Taustapeilissä pohdittiin syitä nuorten drop out -ilmiöön
Nuori Suomi ry:n kehitysjohtaja Pasi Mäenpää oli Urheilun Taustapeilin vieraana keskustelemassa nuorten drop out -ilmiöstä. (Arkistokuva)
Osa nuorista lopettaa urheiluharrastuksensa ennen aikojaan, kuka mistäkin syystä. Urheilun Taustapeilissä pureuduttiin urheilun niin sanottuun drop out -ilmiöön pohtimalla sen syitä ja miettimällä miten sitä voisi ehkäistä.
Studiossa Pekka Viinikan vieraana asiasta olivat keskustelemassa Nuori Suomi ry:n kehitysjohtaja Pasi Mäenpää ja Jääkiekkoliiton nuorisopäällikkö Turkka Tervomaa.
Pasi Mäenpää kertoi, että drop out -ilmiö voidaan lasten ja nuorten keskuudessa jakaa kolmeen ikävaiheeseen. Alle 10-vuotiaat aloittelijat vaeltavat monipuolisesti lajien välillä. Jos yksi laji loppuu, aloitetaan toinen, ja siitä harvoin tulee ikäviä kokemuksia. Yli 16-vuotiaat, lajiaan jo lähes 10 vuotta harrastaneet voivat jo "eläköityä", kun omat tavoitteet on saavutettu.
Tähän väliin jäävien murrosikäisten lopettamisesta syntyy ehkä kiivaimmat keskustelut. Harjoituksia on jo 3-4 kertaa viikossa ja muut lajit on jätetty pois, ja jos se ainoa harrastus syystä tai toisesta loppuu, voi nuori jäädä liikunnan suhteen tuuliajolle.
- On aina haastavaa, jos lapsi lopettaa itsestään riippumattomasta syystä. Joukkue saattaa hajota alta, tai sillä on kovemmat tavoitteet kuin lapsella itsellään, se on ehkä pahin tapaus. Kilpailullisuuden into on nousemassa, vähän kovempaa ja vähän nuorempana, sanoo Turkka Tervomaa.
Nuorten kohdalla on yhdistettävä lajivalmennukseen myös kasvatustyötä, ja se voi olla joillekin valmentajille haastavaa, pohtii Mäenpää ja kertoo, että palautetta huonoista valmentajista tulee toistuvasti. Tervomaan mukaan myös useat viikkoharjoituskerrat, liian yksipuolinen harjoittelu tai suurten satsausten ja matkustelun vaatiminen voi johtaa lopettamiseen.
- Jos harrastus loppuu itsestä riippumattomista syistä ja järjestelmä ei mahdollista paikkaa, onhan se iso pettymys. Kun harrastus aloitetaan entistä nuorempana, drop out -kynnys voi sattua juuri ennen murrosikää, Mäenpää pohtii.
- Siinä on kuitenkin ero lopettaako nuori lajin vai lopettaako hän urheilun. Pahimmassa tapauksesa omatoiminen liikunta loppuu vuosiksi, kertoo Tervomaa.
Puhelimitse keskusteluun osallistuneen Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen tutkijan Jari Lämsän mukaan drop out -ilmiö nousee keskusteluun säännöllisin väliajoin. Vastapainona sille keskustellaan siitä, saadaanko lapsia ja nuoria tarpeeksi mukaan urheiluun.
- On nyrkkisääntö, jonka mukaan jopa noin kolmasosa lajin harrastajista lopettaa vuodessa. Ääripäinä ovat joukkuelajit, esimerkiksi jääkiekossa 12-14 -vuotiaista lopettaa alle 20 %, kun taas kamppailulajeissa osuus voi olla jopa puolet. Tarkastelussa puhutaan kuitenkin kilpaurheilusta, ei niinkään harrastustoiminnasta.
Mäenpään mukaan nuorille pitäisikin tarjota heidän omien motiiviensa mukaista toimintaa. Kilpa- ja huippu-urheilu on sen verran vakavaa toimintaa, että harvalla on siihen kykyjä. Aika moni haluaisikin harrastaa lajiaan nimenomaan harrastuspohjalta, kerran tai pari viikossa hauskaa pitäen. Seurojen olisi kuunneltava lapsia ja nuoria enemmän, ja heille pitäisi luoda vaihtoehtoja.