Näkökulma: Liigacupiin saatava euro-panos

Liigacup palautettiin kotimaiseen kilpailuohjelmaan vuonna 2004, kun se oli kuopattu vuonna 2000. Palautuksen ideana oli antaa merkityksellisiä pelejä harjoituskauteen. Harva joukkue otti kuitenkaan kilpailua tosissaan, ja muodostui jopa tavaksi, että Liigacupin voittoa juhlinut joukkue rämpi toden teolla Veikkausliigan alkukauden. Vuoden 2006 voittaja KuPS jopa putosi Veikkausliigasta kauden päätteeksi.

Pahimmaksi irvikuvaksi nousi FC Lahti. Se on ollut joka kerta kevättä 2006 lukuun ottamatta uudelleen herätetyn Liigacupin välierävaiheessa. 2000-luvun puolessa välissä FC Lahden rämpiminen alkukauden Veikkausliigassa oli myös käsite, jota ihmeteltiin laajalti. Miten Liigacupia hallinnut joukkue voi olla niin huono, kun sarja alkaa? Kysymys oli enemmänkin siitä, että muut kärjen tuntumaan povatut joukkueet - Lahtea lukuun ottamatta - eivät panostaneet Liigacupiin millään tavalla.

Viime vuoden Liigacup oli kuitenkin monella tapaa poikkeava. Kahdesta alkulohkosta puolivälieriin selvisi kaikki Veikkausliigassakin suosikeiksi nostetut joukkueet, ehkä MyPaa lukuun ottamatta. Jo alkulohkossa nähtiin hyvää jalkapalloa, vaikka pelit pelattiinkin pääosin halleissa. Turnaus huipentui Talin hallissa pelattuihin puolivälierä- ja välieräviikonloppuihin sekä perinteisesti Töölön jalkapallostadionilla hyisessä ilmassa potkittuun finaaliin.

Vaikka Talin halli on irvikuva siitä, miten jalkapalloa tulisi pelata, pudotuspelit olivat pelillinen menestys. Peli oli nopealla alustalla hyvätempoista, ja ennen kaikkea, joukkueilla oli lähes parhaat miehistönsä mukana. Kun pelit oli keskitetty yhteen paikkaan, yleisöä riitti liigan markkinointiin nähden hyvin. Liiga oli toki saanut paikalle nettiradioselostuksen kaikista otteluista, mutta sen kyhäämisessä aktiivisia olivat aivan muut tahot kuin liiga itse.

Liiga makaa laakereillaan

Kun Inter voitti Liigacupin turkulaisfinaalissa Palloseuran, moni oli valmis tuomitsemaan senkin alkukauden flopiksi. Noh, jälkiviisaana on helppo todeta, että Liigacupissa menestyneet joukkueet olivat vahvoja myös Veikkausliigassa - jo alkukaudella hirmuisesta loukkaantumissumasta kärsinyttä TPS:aa lukuun ottamatta. Muut välieräjoukkueet - Inter, Honka ja Lahti - valtasivat Veikkausliigan kärkikolmikon. Inter hävisi ”jo” 25. elokuuta ensimmäisen ottelunsa, eikä Lahdenkaan alkukaudesta tullut pannukakkua…

Ainut kärkijoukkue, joka näytti väheksyvän - ainakin julkisesti - Liigacupin arvostusta, oli puolivälierissä rankkareilla Interille hävinnyt Tampere United. Veikkausliigakausi kuitenkin osoitti sen, että TamU:n ongelmat olivatkin syvemmällä kuin asenteessa kilpailua kohtaan.

Tässä vaiheessa kysyttäköön, kuka hardcore-faneiksi itsensä lukevien lisäksi tiesi, että Liigacup alkaa tiistaina. Oikeasti tosissaan otettavalle Liigacupille olisi tilausta - ja vuoden 2008 perusteella myös aitoa kiinnostusta, sekä yleisön että seurojen toimesta. Sen takia onkin ollut surullista huomata, että Veikkausliiga ei ole tehnyt mitään kilpailun parantamiseksi millään sektorilla - pikemminkin päinvastoin.

Tässä pari poimintaa kilpailun säännöistä.

”Varsinkin kun otteluita pelataan lämmitettävillä jalkapallonurmilla ulkona, tulee järjestävän seuran ehdottomasti huolehtia riittävistä/kohtuullisista yleisön palveluista ja tulospalvelun toiminnasta.”

”Testipelaajastatuksella voi pelata ainoastaan alkusarjan ja puolivälierien peleissä. Välierissä ja finaalissa, "testipelaajia" ei sallita.”

