Kumpikin näistä saavutuksista on uskomaton. En luonnollisesti muista Länsi-Saksan pelaamisesta paljoakaan, tosin erilaisia pätkiä olen myöhemmin nähnyt. Nyky-Espanjaa olen taas seurannut tarkasti ja tästä joukkueesta voi huoletta sanoa, että se on vähintään yksi kaikkien aikojen parhaista jalkapallomaajoukkueista.

Tilastojen kautta voi vertailua toki tehdä. Länsi-Saksa voitti 1972 Euroopan mestaruuden ja heti perään MM-kultaa. Kolmannessa finaalissa tuli tappio Tshekkosloviakialle rankkareilla, joista kuuluisin oli Antonin Panenkan, näissäkin kisoissa Andrea Pirlon uudelleen esittämä pilkku. Espanjan putki alkoi EM-lopputurnauksesta neljä vuotta sitten ja Saksa kaatui finaalissa. Kaksi vuotta sitten joukkue voitti Hollannin MM-finaalissa Andres Iniestan jatkoaikamaalilla ja sunnuntaina on vuorossa vaarallinen Italia. Joka tapauksessa Espanja sivuaa Länsi-Saksan historiallista temppua, mutta joukkue saattaa myös mennä siitä ohi ja luoda aivan oman lehtensä jalkapallohistorian sivuille.

Espanjan joukkueessa on aina kentällä 11 mahtavaa yksilöä ja penkillä vuoroaan odottamassa iso joukko laatumiehiä. Nämä pelaajat muodostavat tiiviin ja tasapainoisen joukkueen. Kukin yksilö saa pelata omilla vahvuuksillaan – joukkueessa on roolit, mutta valmennus Vicente del Bosquen johdolla käytössä on systeemi jossa pelaajat saavat vapauksia. Jos vaikkapa Gerard Pique tai Sergio Ramos haluaa noustaa, hän saa niin tehdä.

Vahvuus on siinä, että Ramos tai Pique tekee nousunsa täysin intuition mukaan, ei minkään valmistellun kuvion. Ramos tai Pique myös tietävät noustessaan, että joku hänet paikkaa ja näin myös tapahtuu, sillä Espanjan pelaajat ovat erittäin peliälykkäitä ja nopeita reagoimaan. Vaikka Espanja pelaa rohkeasti, olen nähnyt vain yhden vastustajalle annetun ylivoimahyökkäyksen koko kisoissa. Tämä tapahtui välierässä Portugalia vastaan.

Tuo Sergio Ramos tai Pique -esimerkki oli vain yksi lukuisista variaatioista. Onko Andres Iniesta laituri vai keskikenttäpelaaja vai pelinrakentaja? No, hän on kaikkea näistä. Mikä on Cesc Fabregasin pelipaikka? Sergio Busquetsia pidetään puolustavana pelaajana, mutta näissä kisoissa hän on pelannut melkoisen hyökkäävässä roolissa. Ja paljon muuta. Espanjan joukkuetta on siinäkin mielessä kiehtova seurata, ettei koskaan voi olla ihan varma, mitä seuraavaksi tulee. Joukkue voi hyökätä nopean hyökkäyksen tai edetä jauhamalla, tiki-takan hengessä. He pystyvät ratkaisemaan boksissa tai kaukolaukauksella. Espanja on myös vaarallinen erikoistilanteissa, jotka he pelaavat paljon lyhyinä, koska varsinaista pääpeliuhkaa ei ole heittää maalille.

Espanjan joukkueesta on turha lähteä nostamaan yksilöitä esiin. Turnauksen aikana oikeastaan jokainen Espanjan pelaaja on noussut jossain vaiheessa esiin. Joukkueessa on loistava harmonia kentällä ja kentän ulkopuolella. Tunnen aika monta Espanjan joukkueen avainpelaajaa ja heitä kaikkia yhdistää tietyt piirteet: he ovat rauhallisia, jalat maassa -tyyppejä, jotka haluavat menestyä joukkueena. Koska nämä pelaajat ovat myös johtavia pelaajia, ei Hollannin tapaista egotaistelua voi tapahtua.

Vastoin monen käsitystä, Barcelonan ja Real Madridin pelaajat ovat osoittaneet että tulevat hyvin toimeen maajoukkueessa ja puhaltavat yhteen hiileen. Nämä pelaajat ovat riittävän järkeviä tietämään, että seurajoukkuejännitteet jätetään kotiin Madridiin tai Barcelonaan, kun maajoukkuekomennus tulee. Espanjan pelaaminen on tästä tasapainosta todiste. Joukkueen puolustavat pelaajat tulevat pitkälti Real Madridista ja hyökkäävät Barcelonasta. jokainen pelaaja yhtä tärkeänä joukkueelle ja kokonaisuudelle. Ja sitä kautta tulee myös se tekemisen kauneus, joka Espanjan pelaamisessa on ollut kuuden vuoden valtakauden aikana vallitsevana tekijänä.

Espanja on papereissani lievä suosikki finaalissa. Mutta todennäköisesti joukkue joutuu nyt todella onnistumaan tekemisessään, mikäli pytyn haluavat menestyksekkäästi säilyttää. Italia pääsee lähtemään haastajana, ja heidän ajattelutapaansa sopivasti altavastaajana. Mutta Espanja ei pelkää suosikin asemaa. Ei tämä joukkue, joka on osoittanut olevansa parhaimmillaan maailman paras.

Jari Litmanen