin - esimerkiksi loukkaantumisten kanssa.

- Tietysti lähtökohta minun tapauksessani on se, että tämä on ollut aina lähtökohtaisesti harrastus. Tätä on kiva tehdä, vaikka välillä tietysti vaikeata on. Kyllä se itse intohimo siihen peliin vie tietysti eteenpäin. Tykkää harjoitella ja tehdä sitä likaista pohjatyötä eli sitä rankkaa aikaa ja energiaa vievää harjoittelua. Pelit ovat vain sellainen juhlahetki, hän tähdentää.

- Toistaiseksi intohimoa tuntuisi riittävän. Olen jo monta vuotta edennyt kausi kerrallaan ja kausien jälkeen sitten kerännyt ajatukset kasaan. Jos jatketaan eteenpäin, niin millä tavalla. Tässä taas muutaman kuukauden päästä mietitään taas, että miten eteenpäin.

FC Lahtea edustava Litmanen ei osaa sanoa, mitä pelaajauran jälkeen tapahtuu. Hän on aina lähtenyt siitä, että sitä pohditaan vasta uran päättymisen jälkeen. Hänen mukaansa jalkapallon sisällä on paljon asioita, joita voi tehdä. Toisaalta jalkapallon ulkopuolella on vielä enemmän asioita, joita voi tehdä.

- Tämä pelaaminen on kuitenkin kestänyt niin kauan ja se on koko ajan ollut tietyllä tavalla suunniteltua ja valvottua. Aikataulu on aina ollut jonkun muun kuin itsensä tekemä. On elänyt tietynlaista systemaattista elämää. Ehkä jossakin vaiheessa on tarvetta tehdä jotakin muuta. Saa välillä itsekin tehdä aikatauluja, mutta se on sitten tosiaan joskus uran jälkeen. Sitä ei vielä osaa sanoa, että miltä se uran lopettaminen tuntuu.