Lisään tähän vielä kilpailun palkinnon, jota ei säännöstössä mainita. Vuodesta 2005 lähtien Liigacupin kiertopalkintona on ollut Sami Hyypiän mukaan nimetty lautanen. Lisäksi voittajajoukkue saa ”huomattavan” rahapalkinnon. Vielä loppuun haluan muistuttaa kilpailun ajankohdat: alkulohko 20.1.-17.3., puolivälierät 21.3., välierät 4.4. ja finaali 15.4. (pudotuspelit viime vuodesta poiketen hajautetusti eri paikkakunnilla).

Yllä olevat säännöt suorastaan kannustavat väheksymään kilpailua. Ensimmäinen (ja samalla ylivoimaisesti tärkein) askel oikeaan suuntaan olisi panoksen kasvattaminen. Se vaikuttaisi positiivisesti jokaiseen Liigacupin ongelmakohtaan. Jos jaossa ei ole euro-paikkaa, löytyy aina niitä, joita kilpailu ei kiinnosta pätkääkään. Ei sillä, etteikö Sami Hyypiä -lautanen olisi komea…

Mitä liigan pitäisi tehdä?

Ymmärrän toki, että Suomella on vain kolme paikkaa ensi kesänä lanseerattavaan uuteen Euroopan liigaan. Jos liigacupista jaetaan paikka, Veikkausliigasta pääsisi Eurooppaan vain mestari ja kakkonen. Tämä olisi kuitenkin ainoa todellinen porkkana Liigacupille. Lisäksi Suomen cupin merkitys kasvaisi myös suuresti, eikä todennäköisesti nähtäisi enää viime syksyn kaltaisia finaaleja, jossa sekä Honka että HJK olivat jo varmistaneet europaikkansa.

Ihmisiä ei kiinnostanut tulla katsomaan ”pelkkää” Suomen cupin ratkaisua, joten miten heiltä siis voi odottaa mielenkiintoa lautasten jakoon? Ja moniko edes peleihin lähtemistä harkitsevasta ihmisestä menee katsomaan peliä Liigacupin sääntöjen mukaisissa riittävissä/kohtuullisissa olosuhteissa?

Toiseksi suurin ongelmakohta on kilpailun ajankohta. Eivät ihmiset ymmärrä - varsinkaan liigan nykyisellä markkinoinnilla - että Suomessa pelataan jalkapalloa tammikuussa. Toisaalta, ei ole järkevää pitää pelaajia huippukunnossa helmikuussa, jos kausi jatkuu loka-marraskuuhun. (Suomen cup kärsii muuten samasta ajankohtaongelmasta kuin Liigacup. Se kärsii vain siinä toisessa ääripäässä.)

Mikä olisi sitten oikea ajankohta uudelle Liigacupille? Mallissani se sijoittuisi kevääseen ja alkukesään. Liigacupin ajatus kauteen valmistavana kilpailuna on erinomainen - se tekee sen vain liian aikaisin. Jos se aloitettaisiin kuukautta myöhemmin (käytännössä maaliskuun alussa), alkulohkovaihe saataisiin pelattua loppuun juuri ennen Veikkausliigan alkua. Näin Liigacupista putoavat joukkueetkaan eivät joutuisi olemaan pelaamatta yli kuukautta Liigacupin ja Veikkausliigan alkamisen (18. huhtikuuta) välissä.

Pudotuspelivaihe limittyisi näin ollen Veikkausliigan kanssa päällekkäin. Loppuottelu olisi ohjelmassa touko-kesäkuussa, jolloin ruohot jo vihertäisivät ja ihmisiä olisi helpompi houkutella katsomoihin. Tämä vaatisi pieniä ponnisteluja ja kompromisseja otteluohjelman laatijalta, mutta tulossarakkeessa ponnistelut varmasti näkyisivät. Järjestelyä ei olisi voitu aloittaa tällä kaudella, koska otteluohjelman tekeminen on suuri haaste muutenkin Pikkuhuuhkajien EM-lopputurnauksen ja Suomessa järjestettävän naisten vastaavan tapahtuman vuoksi.

Vuoden 2010 Liigacup tulisi sen sijaan aloittaa ehdottomasti vasta maaliskuun alussa. Alkulohkovaiheessa voisi edelleen peluuttaa testipelaajia, koska ne ovat tärkeä osa Liigacupin nykyistä tarkoitusta (suositeltavaa se ei välttämättä ole, jos haluaa Liigacupista mallissani jaettavan paikan Euroopan liigaan). Pudotuspelivaiheessa se pitäisi kuitenkin jyrkästi kieltää.

Yllä mainittuja sääntömuutoksia odotellessa kannattaa tehdä kulttuuriteko ja vaivautua katsomaan Liigacupin otteluita, vaikka ajankohta ei imartelekaan. Ei tarvitse sitten ihmetellä Veikkausliigan alkaessa, ketä nämä uudet avauskokoonpanon miehet ovat. Viime vuonna Liigacup nosti esiin sellaisia miehiä kuin Sakari Mattila ja Severi Paajanen. Ketkä nousevat esiin tänä vuonna?

Ilkka Palomäki